Nuorisotyön eetoksen esiin tuominen on ollut Nuoperin tärkeä tehtävä ja sydämen asia aivan toiminnan alusta asti, jo vuodesta 2002. Nuorisoalan eettiset ohjeet ovat siis luonnollista jatkumoa keräämillemme aineistoille. Mutta mitä tämä nuorisotyön eetos pitää sisällään, eikös eetos liity enemmänkin filosofisiin keskusteluihin kuin nuorisotyöhön? Ja mitä sitten tapahtuu, jos eettiset ohjeet muuttuvatkin visioiksi tulevasta?
”Se on ilo, joka elättelöö”, todetaan tunnetussa suomalaisessa iskelmässä ja bändistä tehdyssä kirjassa. Ja näinhän se on, erityisesti nuorisotyössä. Ilo ja alan eetos ja eettiset ohjeet takaavat ammattilaiselle luontevan kohtaamisen ja läsnäolon nuoren kanssa. Nuorisotyö sai ensimmäisen ammattieettisen ohjeistuksensa vuonna 2012 ja vuonna 2019 ohjeistus päivitettiin nuorisotyön eettisiksi ohjeiksi. Näitä ohjeita me tässä kirjoituksessa seuraamme visioidessamme nuorisotyön iloista tulevaa.
Nuorisotyön eetoksen esilletuominen ja eetoksesta nousevat tavat nähdä, kokea, tehdä ja arvottaa nuorisotyötä ovat erityisesti sen tekijöille itselleen tärkeitä. Tätä olemme Nuoperissa tukeneet julkaisujemme ja erilaisten tapahtumiemme kautta. Niissä olemme hyödyntäneet meille lahjoitettua aineistoa, joten ne toimivat muillekin ammattikunnille esimerkkeinä, miten oman työnsä tuloksia voi säilyttää ja tuoda näkyville. Samalla toimintamme viitoittaa suuntaa myös tulevaan.
Kuten eräs Nuoperille palautetta antanut asian osuvasti tiivisti: ”Kun osallistuu oman työnsä keräämiseen ja välittämiseen, saattaa estää hitusen hulluutta.” Liiallista hulluutta yritämme toki välttää, mutta hitunen sitä tarvitaan, koska tavoitteenamme on nuorisotyön eetoksen ja myönteisen tulevaisuuden näkeminen, niin nuorisotyön sisältä käsin kuin teoreettisempien visioiden avulla. Väliotsikoissa esiintyvät laulujen sanat ovat valikoituneet silkalla intuitiolla, kenties juurikin tuon hitusen ansiosta.
EETOKSESTA
“Anna sydämen laulaa” eli miten väkevää on nuorisotyön eetos!
Kielitoimiston sanakirjan mukaan eetos tarkoittaa yksilön tai kansan eettistä asennoitumista ja eettisiä arvoja. Kun nuorisotyöntekijöiltä kysyy mitä on nuorisotyön eetos, he saattavat vastata vaikkapa, että se on ”nuoresta välittämistä, joka koostuu nuoren kohtaamisesta, vuorovaikutuksesta ja vaikuttamisen arvioinnista” ja se on myös ”vastuuta ja iloa omasta työstä ja mahdollisuuksien hyödyntämistä, ja tämä kaikki loistavassa työyhteisössä”. Tai että sehän on ”opintojen ja kokemuksen tuomaa ammattitaitoa, hyviksi todettuja vakiintuneita käytäntöjä”. Nuorisotyön eetoksen voi ajatella olevan ”vastuun ottamista, asioiden ja päätösten tekemistä nuorten parhaaksi, nuoren kuulemista ja mielipiteiden arvostamista” ja samalla se voi olla ”sisäinen tunne, joka tulee oman työn merkityksen oivaltamisesta ja asetetun tavoitteen myönteisestä saavuttamisesta”. Mukaan luetaan tietysti myös selkeät pelisäännöt ja reilu työyhteisö, aidot kontaktit, innostus ja leikki. ”Eikä mikään ole niin tärkeätä kuin nuoren kasvun tukeminen erityisesti tulevaisuutta varten, nykyhetkeä unohtamatta.” Kuten Helsingin yliopiston kasvatus- ja opetusopin professori J. A. Hollo (1885–1967) aikoinaan totesi, ”Kasvatus on kasvamaan saattamista.”
Edellä olevat nuorisotyön eetosta kuvailevat vastaukset koottiin vuonna 2022 pidetyssä Nuoperin 20-vuotisjuhlaseminaarissa. Silloin esittelimme sata vuotta nuorisotyötä ja sen eetosta alan ammattilaisten kertomana ja kokemana. Seminaarimme maailmaa syleilevä otsikko oli tuolloin ”Nuorisotyön unelmien eetos”. Tapahtuman palautteeseen eräs mukana ollut kirjoitti meitä järjestäjiä lämmittävän kommentin: ”Minusta tilaisuudessa huokui täydellisesti nuorisotyön eetos, jossa jokainen ihminen otetaan vastaan sellaisena kuin hän on ja kunnioitetaan jokaista itsenään.”
Nuorisotyötä voidaan pitää myös ihmisoikeuskasvatuksena, kuten Eeva Sinisalo-Juha väitöskirjatutkimuksessaan toteaa. Hänen mukaansa jokaisella nuorisotyöntekijällä on arjen työssään runsaasti mahdollisuuksia edistää nuorten arvojen ja ihmisoikeuksia puolustavien asenteiden kehittymistä. Tiivistettynä: ”Nuorisotyö on ihmisoikeuskasvatusta, jossa nuoren kohtaaminen tarkoittaa sitä, että nuorisotyöntekijä tukee nuoren identiteetin ja toimijuuden kehittymistä kohti moraalisen toimijuuden vahvistumista.” (Sinisalo-Juha, 2024.)
Samaa asiaa omassa arjessaan pohti eräs nuorisotilan työntekijä Nuoperin nykydokumentointiprojektissa vuonna 2013: ”Usein mietin sitä, kuinka helposti ihmisiä, lapsia, nuoria ja aikuisia kiusataan ja haukutaan vain siksi, että he ovat liian pitkiä, liian lihavia, on vääränlaiset vaatteet ja on tai ei ole sitä ja tätä. Yritän työssäni tuoda mahdollisimman paljon esille sitä, että kaikki ovat ihan yhtä tärkeitä, vaikka olisivat minkälaisia tahansa ja kukaan ei ole parempi kuin muut.”
Mainoksessa laulettiin ennen muinoin, miten ”niin valoisaksi päivän saa, kuppi teetä ja sympatiaa”. Myötätunnon lisäksi tarvitaan myös myötäelämisen taitoa eli empatiaa. Anna siis toiselle aikaa kertoa oma tarinansa, unohda ennakkoluulot ja kuuntele aktiivisesti.
”Arvon mekin ansaitsemme” eli miten eetos nousee yhteisön arvoista
Nuorisotyön eetosta ei olisi ilman siihen kiinteästi liittyviä arvoja. Ne kulkevat työntekijän arjessa mukana, vaikka käytännön työssä nuorten kanssa voivat tuntua teoreettisilta. Arvot ovat yhteisön hyväksymiä periaatteita. Niiden avulla voidaan tehdä selkeitä ohjeita, jotka puolestaan johdattavat ajattelemaan eettisesti. Yhteisöllisyys, tässä tapauksessa nuorisotyöntekijyys, on siis arvojen sisäistämisen edellytys. Yhteisön arvojen tiedostaminen helpottaa työntekoa. Kuten Lahden nuorisotoimenjohtaja Jouni Kivilahti viisaasti kirjoitti: ”Minusta asiat ja ongelmat pitäisi yksinkertaisesti käsitellä asioina ja yrittää löytää niihin mahdollisimman hyviä, oikeudenmukaisia, järkeviä ja kestäviä ratkaisuja. Lähtökohtana eri tason päätöksenteolle voisivat olla etupiirien ja itsekkyyden sijaan ne arvot ja tosiasiat, joita arvostamme ja joihin luotamme.” (Kivilahti, 2017.)
Työyhteisöjen taustalla olevia arvoja ja niihin liittyen työssäjaksamista, on työnilon kautta pohtinut myös terveystieteiden tohtori Leena Paasivaara. Hänen mielestään niillä, ”jotka todella ymmärtävät, keitä ovat ja mihin arvoihin he perustavat työnsä, on sisäinen tarve elää eettisyyden, ei niinkään sääntöjen määräämällä tavalla. Melkeinpä minkä tahansa käytöksen oikeuttamiseksi voidaan löytää laki, sääntö tai käytäntö, mutta ei aina eettistä perustetta.” (Paasivaara, 2009.) Ammattietiikka puolestaan pitää sisällään yksilöllisen käsityksen ja ymmärryksen omasta ammattilaisuudesta ja itsestä ammattilaisena. Ammattietiikan avulla työntekijä pystyy perustelemaan ja kyseenalaistamaan omaa toimintaansa liittämättä ratkaisuihin tunteitaan. (Rauas, 2019.) Ammattietiikka on siis yksilöllistä työn hahmottamista ja arvot ja eetos yhteisöllisiä toimintatapoja. Asia tiivistyi hyvin eräässä nuorisotyöntekijän antamassa palautteessa: ”Olen ylpeä ammattikunnastani, yhä yllättynyt ja ihmeissäni.”
”Mä joka päivä töitä teen” eli miten nuorisotyön eetosta on tutkittu ja tulkittu
Unelmien eetos -juhlaseminaarissamme yhtenä alustajana oli tutkija ja kouluttaja Minna Rauas. Juuri hänen ansiostaan nuorisotyölle ja liikunta-alalle laadittiin kirjalliset eettiset ohjeistukset. Hän itse kertoo nuorisotyön ohjeistuksen synnystä näin: ”Nuorisotyö sai ensimmäisen ammattieettisen ohjeistuksensa keväällä 2012 kahden vuoden laatimisprosessin myötä. Sen julkaisivat ammattiliitto Liikunta-alan Asiantuntijat Nuoli ja Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry. Alku eettisen ohjeistuksen saamiseksi nuorisotyölle oli tekemässäni opinnäytetyössä. Laatimisprosessin jälkeen kirjoitin myös eettisiä ohjeita ja eettistä pohdintaa käsittelevän teoksen: PIENIÄ TEKOJA, SUURIA ASIOITA. Nuorisotyön eettinen näkökulma.” (Rauas, 2014.) Kun nuorisotyön ammattieettinen ohjeistus ja siihen liittyvä teos päivitettiin vuonna 2019, ohjeistus muutettiin vakuuttavampaan muotoon eettiset ohjeet.
.
Toki nuorisotyön eetosta ovat tutkineet muutkin, esimerkiksi yliopisto-opettaja Juha Nieminen Tampereen yliopistosta. Yksi hänen artikkeleistaan aiheesta löytyy myös julkaisusta ”Nuorisotyötä on tehtävä” (Hoikkala; Sell, 2007). Nieminen on tutkinut kunnallisen nuorisotyön lainsäädäntöä ja siinä ilmentyviä periaatteita eli juurikin eetosta. Hän ymmärtää eetoksen laajana kokonaisuutena, joka kattaa työn arvoperustan lisäksi keskeiset tavoitteet, menetelmät ja toimijat, joita ovat kunnioitus nuorten tarpeita kohtaan, työhön sisältyvä vapaaehtoisuus, sitoutuminen nuorten kansalaisuuden lujittamiseen ja laajempien nuorisojoukkojen saaminen toiminnan piiriin, aikuisen oikeuden tunnustaminen nuorten kasvatuksessa sekä kansalaisjärjestöjen hyväksyminen kasvattajiksi nuorisotyössä. Näitä erityispiirteitä tarkasteltiin myös Nuoperin vuoden 2006 julkaisussa maaltamuuttajien ja maahanmuuttajien opastuksesta kertovassa artikkelissa (Heikkinen, 2006). Vuonna 2019 uusitussa nuorisotyön eettisten ohjeiden julkaisussa Nieminen toteaa: ”Ilman eettistä perustaa ja harkintaa kasvatustyö muuntuu itsetarkoitukselliseksi ja yksinomaan viihdyttämiseen tähtääväksi toiminnaksi, jonka yhteys nuorten ihmisten kasvuun ja hyvinvointiin uhkaa katketa.”
