Maailmassa on aina ollut epävarmuutta luovia kriisejä ja konflikteja. Miten nuoriso on niistä selvinnyt, miten eri aikoina on säilytetty luottamus tulevaan? Nuorisotyössä tulevaisuususkoa vahvistetaan erityisesti yhteisöllisyyden ja aktiivisen osallisuuden avulla. Myös kansainvälisyys on keino tutustua uuteen. Kohtaamisen pinnoilla ei kolistella.
Sodat maailmassa, pandemiat ja ilmastonmuutos ahdistavat nuoria nykyisin. Huoli niin omasta kuin Suomen valtion turvallisuudesta nousee erilaisissa nuorille suunnatuissa tutkimuksissa ja kyselyissä. Erityisesti sodat ja sotilaalliset puuttumiset ovat vaikuttaneet nuoriin ja heidän toimintaansa myös aiemmin. Suomalaiset ovat olleet kylmän sodan rajalla Neuvostoliiton naapurina, ensimmäisenä televisiosotana tunnettu Vietnam sai nuoret myös täällä protestoimaan ja liittymään rauhaa kannattaviin järjestöihin. Eri puolilla Eurooppaa mellakoitiin ja osoitettiin mieltä vuonna 1968. Helsingissä vallattiin Vanha ylioppilastalo, mutta sitä ennen seurattiin Prahan valtausta tarkasti, ajoittaisesta uutispimennosta huolimatta.
Menneen muistelu vaatii ajattelua ja lähdekriittisyyttä
Kaikesta tuosta edellä mainitusta selvittiin. Aina löytyi toivoa kohdata tuleva. Ryhdyttiin toimeen, jotta ihmisillä ja erityisesti nuorilla olisi tulevaisuus. Mitä ajattelivat nuoret tuolloin ja mitä kaikkea he todellisuudessa tekivät keskellä erilaisia maailman kriisejä? Oliko kunnallisesta tai seurakunnan nuorisotyöstä apua vai keskittyikö kriiseihin reagoiminen järjestöihin? Tätä kaikkea kysyimme entisiltä nuorilta ja nuorisotyöntekijöiltä ja vertailimme vastauksia nykytoimintaan. Tiedon määrä ja sen kanavat ovat monikertaiset aiempiin kriiseihin verrattuna, mutta lisääkö tieto tuskaa? Olisiko syytä suurempaan lähdekritiikkiin, jotta olo helpottuisi? Vai pitäisikö panostaa kielelliseen huoltovarmuuteen, jotta maailmalta saatava tieto olisi meille laadullisesti parempaa ja esimerkiksi huolellisemmin käännettyä? Millä siis rakennamme nykyisin toivoa tulevasta?
Historia ei ole ainoastaan muistamista, vaan se on ajattelua ja lähdekritiikkiä, todettiin Yksityisarkistot historianopetuksen osana -seminaarissa (24.11.2025). Tämä näkökulma mielessä rajasimme kirjoitelmamme tapahtumat ja ajanjakson. Luonnollisesti aikarajaus olisi ollut laajennettavissa esimerkiksi ensimmäiseen maailmansotaan asti, jotta mm. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) edeltäjän Kansainliiton (1920–1946) perustaminen tulisi huomioiduksi. Mutta, ajanjakson pidentyessä asioista olisi tullut vain muistamista, faktojen luettelointia, ilman ajattelua ja lähdekritiikkiä. Lisäksi on huomioitava, että ennen 1940-lukua suomalaista nuorisotyötä tehtiin pääasiassa järjestöissä ja itse nuorisokulttuuri käsitteenä syntyi seuraavalla vuosikymmenellä.