Filosofi ja kuvataiteiden tutkimuksen ja opetuksen emeritusprofessori Juha Varton ajatukset yhteiskunnan pedagogisoitumisesta liippaavat em. ajatuksia läheltä, hiukan toiselta kantilta. ”Jopa elämänalueet, joilla ei ole mitään tekemistä kasvamisen tai kasvattamisen kanssa, ovat muuttuneet osaksi pedagogista kumousta, jonka kautta on luultavasti tarkoitus voittaa perisynti lopullisesti. Armeija, työelämä, kilpaurheilu, perhe, parisuhde, terveys, uskonto ja taide ovat muuttuneet pedagogisiksi projekteiksi, luultavasti peittääkseen syynsä tai seurauksensa, tai ainakin, jotta niihin liittyvät leikkaukset ja ristiriidat näyttäisivät vähäisemmiltä tämän yhdistävän asenteen vuoksi.” (Varto, 2002.) Kasvatuksellisuudella voidaan näin perustella meidän jokaisen henkilökohtaista kasvua ja yritetään suunnata ihmismieli yhteiskunnan kannalta hyväksi havaittuun suuntaan.
”Nautin elämästä, hetkestä kiitävästä” eli miten ollaan ilolla visioimassa tulevaa
Eetos kulkee nuorisotyössä mukana joskus ulkopuolisilta piilossa, joskus hyvinkin näkyvänä kaikille. Mennyttä nuorisotyötä tarkasteltaessa voi nähdä ajassa tapahtuneet muutokset, mutta voiko nuorisotyön tulevaisuutta katsella nuorisotyön eettisten ohjeiden avulla? Periaatteessa ei. Koska ohjeet ovat tapauskohtaisesti sovellettavissa ja ajassa muuttuvia, aina ei ole mahdollista löytää kysymyksiin vain yhtä oikeaa ratkaisua. Esimerkkejä erilaisista tilanteista löytyy Minna Rauaksen teoksesta. (Rauas, 2019.) Mutta, mepäs Nuoperissa yritämme silti nähdä nuorisotyön tulevaisuuden näiden ohjeiden ja ilon kautta tarkasteltuna. Ilo on tietysti mukana, onhan se tunne, jonka jokainen kokee omakohtaisesti. Voi olla, että tässä näkyy kirjoittajan omakin ymmärrys ilosta. Se on pieniä tekoja, jotka piristävät päiväämme. Nostalgiaakin voi olla aistittavissa, mutta perustamme ideat kuitenkin jo tutkittuihin asioihin.Ripaus fiktiota tuo visioihimme elämänmakua. Esimerkiksi presidentti Mauno Koiviston
päiväkirjoihin perustuva kuvitteellinen nuoruuden pohdinta korostaa nuoruusajan unohtumatonta merkitystä ihmisen elämänkaaressa: ”Nuoruuden elämännälkä on puutostiloista väkevin. […] Se on tunne, se on totaalinen aistimus, outoa siinä on vain se, että tuo tunne kuuluu ikivanhalle miehelle. Tunteet eivät näköjään kauhdu, eivät vanhene.” (Oranen, 2019.) Tunnetaan ja annetaan nuortenkin tuntea täysillä!
Haemme taustaa ja teoriaa Nuoperin arkistojen lisäksi yhteiskuntatieteistä ja tulevaisuuden tutkimuksesta, sillä kääntäessämme nuorisotyön eettiset ohjeet visioiksi, muuttuvat ne samalla tavoitteiksi, jotka ovat kiinni yhteisössä ja suuntaavat meidät tulevaan. Tavoitteiden ymmärtäminen ja keinot tulevat nuorisotyöstä, vision rakentaminen muilta tutkimusaloilta. Visioimisen esimerkit saattavat äkkiseltään tuntua vähän kaukaakin haetuilta, mutta iloiseen tulevaisuuteemme mahtuvat myös eriskummalliset ajatukset. Koko nuoruus ja nuorisotyöntekijyys.
Visioita löytyy tietysti helpoiten sieltä, missä tulevaisuutta tutkitaan eli Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta. Siellä on otettu yhdeksi esimerkiksi Euroopan komission visio tarkasteltaessa kestävyyssiirtymää. ”Visiota tarvitaan, jotta siirtymälle voitaisiin asettaa ei vain ympäristöllisiä vaan myös taloudellisia ja sosiaalisia ohjaavia periaatteita. Visiot eivät ole neutraaleja vaan arvoperustaisia ja niissä käytetään sellaisia käsitteitä kuin terveellinen, reilu, oikeudenmukainen, joustava, elinkelpoinen, kestävä, tuottava, turvallinen jne. Visiot eivät keskity numeerisiin tavoitteisiin tai niiden saavuttamista palveleviin politiikkatoimiin vaan muotoilevat periaatteet, jotka kuvastavat haluttua määränpäätä ja ovat tulevaisuuteen suuntautuneita.” (Kuhmonen & al., 2022.)
Kuitenkin, vaikka katsomme tulevaan, haluamme, että nuoret saavat olla nuoria juuri tässä hetkessä. Nuorisotyöntekijän tehtävänä on varmistaa, että ennakko-odotukset eivät askarruta nuorta liikaa, vaan tulevaisuus tulee juuri sellaisena kuin nuori on sen valmis omalla kohdallaan vastaanottamaan. Nuori saa nähdä asiat mustavalkoisina, nuorisotyöntekijän on löydettävä mukaan ne kuuluisat harmaansävyt. Ja saatava nuoret mukaan tekemään huomista. Sellaista, jollaista he itse voivat elää ja siirtää tuleville nuorille.
TULEVAISUUDESTA
”Kenellä ei uuden eessä sydän vähän pompottais” eli miten valmistautua tuntemattomaan
Olemme hahmottaneet nuorisotyön tulevaisuutta ennenkin. Nuoperi järjesti Nuorisotyön tulevaisuus -seminaarin naistenpäivänä 2011. Yksi pääpuhujista oli silloinen Åbo Akademin liiketaloustieteen professori Alf Rehn. Hän ideoi nuorisotyön tulevaisuutta erityisesti nuorten kulutuksen ja toimintatapojen muutoksella, ei niinkään itse nuorisotyön. Tulevaisuutta Alf Rehn katsoi kuitenkin tutkimuksen peruskeinoin määrittelemällä ja esittämällä visioita. Aivan ensimmäiseksi hänen mielestään pitää määritellä mikä tai mitä on nuoriso. Esimerkiksi Y-sukupolvi oli nuorisotyön kohteena tuolloin jo sen ulkopuolella ja C-sukupolvi (Connected Generation) nettinuorisoa. Nykyisin puhumme Z-sukupolvesta.
Tulevaisuutta voi Rehnin mukaan visioida kolmella eri tavalla. On normaali- eli tavistulevaisuus, jolloin tärkeintä on säilyttää oma tietotaito pätevänä myös tulevaisuudessa. Toisena tulee omituinen tulevaisuus, joka outoudessaan ei kyseenalaista nykyisyyttä eikä uhkaa nykyrooleja. Esimerkiksi nuorisotyön hoitaminen telepaattisesti sopisi tähän näkökulmaan. Kolmantena on tabutulevaisuus, johon ei yleensä haluta tarttua, koska näkymä ei ole mukava eivätkä ratkaisut helppoja. Voi käydä niin, että nuorisotyöntekijän oma tietotaito ei enää riitä tai ole enää välttämätönkään tulevaisuutta ajatellen. Ajattelutapa aiheuttaa helposti vastustusreaktion, mutta sen kautta löydetään ne mullistavat asiat, jotka muuttavat tulevaisuutta. Tulevaisuuden tutkimuksessa uhkakuvat ovat työkaluja, joilla saadaan muutosta aikaan. Paras organisaatio on kuitenkin se, jossa on oikea ilmapiiri KYSYÄ! Mitä jos…? (Rehn, 2011.)
Helsingin nuorten parissa työskennellyt Päivi Anunti puhuu uhkakuvien sijaan ristiriidoista, joissa hän näkee mahdollisuuksia. ”Jos haluamme saada aikaan muutoksia, syntyy väistämättä toiminnan rajapinnoilla ristiriitoja, joista tulee näkyviin aivan uusia mahdollisuuksia. Kun nuoret ovat aidosti mukana demokraattisessa toimintakulttuurissa, he myös testaavat sen rajoja ja etsivät uusia toimintatapoja ja vaikuttamisväyliä. Jos haluamme nuoret mukaan päätöksentekoon, meidän pitää kestää nämä ristiriidat ja tukea sekä aktivoida hallintoa ottamaan nuoret mukaan tähän järjestelmään. Demokratian toimivuuden yksi mittari nuorten kohdalla onkin se, että ristiriitoja syntyy, mutta niiden kautta syntyy myös uudenlaisia ehdotuksia.” (Anunti, 2009.)
Alf Rehn esitti nuorisotyön tulevaisuudelle neljä tärkeää kysymystä, joista ensimmäisenä on nuorison liike ja liikehdintä. Nuorten moninaisuus on myös huomioitava, samoin auttaminen ja mahdollistaminen sekä nuorten yrittäjyys. Nuorten paikka on kontrolloitavissa, mutta todellisuudessa liikehdintä on nuorisolle tärkeää, ja jatkuva soljuva liike korostuu tulevaisuudessa. Nuoret eivät pysykään aloillaan! Moninaisuutta puolestaan oli Rehnin mukaan vuoteen 2011 mennessä määritelty vain yhden kriteerin eli etnisyyden kautta. Rehn puhui jo tuolloin ”post-etnisyydestä”, tarkoittaen tällä sitä, että esimerkiksi nuorisolle etnisyyttä merkityksellisempiä asioita olivat eri maat ja niiden kansalaiset. Tätä tukee myös opetus- ja kulttuuriministeriön raportti tulevaisuususkosta, johon vaikuttavat yksilön oma tilanne, mutta myös kulttuuri, puhetavat tulevaisuudesta, rakenteet ja olosuhteet, joissa ihmiset elävät (OKM, 2026).
Kolmantena tarkasteltavana kysymyksenä Alf Rehnin mukaan oli auttaminen ja mahdollistaminen. Nuorten näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että he näkevät nuorisotyön tilojen ylläpitäjänä ja mahdollisena auttajana ongelmissa. Nuoperin nykydokumentointiin osallistunut tilatyöntekijä kirjoitti 19.4.2013 työpäiväkirjaansa näin: ”Välillä oikein ihmetyttää, miten kaikki nuoret tänne löytää, mutta hyvä, että löytävät. Oli tosi hienoa huomata, millainen toimintakulttuuri on sekä ohjaajilla että nuorilla. Vakiokävijät antoivat kohteliaasti tilaa uusille, että hekin pääsivät pelaamaan. Samoin aiemmin illalla isommat olivat antaneet pelitilaa pienemmille. On me täällä jotain tehty oikein, jos henki on tämä.”
Jäljelle jää vielä kysymys siitä, mitä nuorisotyö tekee yrittäjyyden tukemiseksi. Vuonna 2011 Rehn näki, että nuoriso oli Suomessa yrittäjyysvihamielistä eikä poliittistakaan tahtoa yrittäjyyden kannustamiseen ollut riittävästi. Jokohan 15 vuodessa on tapahtunut muutosta? Talous ja nuoret ovat olleet myös Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuksen keskuksen tutkijoiden kohteena vuonna 2025 ilmestyneessä teoksessa, jonka nimi on kerrassaan ilahduttava: Entäs jos käykin hyvin? Siinä tarkastellaan nuorten aikuisten näkemyksiä Suomen talouden toivotuista tulevaisuuksista. Nuoret ovat valmiita muuttamaan tulevaisuuden taloutta kestävämmälle pohjalle, vaikka se tietääkin suuria muutoksia. Tulevaisuuden puolesta ollaan valmiita toimimaan ja oma yrittäjyyskin nähdään mahdollisena tulevaisuuden kuvana. (Salomäki; Suomalainen, 2025.)
Nuorisotyön tulevaisuutta ei kuitenkaan edes Alf Rehn väittänyt tietävänsä. Eikä hänen mukaansa kukaan muukaan voi sitä tietää. ”Voidaan ainoastaan tietää se, että nuorisotyön tulevaisuus on jotain muuta kuin miten asiat ovat nyt plus yks. Voidaan ainoastaan tietää se, että tulee tulemaan asioita, jotka yllättävät nuorisotyön. Tulee tulemaan asioita, jotka mullistavat sen ajattelutavan, joka meillä on tänään. Tulee tulemaan asioita, jotka tekevät sen, että mitä me tänään kuvitellaan tulevaisuuden nuorisotyöstä, onkin jotain omituisen uuden uutta.” (Rehn, 2011.)
Nuorisotyöntekijöiden valmistautumista tuleviin vuosiin, eli tulevaisuusresilienssiä, voi vahvistaa ennakointi- tai tulevaisuusajattelulla. Tulevaisuusajattelu on nykyhetken ja menneisyyden tarkastelua tulevaisuuden näkökulmasta. Pohditaan, miten nykyiset tai mahdolliset toimintamallit ja päätökset vaikuttavat tulevaisuuteen. Ennakoiva, epätodennäköisilläkin kehityskuluilla leikittely edellyttää päästämistä irti vallitsevista, turvallisista ja sovinnaisista ajatusmalleista. On oltava rohkeutta kyseenalaistaa omia ja yhteisiä toimia ja asenteita. (Halonen & al., 2019.) Aivan kuten Alf Rehnkin aiemmin totesi puhuessaan tabutulevaisuudesta.
Tulevaisuutta varten tarvitaan asiantuntijoiden mukaan siis perusteita, seurantaa ja visioita, jotka eivät aina miellytä kaikkia. Tästä ajatuksesta lähdemme katsomaan tulevaan, yhdellä lisäyksellä, ilon kautta. Ilo voi olla pienikin, mutta siinä hetkessä tärkeä tunne. Kaunis aamu kouluun kävellessä tai aamiainen omassa rauhassa. Ilo voi olla myös suurta, elämänilon kokoista. Mutta sekin on henkilökohtainen tunne.
NUORISOTYÖN EETTISISTÄ OHJEISTA JA ILOISISTA VISIOISTA
”Mun pitää vaihtaa mollista duuriin” eli miten ammattieettiset ohjeet otetaan haltuun
Minna Rauas kertoo nuorisotyön eettisten ohjeiden laatimisesta ja siitä, miten niihin kertyi nuorisotyön erityispiirteitä kuvaavia asioita monipuolisesti, jotta nuorisotyöntekijä erottuu hyvin muista nuorten kanssa työskentelevistä. Alan erityispiirteiksi koettiin ajan hermolla oleminen, aito dialogi tai suorempi kanssakäyminen nuorten kanssa, keskeneräisyyden sietäminen ja non-formaali oppiminen. (Rauas, 2019.)
Erityispiirteiden pohdinta on mielekästä ja niinpä myös liikkuva nuorisotyö otti periaatteista heti kopin ja työntekijöille tehtiin oma opas, eettisyyttä noudattaen: Yhteisin askelin, jalkautuvan nuorisotyön opas (Papunen, 2021). Jatkoa seurasi liikunta-alalle muutamaa vuotta myöhemmin: Viisautta ja välittämistä. Liikunta-alan ammattieettinen koodisto ja näkökulmia eettisiin kysymyksiin. Tässäkin ammattiliitto Nuoli oli aloitteellinen ja ohjeistus tehtiin yhteistyössä Minna Rauaksen kanssa. Julkaisu sisältää monen liikunta-alan toimijan ajatuksia, ja koodistosta on tehty selkeä huoneentaulu, aivan kuten nuorisotyön eettisistä ohjeistakin. (Rauas; Salasuo, 2025.)
Nuorisotyön eettiset ohjeet huoneentauluksi tiivistettynä:
- Nuorisotyön tavoitteena on, että jokainen nuori saavuttaa omien voimavarojensa ja näkemystensä mukaisen paikkansa yksilönä ja yhteiskunnan jäsenenä sekä kokee elämänsä merkitykselliseksi.
- Nuorisotyö on kohtaamista, kannustavaa kasvatusta ja yhdessä tekemistä.
- Nuorisotyö vahvistaa nuorten osallisuutta lähiyhteisöissä ja yhteiskunnassa.
- Nuorisotyöntekijä toimii rakentavasti ja avoimesti yhteistyössä ja yhteistyöverkostossa.
- Nuorisotyöntekijä toimii nuoruuden ja nuorten elinolojen tulkkina.
- Nuorisotyössä toimitaan ympäristövastuullisesti.
- Nuorisotyöntekijä pitää huolta työhyvinvoinnistaan.
Nämä nuorisotyön eettiset ohjeet ovat perustamme ja johtotähtemme, kun seuraavassa visioimme tulevaa. Haluamme nähdä nuorisotyön eetoksen ja myönteisen tulevaisuuden sekä alan sisältä käsin, että teoreettisempien visioiden avulla. Eläköön nuorisotyön ilo ja kasvamisen kauneus!
”NUORUUS ON VAKAVA SAIRAUS” eli 1) Nuorisotyön tavoitteena on, että jokainen nuori saavuttaa omien voimavarojensa ja näkemystensä mukaisen paikkansa yksilönä ja yhteiskunnan jäsenenä sekä kokee elämänsä merkitykselliseksi.
Ensimmäisen visiomme tarkennuksessa puhutaan nuorisotyön määrittelemättömyydestä sekä yksilö- ja ryhmätyöskentelyn ristiriitaisesta roolituksesta. Nuorisotyö halutaan myöskin määritellä itse, eikä ottaa sen sisältöä alan ulkopuolisilta. Halutaan luottaa omaan asiantuntijuuteen. Käytännön nuorisotyö koostuu pääasiallisesti ryhmämuotoisista toiminnoista. Koska kukaan ei kasva yksinään, osallisuutta tarvitaan niin yksilönä kuin yhteisöön kasvamisessa. Yleisten ryhmätoimintojen ohella panostetaan myös pienempien ryhmien toimintaan, esimerkiksi kerhoihin, joissa nuoret saavat oman äänensä paremmin kuuluviin. (Rauas, 2019.) Eräs nykydokumentointiprojektiimme osallistunut työpäiväkirjan pitäjä kertoo, miten nuorisotilassa käyvät nuoret toivoivat omaa, vain tytöille tarkoitettua kerhoa. ”Ryhmä koostuu tytöistä, jotka käyvät myös avoimessa toiminnassa, mutta keille ei riitä tarpeeksi aikaa siellä. Kerhossa voimme tehdä yhdessä juttuja rauhassa ja keskittyä heitä kiinnostaviin aiheisiin. Tytöt ovat rohkeita ja äänekkäitä, joiden elämään kuuluu niin poikaystäviä, mopoja, ihmissuhdedraamaa kuin päihteitäkin, joten puheenaiheita ja keskusteltavaa riittää. On ollut ihana huomata, kuinka tytöt ovat alkaneet luottaa minuun ja kertomaan asioitaan avoimemmin, nyt kun minulla on ollut aikaa heille.” (Nykydokumentointipäiväkirja, 2013.)
Nuorisotyön määritteleminen alkaa koulutuksesta, olipa se sitten ammattiin valmistumista tai työpaikkaperehdytystä. Nuorisotyön moninaiset toimijat, kunnat, seurakunnat, järjestöt ja seurat määrittelevät työn omista lähtökohdistaan, taustalla olevia arvojaan unohtamatta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki nuorten kanssa tehtävä työ olisi nuorisotyötä, joten siksikin keskustelua asiasta tarvitaan. (Rauas, 2019.)
Kirjoittaessamme Kuukauden nostoamme ”Tulevaisuususkoa nuorisotyöstä” (2.2.2026) katsoimme, miten aiemmin nuorisotyössä on kannustettu nuoria kohti tulevaa. Vastauksina olivat nuorisotyön kohteen muuttuminen objektista subjektiksi sekä yhteisöllisyyden voima.
Koronaviruspandemian rajoitusten ja sulkujen aikana yhteisöllisyys väistämättä väheni. Sen uudelleen rakentaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta jokaisella nuorella olisi oma ryhmänsä, johon kiinnittyä, ja sitä kautta tunne kuulumisesta lähiyhteisöön ja yhteiskuntaan. Yhteisö voi yhtä hyvin olla nuorisotalon keramiikkakurssilaiset, opiskeluajan ainejärjestötoiminta tai muu harrastusryhmä, mutta ilman yhteisöä nuori ei voi jäädä. Nuorisotyön tarjoamissa ryhmissä saa kaupan päälle luotettavan aikuisen.
Yhteisö tekee nuorista osallistujia, joita seuraavat sukupolvet tarvitsevat mallikseen. Sosiaalistuminen tarvitsee esimerkkejä. Yksilöllistäkin ohjausta tarvitaan, mutta uskomme, että malli, joka ryhmässä toimimisessa saadaan, auttaa myös henkilökohtaisia valintoja tehdessä. On hyvä muistaa, että nuorisotyön kautta yhteisössä on aina mukana myös turvallinen aikuinen. ”Meistä jokainen, joka on hakeutunut nuorisotyöhön, on siellä sen takia, että nuoret ovat tärkeitä. Ainoa asia, joka loppujen lopuksi merkitsee, on se, miten kohtaat nuoren missä ikinä oletkaan. […] Me kaikki nuorten kanssa työskentelevät teemme työtä omalla tavallamme ja omaa persoonaamme käyttäen.” (Nykydokumentointipäiväkirja, 2013.)
Mitä siis nuorisotyöntekijä voi tehdä? Hän pystyy olemaan läsnä ja nuoren toiveiden mukaisesti osallistamaan hänet toimimaan valitsemallaan tavalla. Hyvä nuorisotyöntekijä osaa myös vahvistaa nuoren minäpystyvyyttä eli uskoa omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin vaikuttaa elämäntilanteeseensa ja tulevaisuuteensa. Jos nuoren minäpystyvyys on heikentynyt, hän hahmottaa tulevaisuuden usein yksioikoisen pessimistisesti. (Bandura 1986.) Ja tätähän kukaan ei halua yhdellekään nuorelle. Nuorisotyöntekijän koulutus, ammattitaito ja asiantuntijuus takaavat harjaantumisen nuoren epävarmuuksien tunnistamiseen ja vahvuuksien löytämiseen. Siksi myös vapaaehtoisten kouluttaminen on tärkeää. Eikä unohdeta sitä, että mielekäs tekeminen ei suinkaan aina tarkoita mitään suurta ja mullistavaa tapahtuman järjestämistä tai uuden harrastuksen aloittamista. Joskus pelkkä lautapelin pelaaminen yhdessä on osallistamisen hyvä alku. ”Elämä on joukkuelaji” (Aalto, TS 20.8.2026).
Ensimmäisen nuorisotyön eettisen visiomme vinkki tulevaan on siis empaattisen kohtaamisen vahvistaminen kouluttamalla työntekijöitä ja vapaaehtoisia. Koulutuksen avulla myös iältään nuoremmat työntekijät saavat varmuutta nuorten kanssa toimimiseen, ja kokeneemmat pysyvät edelleen ajan hermolla. Nuorta ei jätetä yksin nyt, eikä tulevaisuudessa.
”HEI, HEI MITÄ KUULUU” eli 2) Nuorisotyö on kohtaamista, kannustavaa kasvatusta ja yhdessä tekemistä.
Nuorisotyön eettisiä ohjeita koottaessa työn tärkeiksi ominaisuuksiksi nousivat kohtaamisen taito, kasvatuksellinen näkökulma sekä keskeneräisyyden sietäminen. 80-vuotista nuorisotyötään juhliva Valkeakoski kiteyttää asian näin: ”Nuorisotyö on ihmisten merkityksellisiä kohtaamisia, joissa nuorisotyöntekijöiden ammatillinen rooli korostuu.” (nuortenkoski.fi, 2026).
Ainutlaatuisimpana piirteenä eettisten ohjeiden tekijät pitävät keskeneräisyyden sietämistä. Keskeneräisyys on harvoin tunnustettu, saati haluttu olotila, toteaa Minna Rauas (2019). Toisaalta keskeneräisyyden hyväksyminen tuntuu nuorisotyössä varsin itsestään selvältä periaatteelta, pidetäänhän myöskin työn kohteen, nuorison, elämänvaihetta yleisesti keskeneräisenä. Lapsuuden ja aikuisuuden välille sijoittuva nuoruus ajatellaan välivaiheena, jossa ihminen ei ole enää pieni ja huolehtimista vaativa, mutta ei vielä myöskään valmis ottamaan kaikkea vastuuta elämästään. Lapsi voi odottaa teini-ikää ja teini puolestaan aikuisena olemista. Molemmilla on mieli kuitenkin tulevaisuudessa ja sen mahdollisuuksissa. Kauempaa haettu vertaus nuoruuteen voisivat olla etniset lähiöt kautta aikojen, sillä ne kuvataan ns. transit-tiloiksi eli välivaiheiksi, jotka muuttuvat jatkuvasti (Sutinen, 2025). Joka tapauksessa nuorisotyöntekijä näkee tämän yhden elämänvaiheen, jonka kuuluukin olla keskeneräinen. Nuoren tulevaisuutta määrittelevät päätökset ovat usein vielä tekemättä, ja näistä päätöksistä seuraavaa elämänvaihetta nuorisotyöntekijä ei välttämättä näe koskaan ns. valmiina. Pitää vain luottaa omaan ammattilaisuuteensa ja hyväksyä keskeneräisyys. Vahvistusta ja hyvää mieltä tuottavan pilkahduksen onnistumisestaan voi kokea, kun tuttu nuori vuosia myöhemmin tulee moikkaamaan ja kertomaan kuulumisiaan.