Nuoret, rauha ja turvallinen tulevaisuus
Kansainliiton perustaminen loi pohjan ikuisen rauhan käsitteelle, uskottiin, ettei sotia enää koskaan tulisi. YK:n turvallisuusneuvosto puolestaan hyväksyi vuonna 2015 yksimielisesti ”Nuoret, rauha ja turvallisuus” -päätöslauselman, jonka pohjana ovat nuoriso- ja kansalaisjärjestöjen tavoitteet tietoisuuden lisäämiseksi nuorisosta rauhan ja turvallisuuden edistäjinä kansainvälisesti. Suomi on tämän ohjelman maailmanlaajuinen edelläkävijä, uusin toimintaohjelmamme kattaa vuodet 2025–2028.
Nuorisoala ry:n vuoden 2024 kyselyn mukaan nuorten toiminnan tukeminen ja vahvistaminen on tärkeä osa kestävää rauhantyötä. ”Nuorille rauha tarkoittaa yhteiskunnan ja demokratian vakautta, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, mutta myös arjen mahdollisuutta elää oman näköistä, väkivallatonta elämää.” (UM_2025_4.pdf) Sota on aina epäonnistuminen, mutta rauha ei ole vain sodaton tila, vaan myös turvallinen tulevaisuus. (Nuorisotyö 4/2025)
KYLMÄ SOTA JAKOI MAAILMAN KAHTIA
Polarisaatio on tänä päivänä käsite, joka jakaa kaiken kahtia ja johon törmää jatkuvasti ja joka paikassa. On köyhiä ja rikkaita, pohjoista ja eteläistä alueellista eroavuutta, vasemmalla ja oikealla olevia, hommia paiskivia ja työtä etsiviä. Kylmä sota (1945–1991) jakoi koko maailman karkeasti ottaen kahtia. Tuona aikana suurvallat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto asettivat vastakkain niin aatteensa kuin talousjärjestelmänsäkin. Keinoina olivat erityisesti propaganda ja vakoilu. 1970-luvulla tässä asetelmassa päästiin jo ns. liennytyksen aikaan, mistä esimerkkeinä ovat Kiinan kansantasavallan hyväksyminen YK:n jäseneksi vuonna 1971, Yhdysvaltojen vetäytyminen Vietnamin sodasta vuonna 1973 ja Etykin huippukokouksen järjestäminen Helsingissä vuonna 1975.
YYA loi ystävyyskuntatoimintaa ja virallista yhteistyötä
Etykin lisäksi merkittävää maamme kamaralla olivat Neuvostoliiton kanssa solmitut YYA-sopimukset vuodesta 1948 alkaen. Niissä sovittiin ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta säännöllisin väliajoin. Nuoret osallistuivat ystävyysleireille ja -viikoille, joita järjestettiin rajan molemmin puolin. Rinnakkain YYA-sopimuksen mukaisen toiminnan kanssa kulki ystävyyskuntatoiminta, joka alkoi itään 1950-luvulla ja oli vilkkainta 1980-luvulla. Toimintaa ohjattiin korkealtakin tasolta, sillä Kajaanin ystävyyskuntavälittäjänä toimi vuonna 1956 silloinen pääministerimme Urho Kekkonen. Ystävyyskuntia oli toki muualtakin, toiminta alkoi esimerkiksi Ruotsin kanssa jo vuonna 1940. (Itään! 2009, 100 tarinaa, 2017)
Porin ystävyyskaupunkina on ollut Saksan Bremerhaven jo vuodesta 1967. Koululaisvaihtoja järjestettiin vuorovuosin ja illanviettojen tärkeänä osana oli musiikki. (Pori NUO10_029)
Monelle nuorelle ystävyyskuntatoiminnan ja/tai YYA-sopimuksen kautta mahdollistetut vierailut ulkomaille olivat ensimmäisiä mahdollisuuksia kohdata eri kulttuureista tulevia. Kansainvälisyys oli, ja on edelleen, rauhan työtä parhaimmillaan. Outo muuttuu tutuksi eikä enää pelota. Toisaalta puhuttiin myös ns. mikrofoniystävyydestä, jossa todellista tutustumista toiseen kulttuuriin tai henkilökohtaisia kontakteja ei syntynyt, vaikka olisi osannut kieltä tai käytettävissä olisi ollut tulkki. (TYKL/AUD/134, 10.4.2006) Vuonna 2003 Nuoperi järjesti Porissa aiheesta seminaarinkin, ”Mikrofoniystävyyttäkö?”, johon osallistuivat monet ystävyystoiminnassa mukana olleet poliitikot, virkamiehet ja nuoret (TYKL/VID/34).