Nuoruus on sekamelska unelmia, uhkia ja mahdollisuuksia, odotuksia ja vapautta. Ei ihme, että kaikkien ajatusten ja tunteiden myllerryksessä arki voi tuntua myös kaoottiselta. (Nivala; Saastamoinen, 2007.) Visiomme mukaan siis keskeneräiseltä! Pitää muistaa, että nuorena on ihan ookoo tuntea vielä epävarmuutta itsestään ja tulevasta. Mutta omista ajatuksistaan on hyvä puhua, niin aikuisten kuin toisten nuorten kanssa. Oman yhteisön esimerkillä on uskomaton voima. Voi huomatakin, ettei ole omien ajatustensa kanssa yksin. Tajuan sua!
Nuorisotyössä nuorten ikäjakauma on suuri, sillä nuorisolaki määrittää nuoren alle 29-vuotiaaksi. Jossain päin Suomea varhaiskasvatuksen muskariryhmät ovat osa nuorisotyötä, toisaalla kuorossa voi olla mukana yli 30-vuotiaita. Käytännössä nuorisotyön toimijat siis itse määrittävät kenelle työtään kohdentavat.
Ohjeen ajatus siitä, että nuorisotyöntekijä antaa nuorelle aikaa kasvaa ja oppia tekemistään virheistä, viittaa keskeneräisyyden ja inhimillisyyden ymmärtämiseen. Nuorelta ei tule vaatia liikaa eikä odottaa aikuisen kypsyyttä.” (Rauas, 2019.) Tärkeää on antaa nuoren olla juuri sen ikäinen kuin on, jotta hän oppii tuntemaan itsensä. Nuori saa olla ihan vain nuori, ei yksi veronmaksaja hamassa tulevaisuudessa. On myös osattava ”toppuutella” nuoria, jotka usein haluavat kaiken nyt ja heti. Oman elämän rakentaminen ei käy käden käänteessä, ammattia ei vielä ole peruskoulun päättyessä, ja harvalla parikymppisellä on oma vakituinen asunto, vaikka se monen nuoren mielestä pitäisi olla jo. Sattumallakin on usein yllättävän iso merkitys päätöksiä tehdessä.
Aseman Lapset ry on ottanut käyttöön Tampereen yliopistossa kehitetyn myönteisesti tunnistavan nuorisotyön otteen, joka on osoittautunut hedelmälliseksi esimerkiksi tahattomasti pieleen menevien kohtaamisten välttämisessä. Tutkijoiden ja eri alojen ammattilaisten kanssa yhdessä kehitetyllä työtavalla edistetään hyvinvointia ja ehkäistään syrjäytymistä jokapäiväisellä vuorovaikutuksella. Työote keskittyy voimavaroihin ja mahdollisuuksiin ongelmia sivuuttamatta. Myönteisyys edellä. Nuorten mielestä ehdottomasti huonoja lähestymistapoja ovat arvostelu, kauhistelu, vähättely, sivuuttaminen ja ”paremmin tietäminen”, varsinkin jos keskustelua ei jatketa siitä pidemmälle. Tästä lienevät kaikki samaa mieltä myös moisen omalle kohdalle sattuessa. Avoimuus nuoren elämää kohtaan lisää luottamusta, mitä kommentoi myös Walkers-nuori: “En varmaan kertoisi aikuiselle uudelleen, jos hän olisi kerran reagoinut kauhistellen. Riippuu, mutta en ainakaan heti menisi puhumaan uudelleen.” (Kallio; Kotilainen, 2026.)
Käytännössä myönteinen tunnistava työote tarkoittaa oman lähestymistavan laajentamista, jos ja kun nuoren toiminnan tai näkemyksen yhdistäminen omaan ajatusmaailmaan ei ole mahdollista. Tarvitaan kykyä empatiaan. On hyväksyttävä, että nuoren kokemusmaailma on itselle tuntematon, mutta ei silti väärä, joten sille on annettava oma arvonsa. Myönteiseen tunnistamiseen kuuluvat tunnustaminen ja tukeminen eivät tarkoita sanotun tai tehdyn asian hyväksymistä, mutta nuoren kuulemista ja ymmärtämistä tarvitaan, erityisesti niissä haastavissa tilanteissa. Näin nuorelle annetaan mahdollisuus ottaa tukea aikuiselta samalla, kun hän vasta tutustuu kyseiseen aikuiseen. Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen omassa todellisuudessa, ilman korjaamista ja oikaisemista, on nuorelle merkityksellistä. (Kallio; Kotilainen, 2026.) Nuorisotyöntekijöiden non-formaali oppimisen taito on varmasti tämän työotteen haltuunotossa loistava apu.
Toisen eettisen visiomme vinkki tulevaan on siis empaattisen kohtaamisen vahvistaminen mm. oman lähestymistavan laajentamisen avulla. Keskeneräisyys ei tarkoita sitä, etteikö lopputuloksesta tulisi hyvä.
”OLLAAN HILJAA VAIN, KUN PUHE TURHAA ON” eli 3) Nuorisotyö vahvistaa nuorten osallisuutta lähiyhteisöissä ja yhteiskunnassa.
Ohjeessa todetaan, että aktiivisen harrastamisen lisäksi nuorten vapaa-aika voi olla passiivista oleilua: aikaa, jolloin ei tarvitse tehdä mitään (Helve, 2009; Rauas, 2019). Läsnäolevalla työllä viitataan nuorten omaehtoiseen toiminnallisuuteen ja nuorisotyöntekijään toimintojen mahdollistajana. Koska nuorisotyö on myös nuorten tarpeista nousevaa, tulee nuorisotoiminnan tarjota erilaisten aktiviteettien lisäksi mahdollisuuksia oleiluun. Nuorisotilat ovat usein niitä paikkoja, joissa nuoret saavat ihan luvan kanssa ”vain olla”, yhtä hyvin kuin osallistua järjestettyyn toimintaan tai järjestää sitä itse. (Rauas, 2019.) Tähän viittasi aiemmin myös Alf Rehn puhuessaan nuorisotyöstä mahdollistajana.
”Vain olemisesta” oli puhetta myös Kuukauden nostossamme ”Biljardiahan siellä vain pelataan” (4.5.2026). Siinä pohdimme nuorisotyön kliseisiä mielikuvia, joita erityisesti alaa tuntemattomilla voi olla. Tiloja nuorille tarvitaan tulevaisuudessakin, vaikka vain olemiseen, ajan viettämiseen muiden seurassa. Yhteinen tila ei myöskään aina tarvitse seiniä, vaan niitä voi rakentaa vaikkapa puistoihin, tietysti sään ehdoilla. ”Vain olemisen” avulla nuorta voidaan kannustaa yhteisölliseen toimintaan ja vahvistaa hänen osallisuuttaan lähiyhteisöissä ja yhteiskunnassa. Monet järjestöt toimivat myös kansainvälisesti, joten jos tietty toiminta kiinnostaa, ovat järjestöjen verkostot hyvä tapa kasvattaa osallisuutta jopa maailmanlaajuiseksi.
Nuoren tunne ryhmään kuuluvuudesta edistää sekä henkilökohtaista terveyttä että demokratiaa, todettiin Eurooppanuoret ry:n paneelikeskustelussa (Korventausta, 2026). Paneelissa keskityttiin itsenäiseen ja sosiaalisesti kestävään Eurooppaan. ”Vain olemisella” aloittamalla nuori voi löytää ryhmän, joka jakaa hänelle tärkeän näkemyksen tulevaisuudesta. Niin omalla nuorisotilalla kuin laajemminkin omalla paikkakunnalla ja koko yhteiskunnassa. Nuorisotyöhän määriteltiin jo aiemmin myös ihmisoikeuskasvatukseksi, joten omien näkökulmien laajentaminen on mielekästä tässäkin mielessä. Nuoret elävät sen tulevaisuuden, jota luodaan nyt. Nuorisotalolla biljardia pelaamalla voi päästä pitkälle ja läsnä oleminen tekee hyvää myös nuorisotyöntekijälle. ”Oli mukava vain istua ja huomioida kaikkia vuorotellen. Seurasin poikien pingispeliä ja huutelin kannustushuutoja. Tuntui kivalta, kun ehti huomioida kaikkia ja sai kontaktin kaikkiin […]. Kaikki nuoret tuntevat toisensa jo niin hyvin, että ei erota eri porukoita toisistaan. Kevääseen mennessä he ovat jo niin tuttuja toisilleen, että unohtaa, että he ovat eri kouluista ja että vielä syksyllä he eivät välttämättä tunteneet toisiaan.” (Nykydokumentointipäiväkirja 17.4.2013.)
Kolmannen eettisen visiomme vinkki tulevaan on siis empaattisen kohtaamisen vahvistaminen joskus ihan vaan läsnä olemalla, aina ei sanojakaan tarvita. Läsnäolon taitoa voi jokainen meistä tietoisesti harjoitella ja vahvistaa. Rauhoitutaan tilanteeseen ja ollaan kohtaamisessa aidosti läsnä.
”SANO MULLE JOTAIN KAUNISTA” eli 4) Nuorisotyöntekijä toimii rakentavasti ja avoimesti yhteistyössä ja yhteistyöverkostossa.
Kun nuorisotyöntekijä toimii osana erilaisia yhteistyöverkostoja, oman osaamisen ja näkemysten julkituominen on olennaista. Nuorisotyöntekijöiden osaamista ei aina osata hyödyntää, mikä tuntuu nykypäivänä käsittämättömältä. Harvassa ovat ne asiat, joita voi tehdä ilman verkostoja mihinkään suuntaan. Voisiko olla niin, että nuorisotyössä tarvittavat yhteydet ovat niin itsestään selviä, ettei niitä edes työntekijä itse tunnista voimavarakseen? Listaapas joskus miten moneen ihmiseen olet yhteydessä, kun suunnittelet tapahtumaa nuorisotilalle tai suuntaat kohti leirikeskusta!
Nuoperin vuoden 2013 nykydokumentointihanke havahdutti nuorisotyöntekijät pariksi viikoksi omien työpäiviensä ja -iltojensa kulun pohdintaan työpäiväkirjaa kirjoittaen. Myös verkostoituminen ja yhteistyö näkyivät kaikkien työarjessa. ”Meillä on yhteistyökuvioita mm. ammattikirjaston kanssa, jota järjestämme kaksi kertaa vuodessa. Lisäksi ryhmäytämme joka syksy koulun uudet seiskat. Meillä on yhteistyötä myös kirjaston kanssa. Sinne on tulossa remontti, ja meitä pyydettiin mukaan työryhmään, joka suunnittelee kirjaston tiloja nuorten näkökulmasta ja heitä ajatellen. Mukana on myös yksi nuori meidän taloltamme.” (Nykydokumentointipäiväkirja, 17.4.2013.)
Kymmenen vuotta myöhemmin tavoitimme jälleen osan dokumentointiin osallistuneista. Tuolloin he lukivat omat aiemmat työpäiväkirjansa läpi ja pohtivat mikä on vuosien aikana muuttunut.
”Koen, että nuorisotyöntekijänä minun piti pitää nuorten asiaa, asemaa, unelmia ja ongelmia koko ajan esillä kaikkialla missä liikuin, aina ylintä hallinto/päättäjäporrasta myöten. Ja se, että nuorisotyö on todella pieni osa kaupungin hallintoa ja taloutta, on aina aiheuttanut laajan yhteistyön tarpeen muiden lasten ja nuorten asioita hoitavien tahojen kanssa. Eikä ainoastaan yli hallintorajojen kaupunkiorganisaation sisällä, vaan myös monenlaisten muiden toimijoiden kanssa, myös yli kuntarajojen. Ja tämän asian havaitsin onnekseni jo varhaisessa vaiheessa työuraani. Olin siinä asiassa aktiivinen toimija, ja sekin näkyy vielä näissä päiväkirjoissa.” (Vuoden 2013 nykydokumentointipäiväkirjan kommentti, 20.3.2023.)