Nuorisotoiminta oli vahvasti poliittista
Kansanedustaja Matti Ahde (1945–2019) oli valtion nuorisoneuvoston puheenjohtaja vuosina 1970–1974, jona aikana vierailut maamme rajojen ulkopuolella kuuluivat tuohon rooliin. Kansainvälisiä kontakteja lisäsivät myös sosiaalidemokraattisten nuorten omat suhteet erityisesti Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan. Näistä kontakteista meille on kertonut mm. Helsingin nuorisotoimenjohtajanakin toiminut Martti Pöysälä. (TYKL/AUD/1007, 19.2.2014, Puss och kram, 2015) Matti Ahde puolestaan uskoi, että kansainvälisten suhteiden hoitamisella oli oikeastikin merkitystä nuorisotyöhön. Tuohon aikaan nuoret saivat poliittisesti paljon aikaan niin maailmalla kuin Suomessakin, mm. Vietnamin sodan suhteen ja DDR:n tunnustamisen osalta. Suomessa nuoret järjestivät myös nuorten Etykin ennen kuin Kekkonen isännöi kokousta vuonna 1975. (TYKL/AUD/119, 29.9.2005)
Puoluepolitiikka oli siis keskiössä. Raision entisen nuorisotoimenjohtajan Eino Laitisen mielestä 1970-luku oli poliittisinta aikaa nuorisotoiminnassamme. Järjestöjä oli paljon, mutta harrastustoiminta oli kaikissa järjestöissä samaa, vain periaateohjelmat olivat erilaiset. Yhdessä tekeminen oli tärkeintä ja sen kautta tavoitteena oli muokata jäsenten maailmankuvaa ilman, että kenellekään tungettiin esimerkiksi periaateohjelmaa tai Marxin teoksia käteen. Samalla periaatteella toimivat kaikki järjestöt ja seurakuntienkin toiminta. (TYKL/AUD/50, 19.1.2004)
Kylmän sodan propaganda näkyi kulttuurissa, taiteessa ja urheilussa, siis ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Luonnollisesti toisen maailmansodan läheisyys ja mm. elintarvikepula vaikuttivat myös ihmisten ajatteluun, mitkä seikat sitten ajan myötä haalistuivat ja helpottuivat. Siltikin, vielä vuonna 1973 Maailman nuorison ja ylioppilaiden X festivaaleilla DDR:n Berliinissä mukana ollut Lokakuu-lauluryhmän Helena Kempas muistaa tapahtumasta laulujen lisäksi banaanit. ”Kaikki muut sapuskat olivat jotenkin ok, mutta banaanien kohdalla ajattelin, että näinköhän kaikilla tämän maan asukkailla on tällaiset määrät banaaneja syötäväksi. Meille niitä jaettiin joka aamu.” (Kempas, 2011) Tuolloin banaanit eivät olleet meilläkään vielä jokapäiväisiä välipaloja, eikä appelsiinejakaan saanut kaupoista ympäri vuoden. Tammikuu oli appelsiinien aikaa. Nyt tietyt kaupat boikotoivat israelilaista alkuperää olevia hedelmiä ja elintarvikkeita. Samoin on käynyt venäläisille tuotteille.
Maailman nuoriso kokoontui festivaalille Helsinkiin 1962
Maamme sijainti kahden poliittisen järjestelmän rajalla teki Suomesta tärkeän kylmän sodan kulttuurin kohdemaan. Neuvostoliiton sosialistinen realismi ja amerikkalainen liberaalimpana pidetty kaupallinen (nuoriso)kulttuuri tarjosivat ns. parastaan. Muistelen, että Suomen sanottiin olevan amerikkalaisin maa Yhdysvaltojen ulkopuolella vielä 1980-luvulla. Pitäneekö paikkaansa.