Työntekijän on itse tunnistettava oma osaaminensa ja osattava myös hyödyntää sitä. Vaikka nuorisotyötä voidaan alana joskus pitää välivaiheena tai ponnahduslautana toiseen työhön, ei oman työn hallitseminen verkostoja käyttämällä häviä mihinkään. (Rauas, 2019.) Ilo ja tyytyväisyys loistavat eläkkeellä olevien nuorisotyöntekijöiden silmissä, kun he muistavat monikymmenvuotista uraansa nuorten kanssa. Voisi jopa arvella nuorisotyön olevan pitkäikäisyyden yksi vaikuttaja! Eräskin seniorinuorisotyöntekijä totesi Nuoperin toimintaan osallistumisen olevan hänelle mukavaa eläkeiän saattohoitoa, sillä asioiden muistelu eri ihmisten kanssa tuo esiin kunkin muistelijan muistojen erilaisuuden. Vaikka kaikki ovat olleet samassa tilanteessa tai tilaisuudessa, jokaisella on oma versionsa tapahtumista. ”Vuosikymmenet ovat aiheuttaneet myös sen, että monista kollegoista on tullut elinikäisiä ystäviäni. Heidän kanssaan tavatessamme toki muistelemme menneitä aikoja ja enimmäkseen olemme tyytyväisiä tekemisiimme.” Toteaa eräskin nykydokumentointiimme vuosina 2013 ja 2023 osallistunut.
Yhteistyö on monialaista ja nuorisotyötä tehdään niin moninaisissa paikoissa, että ilman verkostoja se ei olisi edes mahdollista. Nuorisotyöntekijät kouluissa eivät ole opettajia, mutta tarjoavat nuorisotyöllisin menetelmin oppilaille mahdollisuuden ammatiltaan aikuiseen. Usein he ovat mukana myös luokkien ryhmäyttämisessä. Liikkuva nuorisotyö mahdollistaa nuorten kohtaamisen heidän omilla paikoillaan. Entäpä sitten vaikkapa skeittipaikkojen rakentaminen? Montakohan viranomaista ja nuorta siinä on kuultava ennen kuin rampit ovat valmiina käyttöön? Jotkut ovat päässeet suunnittelemaan jopa nuorisoasuintaloja, ja uusia yhteyksiä eri tahoihin on ennen uusien kotien valmistumista tarvittu varmasti kymmeniä. Alueellinen nuorisotyö tuo jo itsessään eri paikkakuntien työntekijät yhteen. Verkostoja syntyy erilaisiin tarpeisiin, usein myös ja erityisesti tiedonkulkuun.
Yhteistyöverkostot ja kontaktit voivat myös luoda uusia ystävyyssuhteita. Nimenomaan nuorisotyöntekijöille, ei vain nuorille. Nuorisotoimenjohtaja Jorma Mertaselle vertaistuki ja ystävyys löytyivät saman kaupungin liikuntatoimenjohtajasta. Säännölliset lounaat ja ajatusten vaihto molempien työstä oli merkittävää. Ammoiset tapaamiset jatkuvat edelleen ystävyytenä. (Mertanen, 2009.)
Verkostoituminen, ryhmäytyminen ja tiedonkulun kanavien löytäminen vaativat sosiaalisuutta ja yhteisöllisyyttä. Nuorisotyöllisin menetelmin nuoret sosiaalistuvat huomaamatta, ja valmius luoda itse uusia kontakteja kasvaa. Erityisesti kasvokkain, mutta myös verkkonuorisotyössä, sillä ”nuorten kohtaamistyö on ytimeltään samaa riippumatta siitä, missä tai millä alustalla se tapahtuu” (Lassila, 2026). ”Nuorisotyöntekijällä on moniammatillisessa yhteistyössä sellaisia vahvuuksia, joita ei ehkä ole osattu vielä hyödyntää riittävästi. Tärkeimmät asiat ovat nuorten kohtaaminen ja luottamuksellisen suhteen rakentaminen. Olen saanut tehdä töitä huipputyyppien kanssa, jotka ovat välittäneet aidosti nuoresta, suhtautuneet häneen avoimesti, olleet joustavia tarpeen niin vaatiessa sekä turvallisia aikuisia ja läsnä tarvittaessa. Nuorten luottamus aikuisiin on kuitenkin se voimavara, jolla päästään eteenpäin.”(Toukonen, 2009.)
Neljännen eettisen visiomme vinkki tulevaan on empaattisen kohtaamisen ja luottamuksen vahvistaminen yhteistyön avulla. Yhteistyössä on voimaa, kun jokainen tuo mukanaan oman osaamisensa.
”MAAILMA ON SUN” eli 5) Nuorisotyöntekijä toimii nuoruuden ja nuorten elinolojen tulkkina.
Tässä kohtaa eettisiä ohjeita todetaan nuorisotyön olevan hyvinvointipolitiikan väline, jolla on merkitystä esimerkiksi nuorten itsetunnon kehittämisessä ja sosiaalisessa vahvistamisessa. Nuorisotyö on merkityksellistä sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Taloudellinen näkökulma voi toimia hyvänä perusteluna päättäjille, mutta nuorisotyön lähtökohtana se on arveluttava. Lasten ja nuorten hyvinvointi on inhimillisesti tärkeää. (Rauas, 2019.) Tätä tukee myös aiemmin esitelty määritelmä siitä, että visiot eivät ole vain politiikan välineitä (Euroopan komissio, 2020). Visiot luovat hyvinvointia erityisesti nuorille, jotka myös elävät tavoiteltavat visiot. Tulevaisuus on nuorten. Toisaalta tulevaisuutta, jota tässä visioimme, ei elä tämän päivän nuori, vaan jo seuraava nuoruuttaan elävä. Nykynuoret ovat tuolloin jo asettuneet tämän visioijan asemaan ja puolustavat omalta osaltaan oikeutta nuoruuteen. Vai jokohan nuoruus otettaisiin jo omana elämänvaiheena, ei vain välivaiheena, tosissaan, eikä sitä tarvitsisi enää puolustaa?
Vuoden professoriksikin valittu Jani Erola Turun yliopiston sosiologiasta on myös tutkinut tulevaisuutta, erityisesti sitä, miten hyvinvointivaltio päivittyy tutkijoiden rakentaman mallin mukaisesti. ”Tarvitsemme selkeät perusteet sille, miksi jokin toimi valitaan, mitä sen odotetaan muuttavan ja millä mittareilla onnistumista arvioidaan. Siten pystymme kohdentamaan rajallisia resursseja kestävästi. […] Suomessa tehdään yhä runsaasti politiikkatoimia ilman systemaattista seurantaa. Hyvinvointivaltion toiminta edellyttää sitoutunutta poliittista päätöksentekoa.” (Erola; Moisio, 2026.) Erolan kanssa tutkimusta tehnyt THL:n tutkimusprofessori Pasi Moisio kertoo sosiaalisen investoinnin ajatteluun perustuvasta tavasta tehdä päätöksiä. Tapa on ollut esimerkiksi Euroopan unionin hyvinvointipolitiikassa pääsääntöisesti käytössä jo yli kaksikymmentä vuotta. Siinä hyvinvointipolitiikkaa tarkastellaan julkisina investointeina inhimillisiin kykyihin ja elämänkulun mahdollisuuksiin. (Erola; Moisio, 2026.) Kuulostaa hienolta! Lahden nuorisotoimenjohtaja Jouni Kivilahti tiivisti asian näin: ”Jos kunnioittaa toista ja toisen mielipidettä ja pystyy joskus itsekin myöntämään virheensä ja väärät luulonsa, niin kyllä sitä pystyy toimeen tulemaan, yhteisiä päätöksiä tekemään ja parempaa maailmaa rakentamaan.” (Kivilahti, 2017.)
Kun ns. soteuudistusta muokattiin, Nuoperin ohjausryhmän jäsenenä oli Kuntaliiton erityisasiantuntija Kari Sjöholm. Uudistuksen merkityksestä puhuttiin kokouksissa usein, esimerkiksi siitä, kuuluuko nuorten työpajatoiminta jatkossa sivistystoimelle vai sosiaalipuolelle. Muistamme Sjöholmin lausuneen lohdulliset sanat: ”Soteuudistuksen jälkeen kunnille jää kaikki kiva, mukaan lukien nuorisotyö.” Toivottavasti kunnat ovat alkaneet nauttia tästä kivasta ja visioida iloisesti.
”Vaikka olen väsynyt ja välillä ärsyyntynyt asioista, niin rakastan työtäni ihan yli kaiken. Jos tätä työtä ei rakastaisi, niin ei tätä näillä resursseilla ja palkoilla tekisi pirukaan. Jos päättäjät tietäisivät, kuinka laaja osaaminen nuorisotyöntekijöillä on, ja mitä kaikkea työ meiltä vaatii, he ehkä ymmärtäisivät, kuinka tärkeää tämä työ on. Kaikki lapsiin ja nuoriin, sekä heidän hyvinvointiinsa sijoitettu aika maksaa itsensä takaisin yksilön elinkaaren aikana sosiaali- ja terveyspalveluiden säästöinä! Nuorisotyön mittaaminen ja arviointi on älyttömän vaikeaa millään lukumittareilla. Mehän emme oikeastaan tuota mitään mitä voi mitata juuri nyt. Meidän työmme hedelmät näkyvät viiveellä. Hyvin tehty työ näkyy sen jälkeen, kun yhteinen polku nuoren kanssa on kuljettu loppuun ja nuori itsenäistyy aikuiseksi. Kaikki nuoret eivät tarvitse nuoriso-ohjaajaa elämänsä aikana mihinkään. Mutta ne, ketkä tarvitsevat, tarvitsevat meitä tosissaan.” (Nykydokumentointipäiväkirja 18.4.2013.)
Kotkan Opiskelevan Nuorison Yhteiskunnallinen Seura, KONYS, juhlisti 60 vuotta sitten perustettua toimintaansa elokuussa 2026. Juhlapuheen tapahtumassa piti kaupungin entinen nuorisotoimenjohtaja, ikinuori Väinö Sinervo, joka mietti seuran perustamisen ja samaan aikaan tehdyn seinäkirjoituksen yhteyttä toisiinsa. Teksti ”Herätkää päät” halusi huomion nuorten tarpeiden ja elinolojen parantamiseen. (Sinervo, 2026.) Osattiin sitä ennenkin vaikuttaa, ja aihe on edelleen ajankohtainen.
Ajankohtaisesti nuorten elinolojen tulkkaus onnistuu myös aktivoimalla nuoret kertomaan toiveistaan. Nuoriso ei ole vain juhlapuheiden aihe, vaan nuorten itsensä kuuleminen mahdollistaa heidän näköisensä tulevaisuuden. Nuorisotyöntekijä välittää nuorille tietoa vaikutusmahdollisuuksista, olivatpa ne sitten kuntien nuorisoparlamentteja, seurakuntien valtuustoihin (seurakuntavaaleissa saa äänestää jo 16-vuotiaana) hakeutumista tai mielenilmaisuihin osallistumista. Kansalaisyhteiskunta tarvitsee aktiivisuutta, joskus myös kansalaistottelemattomuutta. Usein esimerkiksi mielenosoitukset ovat eri järjestöjen organisoimia, mutta mikä estää yhden asian tai alueen nuorten kannanotot heille tärkeän asian puolesta. Mopoilijoiden mielenosoitus Helsingin Kansalaistorilla 15.8.2026 oli tästä yksi esimerkki. Varsinais-Suomessa ei mopoilijoiden tarvinnut osoittaa mieltään, sillä Turun seudun mopomiittityöryhmä palkittiin juurikin Turku-mitalilla. Tämän aktiivisen ryhmän ansiosta suurin osa alueen miiteistä on nyt laillisia. (Turun nuoret, 20.9.2026.)
Viidennen eettisen visiomme vinkki tulevaan on siis empaattisen kohtaamisen vahvistaminen aktivoimalla nuoria mukaan toimintaan, osallistumaan ja vaikuttamaan. Nuoret ovat sosiaalinen investointimme.
”PIDÄ HUOLTA LUONNOSTA, SE SUSTA HUOLEN PITÄÄ” eli 6) Nuorisotyössä toimitaan ympäristövastuullisesti.
Kuudes näkökulma laajenee käsittelemään nuorisotyön suhdetta ympäristöön. Siinä viitataan niin toimintaympäristöön kuin itse toimintojen tarkasteluun. Vihreä näkökulma ei tarkoita yksittäisten lajien, kuten mikroautoilun tai splättiksen karsimista nuorisotyöstä, vaan luonnon ja elämän kunnioittamista ja huomioimista. Kestävän kehityksen periaatteen tiedostaminen ja siihen sitoutuminen ovat globaalia ajattelua, ja sitä tulee harjoittaa alasta riippumatta. Nuorisotyöllä ei ehkä pelasteta sademetsiä tai puhdisteta Itämerta, mutta työssä tulee olla kunnioittava asenne luontoa kohtaan. Nuorisotyössä on järjestäjästä riippumatta mahdollisuus projektien tai tempausten muodossa huomioida oma toimintaympäristö. (Rauas, 2019.)
Jutta Mäkinen työskentelee kestävän kehityksen asiantuntijana Turun yliopistossa. Hänen mielestään kestävä kehitys on asia, jonka pitäisi olla läsnä jokapäiväisessä toiminnassamme. Tämä koskee kaikkea sitä, miten ja missä matkustamme, mitä syömme, millaisia olemme kuluttajina sekä miten toimimme työpäivän tai opintojen aikana. Jokainen teko on merkityksellinen, sillä yhdessä niillä todella on vaikutusta. Myös sidosryhmien yhteistyössä. (Turun yliopiston viikkoposti, 31.8.2026.)
Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Tuomas Kuhmonen on puolestaan tehnyt monenlaista tutkimusta, mm. maaseudun muutoksista siirryttäessä pois fossiilisesta taloudesta, mikä on ympäristön kannalta olennaisinta. Hänen tutkimuksiensa lähtökohtana on usein se, että asiasta tai alasta riippumatta, tulevaisuutta suunniteltaessa ei ole selkeitä visioita. Näin ollen muutoksia ei tavoitella määrätietoisesti, ristiriitoja ei tunnisteta eikä nykyisen mallin perustaa kyseenalaisteta. Mennään siis eteenpäin niin kuin ennenkin ja vastustetaan muutosta ihan sen itsensä vuoksi, vaikka tiedetään, että ”jottain tarttis” tehdä. ”Hyvä visio inspiroi, kannustaa, suuntaa toimintaa ja antaa valtuuden toimia. Ilman niitä muutos etenee satunnaisiin suuntiin.” (Kuhmonen & al., 2022.)
Kuhmosen esimerkit ovat toisaalla kuin nuorisotyössä, mutta ne antavat kipinän miettiä myös nuorisotyön tulevaisuutta eri vinkkelistä. Kuhmonen jatkaa aiheestaan ravistelemalla nykyisiä toimia. ”Sillä monet nykyiset tiekartat ja ”ruvetaan olemaan kestäviä” -tyyliset tavoiteohjelmat tai julistautumiset hiilineutraaliksi tietyllä tavalla lasketun sertifikaatin turvin eivät edusta kokonaisuuksia tunnistavia visioita, joissa myös hyvinvoinnin materiaalinen perusta on läsnä ja näkyvillä. Ilmastoneutraalius ei tarkoita fossiilitaloudesta irtaantumista. Fossiilitaloudesta luopuminen merkitsee kokonaisesta regiimistä luopumista eikä elämän jatkumista ennallaan pienillä säädöillä. Fossiilitalouden jälkeisen maailman visiot tunnistavat nykyisestä luopumisen, uuden syntymisen sekä muutoksen kitkat ja kompromissitarpeet.” (Kuhmonen & al., 2022.) Mikähän nuorisotyössä muuttuisi, jos unohtaisimme pienet säädöt ja ottaisimme suuremman harppauksen?
Mielenkiintoisimpia Kuhmosen tekemisiä ovat hänen ”sorminäppäryysharjoituksensa”, kuten hän niitä itse nimittää. Ne eivät siis ole tutkimuksia, vaan ajatusleikkiä erilaisilla indikaattoreilla. Esimerkiksi, jos tutkitaan Suomen kuntien paremmuutta, otetaan hänen TULUS-indikaattoriinsa kuntien sosiaaliekologisen kestävyyden ja kuntien vetovoiman tutkimiseen kuusi mittaria, joista ensimmäinen on viranomaisen tietoon tulleiden rikosten määrä asukasta kohti vuonna 2024, mikä kuvaa hyvinvoinnille tärkeää turvallisuuden tunnetta. Toisena tulee maa-ala, neliökilometri asukasta kohti, mikä kertoo hyvinvoinnille tärkeästä lähiluonnon saavutettavuudesta. Kolmantena huomioidaan kuntien vetovoimaa kuvaava kuntien välinen nettomuutto 2023–2024. Neljäntenä puolestaan kunnan asukkaiden aiheuttama ilmastokuormitus kulutusperäisten ilmastopäästöjen avulla. Ns. Gini-kerroin kertoo tulojaon tasaisuudesta kunnassa, epäsuorasti myös sosiaalisesta pääomasta. Viimeisimpänä tässä ajatusleikissä tulee kesämökkien määrä vuonna 2024 asukasta kohti. Se kertoo kunnan vetovoimasta, luontoarvojen säilymisestä ja ympäristön laadusta. Näillä mittareilla Kuhmonen sai aikaan muista taulukoista poikkeavan Suomen kuntajärjestyksen. Tilaston kärjessä ovat Savukoski, Utsjoki, Enontekiö, Kustavi, Pelkosenniemi, Inari, Salla, Puumala, Posio ja Kuhmoinen. Häntäpäästä löytyvät Helsinki, Kauniainen, Maarianhamina, Vantaa, Nousiainen, Kemi, Turku, Aura, Sievi ja Lapinjärvi. Mitenkähän paikkakunnan nuorisotyön lisääminen yhdeksi indikaattoriksi muuttaisi näitä listoja?
Vuoden 2025 Nuorisobarometrissä yhtenä aiheena oli planetaarinen kukoistus koulutuksen päämääränä (Heikkinen & al., 2025). Tätä artikkelia hyödynnettiin seuraavana vuonna myös opetus- ja kulttuuriministeriön nuorten tulevaisuususkoa käsittelevässä tutkimuksessa (OKM, 2026). Artikkelissa tarkastellaan kukoistuksen käsitteen kautta nuorten tavoitteita kohti hyvää elämää, kun he tekevät oman tulevaisuutensa kannalta tärkeitä valintoja. Jälleen palaamme koulutuksen tärkeyteen. Kestävään kehitykseen ovat tarttuneet myös kielitieteilijät, jotka korostavat kulttuurienvälisessä vuorovaikutuksessa tarvittavia demokratia- ja empatiataitoja. Kielten opetus vaatii laaja-alaisen osaamisen ja koulutuksen yhteisen arvopohjan, jotta kestävyysajattelu ja -kasvatus on mahdollista. (Maijala & al., 2026.) Yhteistä sanastoa tarvitaan, jotta voimme jakaa näkemyksiämme tulevaisuudesta. Kestävästi.
Esimerkkinä kuntien ympäristötyöstä käy Nuoperin entisen harjoittelijan Julianna Brandt-Smalin Turussa luotsaama Ympäristöystävällisempi nuorisotyö -projekti. Siinä lisätään nuorten ja myös nuorisotyöntekijöiden ympäristötietoisuutta, ilmastotoimijuutta ja -hyvinvointia. Nuorten kanssa testataan uusia kekseliäitä tapoja saavuttaa hiilineutraali kaupunki. Turku valittiin ainoana suomalaisena kaupunkina kansainväliseen ilmastorahastoon huhtikuussa 2024 ja projekti jatkuu helmikuuhun 2027 saakka. Mukana ilmastotyössä on 300 kaupunkia eri puolilta maailmaa, ja osallistuneita nuoria on ollut jo yli 300 000. Nuorten projektien avulla on rakennettu yli 1600 viheraluetta, istutettu lähes kaksi miljoonaa kasvia ja 235 000 puuta samalla kun tietoisuus kestävästä elämästä on lisääntynyt ja yhteisöjen elämänlaatu on kohentunut. Hengästyttävää! Turussa nuoret ovat saaneet rahoitusta vähähiilisistä purjehduksista viherkattojen rakentamiseen ja vaatteiden kierrätyksestä yhteisötaiteen tekemiseen kerätyistä roskista. (Turku.fi.) Kuulostaa siltä, että nuoret ovat valmiita kohti fossiilitonta tulevaa.
Rohkeasti kohti tulevaa suuntaavat myös monet entiset nuoret, nykyiset nuorisotyöntekijät: ”Syy siihen, että minusta tuli nuoriso-ohjaaja, saattoi olla silloinen yleisesti nuorten päähän juurtunut ajatus, että maailma oli meille avoinna ja vain taivas oli rajana. Itsekin ajattelin tuolloin, että ”mä pelastan maailman, tai ainakin nuoret”. (Henriksson, 2017.) Lahden kaupungissa ja nuorisotoimessa ympäristötietoisuus alkoi viritä suuremmin 2000-luvun alussa. Tuolloin ympäristöasioista puhuttiin osallisuuden, yhteistyön ja vastuullisuuden kautta. Vuonna 2021 Lahti oli jo Euroopan ympäristöpääkaupunki, ja nuoret olivat mukana sen toiminnassa. Aktiivinen työote on tuottanut tulosta, sillä kaupunkia pidetään yhtenä fossiilittomuuden ykköspaikoista koko maailmassa. Mutta lisää tarvitaan. Kannattaisiko työntekijöiden lähteä vaikkapa nuorten kanssa osoittamaan mieltä, jotta ympäristöteoista tulisi entistä näkyvämpiä ja kenties merkittävämpiä? (Rantanen, 2022; Youtube.)
Kuudennen eettisen visiomme vinkki tulevaan on siis empaattisen kohtaamisen vahvistaminen vaikkapa luontopolulla! Sillä tutkitusti luonnossa oleminen rentouttaa ihmisiä, ja vihreyden ympäröimänä aikakin kuulemma tuntuu positiivisessa mielessä pidemmältä.
”MÄ NÄITÄ POLKUJA TALLAAN KAI VIIMEISEEN ASTI” eli 7) Nuorisotyöntekijä pitää huolta työhyvinvoinnistaan.
”Työnilo on valinta, jonka jokainen voi tehdä vaikka heti. Se on omien kykyjen ja osaamisen kohdentumista omaan työhön. Se on enemmän leikkiä kuin työtä. Aiheet työniloon voivat olla yksitellen tarkasteltuna pieniä, mutta yhdessä tarkasteltuna niistä syntyy arkea kannatteleva työnilo. Tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä edistää työniloa.” (Paasivaara, 2008.)
Minna Rauas kokoaa saman asian nuorisotyöntekijän kohdalla omien voimavarojen ja osaamisen tunnistamiseksi ja tunnustamiseksi käyttäen apuna olemassa olevaa palveluverkostoa. Nuorisotyöntekijä osaa erottaa työn ja vapaa-ajan sekä asettaa rajat suhteessaan nuoreen. Osaamistaan hän ylläpitää kehittämällä ammattitaitoaan ja perehtymällä uuteen tietoon nuorista ja nuorisotyöstä. Nuorisotyöntekijä ymmärtää myös työyhteisön, verkostojen ja vertaistuen merkityksen työhyvinvoinnin tukena. Ne tuovat uusia näkökulmia omaan työhön. On muistettava, että inhimillisyys kuuluu myös työntekijälle ja työhön. Kukaan ei ole täydellinen, minkä ymmärtäminen auttaa työntekijää niin ammatissa jaksamisessa kuin elämässäkin. Nuorisotyön eettisissä ohjeissa haluttiin viimeisen näkökulman sisältöä vain kirkastettavan uudessa päivityksessä vuonna 2019 korostamalla, että ”nuorisotyö ei toimi yksin, vaan yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Nuorisotyöntekijällä on oma ammatillinen vastuunsa, joka käsittää osaamisensa ylläpitämisen sekä työkyvystä huolehtimisen”. (Rauas, 2019.)
Oman jaksamisen tunnistaminen on tietysti henkilökohtaista. Opetusneuvos Kerttu Varjon lausahdus: ”Olenkohan hullu, kun rakastan työtäni näin paljon”, maadoitti häntä varmasti yhtä paljon kuin se, että ymmärtää riittävän pitkän pyöräilymatkan järjestävän ajatukset kohdilleen niin töihin kuin kotiin päin suunnatessa (Kerttu Varjon päiväkirjat 1939–1962; Nykydokumentointipäiväkirja 15.4.2013).
Helsingissä nuorisotyöllisen uransa tehnyt Päivi Anunti on sisäistänyt oman työnsä näin: ”Muuan tutkija on kerran todennut, että jokaisen sukupolven on ymmärrettävä, että heidän on otettava vastuu ja pelastettava maa. Meidän vanhempien sukupolvien on kasvatettava, aktivoitava ja luotava rakenteita sille, että tämä tapahtuu jokaisen sukupolven kohdalla mahdollisimman laajasti ja demokraattisesti.” Itsensä Anunti asemoi uusien sukupolvien kasvatuksessa ”ideankantajaksi, joka tekee ajatuksista ja unelmista lihaa ja verta olevan todellisuuden”. (Anunti, 2009.)