Kuvataiteen tunnetuinta kylmän sodan amerikkalaistaiteen esittelyä en kuitenkaan ollut vielä kokemassa, sillä sellaisena pidettiin Helsingissä vuoden 1962 Maailman nuorison ja ylioppilaiden VIII festivaalin aikana järjestettyä Recent American Painting and Sculpture -näyttelyä. Suomen Ylioppilaskuntien liiton tiloissa pidetyssä näyttelyssä oli esillä 34 teosta 20 taiteilijalta. Näitä vastafestivaalitapahtumia organisoivat muun muassa amerikkalaisopiskelijat, jotka saivat rahoituksensa CIA:lta.
Helsingin festareilla, kuten edellisilläkin, oli mukana sekä järjestämässä että innokkaasti osallistumassa monia suomalaisia nuoria ja tulevia nuorisotyöntekijöitä. Porilainen nuorisosihteeri Terttu Saarinen oli tuolloin 16-vuotias, kun pääsi esiintymislavalle tanssimaan ryhmänsä kanssa. Valitettavan monelle jäi mieleen ratsupoliisien väkivaltaisuus yleisöä kohtaan, mukavana muistona loistelias kulkue ja avajaiset. Kulkueessa olevatkin saivat osakseen ikävää huutelua, mutta juuri alkaneen sateen myötä he keksivät itse ryhtyä huutamaan ”sade ei haittaa” niin lujaa, että taustaäänet peittyivät. (TYKL/SPA/693, 8.7.2009)
Anekdoottina kerrottakoon, että CIA palkkasi ihmisiä jakamaan festivaalien vastaisia lehtolehtisiä, mutta jakajiksi ilmoittautui festivaalien kannattajia, jotka veivät tiedotteet suoraan osallistujien majoituspaikkojen keskuslämmitysuuneihin, jotta Helsingin kolea ilma ei vieraita lannistaisi (TYKL/AUD/50, 19.1.2004).
Nuoriso(työ)laki on määrittänyt nuorison ikäjakauman vuodesta 1972 lähtien. Vuoden 1986 laista lähtien nuoriksi on laskettu alle 29-vuotiaat. Helsingin festivaalien 1962 esite. (Krekola 2012)
TUL, SVUL, TUK ja Spartakiadit – myös urheilussa jakauduttiin
Urheilu ja liikunta jakoivat myös suomalaiset moneen leiriin, ennen kaikkea TUL:n ja SVUL:n seuroissa harrastajiin. Tähänkin jakoon vaikutti kansalaissotamme juuri itsenäistymisemme jälkeen sekä talvi- ja jatkosotamme lopputulos. Myös sosiaalidemokraattisen puolueen jakautuminen skogilaisiin ja leskisläisiin toi muutoksia urheilun puolelle, kun leskisläiset perustivat uuden Työväen Urheiluseurojen Keskusliiton (TUK) vuosiksi 1959–1979. Tämän ajan jälkeen palattiin taas tullilaisiksi.
Helsingin Luistinkiitäjien jäsentenvälisissä kilpailuissa tytöt alle 12 vuotta vuonna 1957. Pikaluistelun erikoisseura Luistinkiitajät on toiminut vuodesta 1932. (Ilmari Rinne NUO4_003)
Neuvostoliitto järjesti omaa urheilutapahtumaa, Spartakiadeja, jo 1920-luvun lopulta saakka, mutta vasta vuoden 1956 kisoista lähtien ne kasvoivat suuremmaksi. Tapahtumiin osallistui paljon suomalaisiakin, mm. Pertti Karppinen voitti yksikkösoudussa myös Spartakiadeissa vuonna 1979. Toimintaa oli myös ainakin Itä-Saksassa, Tšekkoslovakiassa ja Suomessa. Ensimmäiset työläis- ja opiskelijanuorison kisat pidettiin Helsingissä vuonna 1973. Kisoja järjestettiin lisäksi Tampereella ja Porissa. Shakki, lentopallo ja koripallo sekä yleisurheilu olivat merkittävimmät lajit. Spartakiadit eivät meillä olleet olympiatasoista urheilua, vaan harrastelijatason kisailua esimerkiksi ammattiliittojen eri osastojen välillä. Urheilun lisäksi tarjolla oli runsaasti henkistä kulttuuria, esitelmiä, luentoja, konsertteja ja koko perheen puistotapahtumia. Propagandalla oli iso merkitys. (Tiedonantaja, 11.5.1974)
Suuremmin jako näkyi tietysti kansainvälisessä urheilussa, mm. boikotoiduissa olympialaisissa Moskovassa kesällä 1980 ja Los Angelesissa neljä vuotta myöhemmin. Suomalaisurheilijat huomasivat edustamallaan urheiluseuralla olevan merkitystä pääsyssä kansainvälisiin kisoihin. Liikunnan harrastajille jaolla ei liene ollut niin suurta merkitystä itse harrastuksen kannalta. Miten lienee sitten kanssaihmisten silmissä maineeseen vaikuttanut se, potkiko palloa työväenseurassa vai tekikö kunnarin SVUL:n joukkueessa.
Turun Kisa-Veikkojen miesten jalkapallojoukkue pelimatkalla Oulussa ja Kemissä vuonna 1951. Urheilun yleisseura Turun Kisa-Veikot (TuKV) on toiminut vuodesta 1930. (Ensio Laine NUO16_013)
VIETNAMIN SODAN AIKA
Vietnamin sota liittyy osaltaan myös kylmän sodan aikakauteen. Sotaa käytiin vuosina 1955–1975 ja sitä kutsutaan myös toiseksi Indokiinan sodaksi. Usein Vietnamin sodalla viitataan aikakauteen 1960-luvun alusta vuoteen 1975, jolloin Yhdysvallat ja muut SEATOn (Southeast Asia Treaty Organization) maat liittoutuivat Etelä-Vietnamin joukkojen kanssa Pohjois-Vietnamin joukkoja vastaan. Vietnamin sodan taustalla oli ensimmäinen Indokiinan sota (1946–1954), joka käytiin Vietnamin siirtomaaisäntä Ranskan ja Vietnamin kommunististen joukkojen välillä.
Ensimmäinen televisiosota nostatti mielipiteitä ja toimintaa
Keväällä 1969 pääsi nykyinen nuorisoasiainneuvos Olli Saarela ryhmäopintomatkalle Yhdysvaltoihin. Neljä muuta matkaajaa olivat Heikki S. von Hertzen (TYKL/AUD/112, 17.5.2005) Matti Louekoski, Juha Klemola ja Per Stenbäck. Neljän viikon Radical Tour -retkellään he tutustuivat yliopistoihin eri puolilla maata ja päättivät johdon tapaamisten sijaan mieluummin nähdä ylioppilaskuntien ihmisiä. Vietnamin sota oli tuolloin hyvin ajankohtainen. Yhdysvaltain hallituksen mielipide radikaaleista opiskelijoista oli, että he eivät ole ongelma, heiltä otetaan vain stipendit pois. (TYKL/AUD/116, 2.8.2005)
Suomessakin arvosteltiin Vietnamin sotaa, heijastuihan sota koko läntiseen Eurooppaan. Heti 1970-luvun alussa Helsingissä perustettiin jopa erillinen Suomi-Vietnam-seura, joka toiminnallaan ja kannanotoillaan tuki Pohjois-Vietnamin demokraattista tasavaltaa. (Rintala, 1969)
Vietnamin sotaa on sanottu ensimmäiseksi televisiosodaksi, joten se näkyi ja kuului myös meillä niin uutisissa kuin viihteessä. ”Television vaikutus on dramaattinen koko opiskelijakulttuurin muotoutumisessa”, kertoo Euroopan historian professori Laura Kolbe Suomenmaa-lehden haastattelussa vuonna 2018. Erityisesti amerikkalaiset ottivat sodan elokuvien aiheeksi. Esimerkiksi viisi Oscaria vuonna 1978 voittanut Kauriinmetsästäjät muutti monen nuoren ajattelun Vietnamin sodan vastaiseksi Suomessakin.