Oman nuorisotyöuran valinnasta ja tärkeydestä voi kertoa myös runomuodossa:
“Valitsin työni, koska haluan tehdä –
saamattomuutta en siedä, en kestä.
Haluan auttaa, neuvoa, opettaa –
teoillani, sanoillani nuorempia kasvattaa.
Pyrin olemaan turvallinen aikuinen,
nuoren ihmisen luottamuksen arvoinen.
Kauan sitten, kun tapasin ohjaajan –
hänen ansiostaan tein hyvän valinnan.
Valinnastani kiitollinen vieläkin,
olen onnellinen, tämän tien valitsin.”
(Opacic, 2017.)
Työhyvinvoinnista huolehtiminen kokoaa omalla tavallaan kaikki nuorisotyön eettiset ohjeet yhteen, ja tuo ne osaksi arkea. Nuorisotyöntekijän oma hyvinvointi heijastuu myös muille, parantaa työotetta ja auttaa olemaan aidosti läsnä nuorten kanssa. Työntekijä tarvitsee inhimillisyyttä, toimivan ja kunnioittavan työyhteisön sekä verkostoja voidakseen tehdä mielekästä työtä. Hänen tulee tunnistaa oman jaksamisensa rajojen lisäksi myös työn ja vapaa-ajan välinen raja. Jo viidentoista minuutin luonnossa oleilun on todettu rauhoittavan mieltä ja tuottavan mielihyvää, joten ympäristöstä ja luonnosta huolehtimisesta hyötyy myös työntekijä itse. Fossiilittomuus edistää hyötyliikuntaa erityisesti työmatkoilla, joten oletettavasti kuntokin paranee. Parempi fyysinen kunto tuo mielenrauhaa toimia nuorten kanssa. Ympyrä sulkeutuu jälleen. Tulevaisuuden nuorisotyö on pelkkää positiivisuutta!
Seitsemännen eettisen visiomme vinkki tulevaan on siis empaattisen kohtaamisen vahvistaminen omasta hyvinvoinnista ja työnilosta huolehtimalla. Esimerkiksi taukojumppana itsensä halailu on suotavaa!
SANOJA LOPUKSI
”Kunpa voisin matkustaa sadan vuoden päähän katsomaan” eli miten nähdään valoa
Välivaihe tai oman elämän rakennusvaihe, nuoruus on tärkeä ajanjakso ihmisen elämässä. Tuolloin oppii tuntemaan itsensä ja osaa hankkia tarvittavat taidot ja välineet myös tulevaisuutta varten. Totta kai, nykyhetkikin on nuorelle merkityksellinen. Nuorisotyöntekijä on aikuinen, joka ottaa vastaan nuoren nykyisyyden, ohjaa ja neuvoo eteenpäin, ja pitää huolta myös itsestään.
Koska tulevaisuus on nuorten, on hyvä muistaa, että nyt tehtävät päätökset vaikuttavat eniten heidän elämäänsä. Siksi nuoria on kuunneltava ja heille on oltava läsnä. Jos tulevaisuus tuntuukin joskus epävarmalta kaikkien mahdollisten kriisien iskiessä, ja niihin reagoiminen tuntuu kestävän, täytyy pitää mielessä, ettei tulevaisuus ole pelkkää hämärää. Kun teemme riittävästi nyt, valoa näkyy tunnelin päässä ja yhdessä tekeminen tuo iloa tähän hetkeen, kuten arkistojemme esimerkit kirjoituksessamme kertovat.
”Mitä huomisen ihmiselle merkitsevät sellaiset sanat kuin luonto, vapaus, Jumala, omistus, eläin – tai ihminen?” Näin esittelee Into Kustannus yhtä uusimmista teoksistaan. Mehän sen jo tiedämme. Ihminen on sadan vuoden päästäkin sosiaalinen eläin, joka ymmärtää hankkimiensa taitojen avulla tarvitsevansa toista ihmistä vielä enemmän kuin nyt. Tehkäämme siksi niin nuorisotyön kuin itsemmekin kannalta tärkeät ja välttämättömät päätökset harkiten, jotta tulevaisuuden nuoret saavat eettisesti hyväksyttävän maailman vaalittavaksi.
Jokainen pienikin teko vaikuttaa, ja vastuu tulevasta on meillä jokaisella, yhdessä. Siksi ei auta ajatella, mitä minä muka voin yksin tehdä tulevaisuuden eteen. Käy aidan toisella puolella katsomassa, onko ruoho siellä vihreämpää. Kerro siitä muillekin. Kun tulevaisuuden nuori katselee ajassa taakse päin meidän toimiamme, saa hän olla ylpeä päätöksistämme. Hänellä on tuolloin toimiva ympäristö ja turvalliset aikuiset, joiden avulla kasvaa, ja siirtää oppinsa seuraavalle.
Nuorisotyön tulevaisuudesta emme tarkalleen voi tietää mitään, ainoastaan sen, ”että tulevaisuus on jotain muuta kuin miten asiat ovat nyt plus yks”, kuten Alf Rehn Nuoperin seminaarissa kuvaili. Todennäköisesti nuorisotyötä ei sadan vuoden päästä tehdä niin kuin nykyään. Seurakuntien rippikouluista jo 1700-luvulta aloitettu ”nuorisotyö”, järjestöjen 1800-luvulta alkanut nuorten aktivointi ja kuntien 80 vuotta sitten aloittama nuorten mahdollisuuksien toteuttaminen voi olla yksi yhtenäinen kokonaisuus, jonka tavoite on nuoren hyvinvointi. Sillä sen me varmuudella tiedämme, että nuoria on myös tulevaisuudessa. Ja aivan samalla tavalla kuin tänään, he tarvitsevat turvallista kuuntelijaa. Siksi myös tuolloin tarvitaan ammatiltaan aikuisia eli nuorisotyöntekijöitä. Ilmastonmuutoksen taltuttaminen ei tarvitse toivoa, vaan tekoja. Nämä teot luovat nuorille tulevaisuuden ja toivon.
”Minä valitsin optimismin tietoisesti, hartaan harkinnan jälkeen. […] On järkevää uskoa tulevaisuuteen, hyvään ja oikeaan, koska elämä olisi muutoin sietämätöntä.” Näin fundeerasi Mauno Koivisto. (Oranen, 2019.)
Tulevaisuutta miettiessä lohduttaa myös tieto siitä, että seuraava jääkausi, joka joka tapauksessa peittää Suomen, on vasta vajaan sadantuhannen vuoden päässä (Savolainen, 2024). Ennätämme siis hyvin torjua muut kriisit ja oppia ilolla elämään yhdessä.
VÄLIOTSIKOIDEN LAULUJEN SANAT
- ”Anna sydämen laulaa” (Merja Kuisma, sanat: Takala-Johansson)
- ”Arvon mekin ansaitsemme” (Jaakko Juteini, Laulu Suomessa -runo, lauluna levyttänyt mm. Tapio Rautavaara)
- ”Mä joka päivä töitä teen” (Matti ja Teppo, sanat: Veli-Pekka Lehto)
- ”Nautin elämästä, hetkestä kiitävästä” (Marilii: Nautin elämästä, sanat: Pertti Mäenpää)
- ”Kenellä ei uuden eessä sydän vähän pompottais” (Ilta: Kaikki menee hyvin tai se menee ohi, sävel ja sanat: Ilta Silva, Saara Törmä, Emmi Hakala, Aku Rannila, Juho Kola)
- ”Mun pitää vaihtaa mollista duuriin” (Ketunhautaintie: Kirjastoauto, sanat: Jussi Koskinen, Anna-Maija Koskinen, Anna Suominen, Jussi Suominen)
- ”Nuoruus on vakava sairaus” (Ismo Alanko feat. Mariska, sanat: Ismo Alanko)
- ”Hei, hei mitä kuuluu” (Apulanta: Mitä kuuluu, sanat: Toni Wirtanen)
- ”Ollaan hiljaa vain, kun puhe turhaa on” (Anja Niskanen: Ollaan hiljaa vain, sanat: Antero Ollikainen)
- ”Sano mulle jotain kaunista” (Katri Ylander, sanat Inka Nousiainen)
- ”Maailma on sun” (Tehosekoitin, sanat: Otto Grundström)
- ”Pidä huolta luonnosta, se susta huolen pitää” (Pave Maijanen: Pidä huolta, sanat: Pave Maijanen)
- ”Mä näitä polkuja tallaan kai viimeisen asti” (Matti ja Teppo: Näitä polkuja tallaan, sanat: Veli-Pekka Lehto)
- ”Kunpa voisin matkustaa sadan vuoden päähän katsomaan” (Ellinoora: Meille käy hyvin, sanat: Ellinoora)
- ”Niin valoisaksi päivän saa, kuppi teetä ja sympatiaa”. Lipton-teemainos vuodelta 1985. Laulun esittäjänä Pepe Willberg, sanat Vexi Salmi.
KUVAT
Nuoperin julkaisuihin, seminaareihin ja keruisiin liittyvien mainosten sekä Nuorisotyön Unelmien eetos -seminaarin 14.92022 reseptivihon taitosta kuuluu kiitos Vitale Ay:n Tainalle ja Atelle, jotka ovat taittaneet myös suurimman osan Nuoperin julkaisuista.
Nuorisotyön Unelmien eetos -seminaarin reseptivihon kannen piirroksesta sekä kuvituksen ns. ukkelikuvista kiitos harjoittelijallemme Saara Tuomiselle, joka teki ison työn myös kootessaan monipuolista eetosaineistoa.
Reseptivihon sokkelosta ja muista pikkutehtävistä kiitokset Halla Vuokniemielle.
Harjoittelijallemme Henna Saloselle kiitos seminaarin valokuvanurkkauksessa käytettyjen tekstitaulujen askartelemisesta. Niiden sisällöt lainattiin Nuorisotyö-lehden numerossa 10–11/1978 olleista nuorisononohjaajan luonnehdinnoista. Henna hoiti myös seminaarin esitysten tekniikan ja muita järjestelyjä.
Nuoperin julkaisujen ulkoilukuvat on ottanut Nuoperin Minna Heikkinen. Niitä käytettiin mm. seminaaria varten tehtyjen tarinavideoiden alku- ja loppukuvina.
Juulia Vuoren julisteet ovat osa vuoteen 2015 asetettuja YK:n vuosituhattavoitteita kuvaavasta sarjasta. Kaikki kouluun -juliste, Vuosituhattavoite nro 2: Ulottaa peruskoulutus kaikille. ja Kukko vai kana? -juliste, Vuosituhattavoite nro 3: Edistää sukupuolten tasa-arvoa ja parantaa naisten asemaa. Nuorisotiedon kirjaston lahjoitus.
LÄHTEEET
Aalto, Paula, MLL: Nuori voi olla kaverien ympäröimä ja silti yksin. Turun Sanomien mielipidekirjoitus, 20.8.2026. https://www.ts.fi/a/7061248
Anunti, Päivi: Lähiöiden parantamisesta Tyttöjen Taloon. Teoksessa Nuorisotyön mieli ja merkitys. Minna Heikkinen (toim.), Nuoperi, 2009. ISBN 978-951-29-8380-3 (PDF). https://nuoperi.fi/wp-content/uploads/2025/01/nuorisotyonmm.pdf
Bandura, Albert: Social foundations of thought and action: A social cognitive theory. Englewood Cliffs, NJ: Prentice-Hall, 1986. Teoksessa Pasi Hario: Yksilön minäpystyvyys ja yhteiskunnallinen osallisuus vahvistavat tulevaisuusresilienssiä. Laurea Journal, ISSN 2489-9690. https://journal.laurea.fi/yksilon-minapystyvyys-ja-yhteiskunnallinen-osallisuus-vahvistavat-tulevaisuusresilienssia/#4417461d
Erola, Jani; Moisio, Pasi; Peltoniemi, Johanna: Beyond the Nordic Welfare State. Extending Social Investments with Interventions, 2026. ISBN 978 1 0353 7545 5 (ePub).