Kuva Tiedonantaja-lehdestä 5.1.1974.
EUROOPAN HERÄTYS – KUOHUVA VUOSI 1968
Euroopassa kuohui vuonna 1968. Vuoden tapahtumia kerrattiin 50 vuoden päästä Suomenmaa-viikkolehdessä 27.7.2018. Siinä Helsingin yliopiston Euroopan historian professori Laura Kolbe toteaa, että Euroopan tapahtumienkin keskiössä oli maailmanpolitiikka. Neuvostoliitto oli vahvassa nousussa ja sen vaikutusvalta oli kasvanut. Vuoden tapahtumiin liittyi kaikissa länsimaissa vasemmistolaisuuden ja uusvasemmistolaisuuden nousu. Vietnamin sota oli jatkunut jo vuosia ja sitä vastustettiin yhä voimakkaammin. Yhdysvalloissa vuosi oli muutenkin synkkä, ihmisoikeusaktivisti Martin Luther King ja presidenttiehdokas Robert Kennedy murhattiin.
Afrikassa Nigeriasta irrottautuneessa Biafrassa oli sota ja nälänhätä oli suuri. (Suomenmaa, 2018) Avustuskeräykseen oli mahdollista osallistua Yleisradion edellisenä vuonna aloittaman Nuorten sävellahjan kautta (Hara 2002; Nordenstreng 2026). Jo vuodesta 1948 harjoitettu Apartheid- eli rotuerottelupolitikka Etelä-Afrikassa sai myös monet, erityisesti nuoret, antamaan tukensa rasismin lopettamiselle eteläisessä Afrikassa. Kansalaistottelemattomuuden ikoniksi nousi 27 vuotta vankilassa ollut Nelson Mandela, joka sai vuonna 1993 Nobelin rauhanpalkinnon.
Prahan kevät toi tankit kaupungin kaduille
Tšekkoslovakiassa kommunistisen puolueen johtoon valittu uudistusmielinen Alexander Dubcek julisti ”ihmiskasvoista sosialismia” ja kumosi ensi töinään lehdistösensuurin ja lisäsi kansalaisten vapauksia yleisesti. Tämä ei miellyttänyt Neuvostoliittoa. Alkoi Prahan keväänä tunnettu uudistusten kausi, jossa Varsovan liiton jäsenmaat järjestivät laajoja sotaharjoituksia Tšekkoslovakian rajoilla. Elokuussa Neuvostoliiton ja neljän muun Varsovan liiton maan joukot olivat miehittäneet maan yön aikana. Tankit Prahan kaduilla herättivät Suomessakin mielenosoittajat Neuvostoliiton suurlähetystön edustalle. Suomalaiset kommunistit jakautuivat kahteen leiriin, kun SKP:n puheenjohtaja Aarne Saarinen tuomitsi miehityksen jyrkästi. SKP:n Neuvostoliitolle lojaali sisäinen oppositio perusti oman lehtensä Tiedonantajan ja alkoi kehittyä johtajansa Taisto Sinisalon mukaan nimetyksi radikaaliksi taistolaiseksi liikkeeksi. (Suomenmaa, 2018.) Moni Rauhanliittoon kuuluva nuori erosi järjestöstä sen hyväksyttyä Prahan tapahtumat (TYKL/AUD/116, 2.8.2005). Prahassa saatiin odottaa uutta kevättä syksyyn 1989, jolloin samettivallankumous vapautti tshekit ja slovakit Neuvostoliiton käsiohjauksesta ja kommunistivallasta (Suomenmaa, 2018).
Saman aikaisesti Prahan tapahtumien kanssa pidettiin Bulgarian Sofiassa Maailman nuorison ja ylioppilaiden IX festivaali, jossa oli osallistujia myös Suomesta. Teuvo Hömppi oli yksi järjestäjistä, koska hän oli tuolloin töissä Demokraattisen nuorison maailmanliiton Bukarestin toimistossa. Prahan tilanne ei vaikuttanut suoranaisesti tapahtuman aikana, mutta kun festivaali oli ohi, ilmoittivat isännät syytä kertomatta, että aamulla pitää lähteä. Niin Teuvo ja Anneli Hömppi lähtivät uutispimennossa ajamaan pois Bulgariasta. Vasta Unkariin ehdittyään heille selvisi, että Varsovan liitto oli miehittänyt Tšekkoslovakian. He olivat olleet juuri ajoissa poistumassa maasta, kymmenen minuuttia ennen kuin raja sulkeutui ja tankit tulivat paikalle. Budapestissäkin liikkuminen oli rajoitettua, mutta helpotuksekseen Hömpit onnistuivat muutaman päivän kuluttua lähtemään Lomamatkojen seurueen kanssa samalla lennolla Suomeen. (TYKL/AUD/108–109, 11.4.2005)
Uutispimennon muistaa myös Terttu Saarinen, joka opiskeli Itä-Saksassa Droyβigissä vuosina 1968–1970. Opiskelupaikka oli lähellä Tšekkoslovakian rajaa, joten opiskelijoiden oli mahdollista nähdä tankkikolonna. Tilanne oli hämmentävä ja pelottava, koska tarkkaa tietoa tapahtumista ei ollut. (TYKL/SPA/693, 8.7.2009)
Prahan tapahtumat eivät kuitenkaan katkaisseet Suomen ja Tšekkoslovakian nuorison yhteyttä. Mm. Suomen Nuorisotyöntekijäin Liiton valtuuskunta teki sinne matkan vuonna 1972. Vierailun aikana tutustuttiin moniin toimijoihin, kuten Lasten taloon ja kouluihin, eikä eksymisiltäkään vältytty. (Hämäläinen, 2011.) 1970-luvun puolivälissä vihtiläisille tarjoutui puolestaan mahdollisuus isännöidä tšekkoslovakialaisten leiriä, joista sitten muodostui molemminpuolinen perinne vuosiksi eteenpäin. Vihdissä leirejä järjesti kunnan nuorisotoimi, tšekeillä pioneerit. (TYKL/AUD/142–143, 16.6.2006)
Vuoden 1968 tapahtumia Euroopassa on pohdittu myös Euroopan Unionissa ja kyselty muistoja parlamentin jäseniltä. He kertovat omia kokemuksiaan niin Pariisista kuin Prahan tapahtumien vaikutuksista puolalaisten elämään. Tapahtumat ovat jääneet mieleen, mutta osa kokee niiden merkittävyyden liioitelluiksi, samoin kuin Laura Kolbe tulkitsee Vanhan valtauksesta. Myös se, kummalla puolella rautaesirippua asui, vaikutti tapahtumiin suhtautumiseen. ”Se mitä tapahtui Tšekkoslovakiassa ja Puolassa, ammensi Euroopan vastarintaliikkeistä. Vuonna 1956 neuvostoarmeija murskasi Unkarin vallankumouksen. Siellä ihmiset uskoivat vielä vuonna 1968, että realismi on uudistettavissa”, toteaa puolalainen historioitsija ja poliitikko Bronislaw Geremek. (40 vuotta myöhemmin, Eurooppa ja vuoden 1968 perintö, EU)
Suomessa opiskelijaliike aktivoitui ja Vanha vallattiin