European Commission 2020. Supporting sustainability transitions under the European Green Deal with cohesion policy. Report on a toolkit for national and regional decision-makers. European Commission, Directorate-General for Regional and Urban Policy, Brussels. https://ec.europa.eu/regional_policy/sources/studies/report_sust_transit_en.pdf
Halonen, Minna; Hyytinen, Kirsi; Kurki, Sofi: Tulevaisuusajattelu kansalaistaidoksi. Tulevaisuustaajuus-työpajamenetelmän arviointitutkimuksen tulokset. Sitra, Helsinki, 2002. ISBN 978-952-347-294-5 (PDF). https://www.sitra.fi/julkaisut/tulevaisuusajattelu-kansalaistaidoksi/
Hario, Pasi: Yksilön minäpystyvyys ja yhteiskunnallinen osallisuus vahvistavat tulevaisuusresilienssiä. Laurea Journal, ISSN 2489-9690. https://journal.laurea.fi/yksilon-minapystyvyys-ja-yhteiskunnallinen-osallisuus-vahvistavat-tulevaisuusresilienssia/#c0ff61b2
Heikkinen, Hannu LT; Keränen-Pantsu, Raili; Ikonen, Essi (2026). Planetaarinen kukoistus koulutuksen päämääränä. Teoksessa Laine, Sofia; Happonen, Konsta (toim.): Ihan paineissa: Nuorisobarometri 2025. Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 225. ISBN-13 (15) 978-952-372-072-5 (PDF). https://edition.fi/nuorisotutkimusseura/catalog/book/1883
Heikkinen Minna (toim.): Keinut, filmit, kerhot ja tatsat – Etnologinen katse nuorisokulttuuriin. Nuorisotyön tallentaja Nuoperi. Otavan kirjapaino Oy, Keuruu, 2006. ISBN: 951-595-111-9. (PDF). https://nuoperi.fi/wp-content/uploads/2025/01/keinut.pdf
Henriksson, Teija: X-sukupolven edustaja ilmoittautuu. Teoksessa Nuorisotyön sukupolvet XYZ – Kokemuksia kirjaimista. Heikkinen, Minna; Lehtonen, Terhi (toim.). Nuoperi, 2017. ISBN 978-951-29-8378-0 (PDF). https://nuoperi.fi/wp-content/uploads/2025/01/xyz.pdf
Hoikkala Tommi; Sell Anna (toim.): Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. Nuorisotutkimusverkosto. Hakapaino, Helsinki, 2007. ISBN 978-952-5464-31-3.
Kallio, Kirsi Pauliina; Kotilainen, Ada: Alusta-lehti: Kun hymy hyytyy nuorisotyössä: hämmennyksestä empaattiseen ymmärtämiseen, 2026. https://blogs.tuni.fi/alustalehti/2026/06/10/kun-hymy-hyytyy-nuorisotyossa-hammennyksesta-empaattiseen-ymmartamiseen/
Kellokoski Jenni; Alanko Katariina: Minäpystyvyys koulupoissaolojen tutkimuskentällä – integratiivinen katsaus. Psykologia-lehti Vol. 59, 03/2024. https://journal.fi/psy/article/view/142921
Kivilahti, Jouni: Sukupolvihörhötystä. Teoksessa Nuorisotyön sukupolvet XYZ – kokemuksia kirjaimista. Heikkinen, Minna; Lehtonen, Terhi (toim.). Nuoperi, 2017. ISBN 978-951-29-8378-0 (PDF). https://nuoperi.fi/wp-content/uploads/2025/01/xyz.pdf
Kontula, Anna: Mitä ajattelemme, kun maailma loppuu? Into Kustannus, 2026.
Kuhmonen Tuomas; Kuhmonen Irene; Näyhä Annukka: Maaseudun paikka tulevaisuuden kestävässä yhteiskunnassa. TUTU eJulkaisuja 6/2022. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-249-575-4. Tuomas Kuhmosen sorminäppäryysharjoitelmat löydetty sosiaalisesta mediasta.
Kurikka, Anne 29.10.2026. Nuoperin työelämähaastattelu.
Laaksonen, Heli: Se on ilo joka elättelöö. Lauri Tähkä ja Elonkerjuu. Otava, 2009.
Lassila, Eve-Linda: ”Turvallisesti ja vastuullisesti verkossa – Pelastakaa Lasten Netarin chatit”. Mediakasvatusseuran Aamuklubi, 16.9. 2026.
Liikunta-alan eettinen koodisto. https://www.nuoli.info/wp-content/uploads/2025/01/liikunta-alan_ammattieettinen_koodisto_juliste_a2-Final.pdf
Maijala, Minna; Laine, Päivi; Merijärvi, Soila; Mutta, Maarit; Kuusalu, Salla-Riikka: Kestävää kehitystä edistävät pedagogiset materiaalit kielten opetuksessa. Teoksessa Mäkipää, Toni; Lahti, Laura; Luodonpää-Manni, Milla; Hahl, Kaisa (toim.), Kielididaktiikan ajankohtaisia teemoja, Ainedidaktisia tutkimuksia 31, 2026. ISBN 978-952-5993-49.
Mattila, Kati-Pupita: Asiakkaana ihminen: työnä huolenpito ja auttaminen. Juva, Bookwell Oy, 2010.
Mertanen, Jorma 24.6.2009. Nuoperin työelämähaastattelu, TYKL/SPA/691.
Nivala, Elina; Saastamoinen, Mikko (toim.): Nuorisokasvatuksen teoria: perusteita ja puheenvuoroja. Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 73, 2007.
Nuorisolaki: https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2016/1285
Nuorisotyön tulevaisuus -seminaari 8.3.2011. Nuoperi, Turku.
Nuorisotyön unelmien eetos. Nuoperin 20-vuotisseminaari 14.9.2022, Turku. Seminaariesite.
Nuoperin nykydokumentointiprojekti vuosina 2013 ja 2023. Vapaaehtoiset nuorisotyöntekijät pitivät työpäiväkirjaa kahden viikon ajan vuonna 2013, ja osa heistä kommentoi omia merkintöjään kymmenen vuoden päästä. Päiväkirjat löytyvät Nuoperista. Niitä käytetään viitteissä anonyymisti. Päiväkirjojen pohjalta julkaistu novellikokoelma: ”Meiän nimetki alkaa samalla kirjaimella ja 18 muuta novellia”. Heikkinen, Minna; Lehtonen Terhi (toim.). Nuoperi 2016. ISBN 978-951-29-8379-7 (PDF). https://nuoperi.fi/wp-content/uploads/2025/01/novellit.pdf
Nuortenkoski.fi, 21.8.2026: https://nuortenkoski.fi/tule-juhlistamaan-valkeakosken-kunnallista-nuorisotyota/
OKM: Nuorten tulevaisuususko horjuu – millaisia toimia nyt tarvitaan? Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaryhmän loppuraportti. Appelqvist-Schmidlechner, Kaija; Axelin, Henni; Helenius, Jenni; Jahnukainen, Markku; Kallio, Jenni; Kiilakoski, Tomi; Kiiski, Anni; Kivinen, Riikka; Kurki, Marjo; Palomäki, Jenni; Pihkala, Panu; Puura, Sanna; Tähkäpää; Otto. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2026:18. ISSN: 1799-0351 (PDF). https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-415-084-2
Opacic, Linda: Sukupolviajattelu, mistä johtuu tämä haihattelu? Teoksessa Nuorisotyön sukupolvet XYZ – Kokemuksia kirjaimista. Heikkinen, Minna; Lehtonen, Terhi (toim.). Nuoperi, 2017. ISBN 978-951-29-8378-0 (PDF). https://nuoperi.fi/wp-content/uploads/2025/01/xyz.pdf
Oranen, Raija: Manu. Otava, 2019.
Paasivaara, Leena: Työnsä kokoinen ihminen. Hämeenlinna. Kariston kirjapaino Oy, 2009.
Papunen Tiina: Yhteisin askelin. Jalkautuvan nuorisotyön käsikirja. Espoon, Helsingin ja Vantaan nuorisopalvelut. Grano Oy, 2021. ISBN 978-952-331-877-9. https://www.hel.fi/static/liitteet-2019/KuVa/julkaisut/Jalkautuvan_nuorisotyon_kasikirja.pdf
Pihakivi, Sanna: “Kun aikuisuus on ammatti”. Turun Sanomien mielipidekirjoitus 2.6.2023.
Rantanen, Virpi: ”Hapsulaukkuja, ympäristönatseja vai miten sen nyt ottaisi?” Nuoperin Unelmien eetos -seminaari, 14.9.2022. Puheenvuoron tiivistelmä seminaariesitteessä.
Rauas, Minna: PIENIÄ TEKOJA, SUURIA ASIOITA. Nuorisotyön eettinen näkökulma. Ensimmäinen painos, 2014, ISSN 1799-179X, toinen uusittu painos, 2019, ISBN 978-952-456-361-1. Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisu 99. https://www.finna.fi/Search/Results?join=AND&bool0[]=AND&lookfor0[]=%22978-952-456-362-8%22&type0[]=isn&bool1[]=NOT&lookfor1[]=%22hurma.77620%22&type1[]=id&sort=title&view=list
Rauas, Minna; Salasuo, Mikko (toim.): Viisautta ja välittämistä. Liikunta-alan ammattieettinen koodisto ja näkökulmia eettisiin kysymyksiin. Nuoriso- ja liikunta-alan asiantuntijat, julkaisuja 3, 2025. ISBN 978-952-69826-5-6 (PDF). https://www.nuoli.info/wp-content/uploads/2025/01/Kirjajulkaisu-viisautta_ja_valittamista_b5_web-Final.pdf
Rehn, Alf: Nuorisotyön tulevaisuusnäkymät, tapaus Turku. Nuoperin Nuorisotyön tulevaisuus -seminaarin puheenvuoro 8.3.2011. Tallenne Nuoperissa.
Sadat nuoret osoittivat mieltään Helsingin keskustassa, 15.8.2026. https://yle.fi/a/74-20240805
Salomäki, Anniina; Suomalainen, Kaisa-Maria; Heino, Hanna: Entä jos käykin hyvin? – Nuorten aikuisten näkemyksiä Suomen talouden toivotuista tulevaisuuksista. TUTU eJulkaisuja 7/2025. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-249-634-8
Savolainen, Panu; Talve, Aleks: Arkkitehtuurimme vuosituhannet. Kustannusosakeyhtiö Sammakko, 2024.
Sinervo Väinö: Avauspuhe KONYS:n 60-vuotisjuhlassa 14.8.2026. Puhe Nuoperissa.
Sinisalo-Juha Eeva: Nuorisotyöntekijä ihmisoikeuskasvattajana. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, Julkaisuja 247. Hansaprint, Turku, 2024. ISBN 978-952-372-056-5. https://doi.org/10.57049/nuorisotutkimus.9155130
Toukonen, Ulla: Kasvatusyhteisön voimaa. Teoksessa Nuorisotyön mieli ja merkitys. Minna Heikkinen (toim.), Nuoperi, 2009. ISBN 978-951-29-8380-3 (PDF). https://nuoperi.fi/wp-content/uploads/2025/01/nuorisotyonmm.pdf
Turku.fi, 2.9.2026: https://www.turku.fi/projekti/ymparistoystavallisempi-nuorisotyo-hanke; https://www.turku.fi/nuorten-ilmastoprojektit
Turun nuoret, 20.9.2026, Mopomiittityöryhmän palkinto. Palkinnosta kertoivat myös paikallislehdet ja sosiaalisessa mediassa mm. Varsinais-Suomen pelastuslaitos.
Turvallinen Eurooppa nuorille -paneelikeskustelu osana Turun Eurooppa foorumia. Miikka Korventaustan kommentti, 27.8.2026.
Turun yliopiston viikkoposti, 31.8.2026. Kestävän kehityksen asiantuntija Jutta Mäkisen haastattelu. https://intranet.utu.fi/fi/ajankohtaista/uutiset/2026/Sivut/Kest%C3%A4vyytt%C3%A4-edistet%C3%A4%C3%A4n-yli-rajojen.aspx
Varjo, Kerttu: Päiväkirjat 1939–1962, kirjat Nuoperissa.
Varto, Juha: Isien synnit. Kasvatuksen kulttuurinen ja biologinen ongelma. Tampere University Press, Juvenes Print, Tampere, 2002.
Varto, Juha: Nuoruuden viisaus ja muita kirjeitä peruskysymyksestä. Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta vol. XV. Tampereen yliopiston jäljennepalvelu, 1991.
Viljanen, Merja: Nuoret päämäärätietoista elämää rakentamassa. Tampereen yliopiston väitöskirjat 1291, 2025. ISBN 978-952-03-4059-9 (verkkojulkaisu). https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4059-9
Youtube: The History of Lahti, Finland, Europe’s Green Capital, 2024. https://www.youtube.com/watch?v=YsgHzI50qqs
5.11.2026