Suomessa oli jo näkynyt merkkejä opiskelijaliikkeen aktivoitumisesta samaan aikaan, kun Sorbonnen yliopiston opiskelijat aloittivat mellakoinnin Pariisin Latinalaiskorttelissa toukokuussa, ennen Prahan valtausta elokuussa. Koko opiskelijakenttää radikaali vasemmistolaisuus ei määrittänyt, vaan Suomessa koettiin lähinnä turhautumista ylioppilaskuntaa ja vanhanaikaista yliopistokulttuuria kohtaan. Myös opintososiaaliset asiat, kuten opintotuki, tai paremminkin sen puute, sekä asuntopula saivat suomalaiset opiskelijat osoittamaan mieltään. Vanha vallattiin marraskuussa 1968. (Suomenmaa, 2018)
Ylioppilaskunnan satavuotisjuhlat olivat oiva kohde, ja niin opiskelijaoppositio marssi Vanhalle ylioppilastalolle ja otti oman talonsa symbolisesti haltuunsa. Paikallaolleiden mukaan ajankohta oli sopiva myöskin siksi, että presidentti Kekkonen ei tulisi olemaan paikalla, kuten aiemmin oli luultu (TYKL/AUD/116, 2.8.2005). Ikkuna rikottiin, ilmeisesti sovitusti, ja savupommeja heitettiin. Vaikka valtaus jäi ulkomaalaisiin esikuviinsa nähden pieneksi, on se tähän päivään asti saanut suuret mittasuhteet. Mutta, koska Kekkonen ei tuominnut valtausta, lisää kapinointia ei seurannut. (Suomenmaa, 2018)
Nuorten suhteellinen osuus suomalaisista oli korkeimmillaan vuonna 1968. Kapinoijia siis riitti, kun aikuisikään tulleet suuret ikäluokat halusivat rakentaa uudenlaista yhteiskuntaa, josta haluttiin tehdä erilainen kuin aiempien sukupolvien. Myös elintason nousulla oli merkitystä uuden yhteiskunnan luomisen pohjana. Parlamentarismi oli konservatiivien käsissä ja tähän haluttiin muutosta. Näin kertoo Laura Kolbe Suomenmaa-lehden haastattelussaan. (Suomenmaa, 2018)
Mielenosoitukset ja talojen valtaukset ovat olleet tärkeitä tapoja saada nuorten ääni kuuluviin. Lepakko vallattiin vuonna 1979 Helsingissä, Vantaan Vernissa, Tampereen Vuoltsu ja Turun Panimo 1980-luvun alussa.
Kuvan tarra löytyi liimattuna Turun yliopiston wc-tilan seinään.
Kapinoivien määrä on nykyisin huomattavasti pienempi, vaikka mielenosoittamisen syyt ovat osittain edelleen samat. Syntyvyys Suomessa on laskenut tasaisesti 1990-luvulta lähtien. Vaikka samanaikaisesti nettomuutto on kasvanut, on kansalaistottelemattomia siltikin vähemmän kuin vuonna 1968.
KYLMÄN SODAN JÄLKEEN
Pitkään kestänyt kylmä sota loppui Neuvostoliiton kaatumiseen vuonna 1991 ja Itä-Euroopan maiden vapautumiseen 1980-luvun lopulta alkaen. Berliinin muuri murtui marraskuussa 1989 ja Saksa yhdistyi jo seuraavana vuonna. Muut Euroopan maat itsenäistyivät jälleen kukin eri tavoin. Baltian maiden vapautumisen yhteydessä (1989–1991) puhutaan laulavasta vallankumouksesta, joka sai nimensä laulujuhlista, joissa laulettiin neuvostovastaisia lauluja.
Saksan yhdistyminen alkoi muurin murtumisella 10. marraskuuta 1989. Kuva: EPA. Kuvaan liittyvä artikkeli löytyy Yleltä: https://yle.fi/a/3-11044133
Jugoslavian hajoamissodat olivat entisen Jugoslavian alueella vuodesta 1991 alkaen vuosikymmenen loppuun saakka käyty sarja sotia, joiden taustalla olivat niin etniset puhdistukset ja eri uskontokuntiin kuuluvien eripuraisuus kuin aluejakokin. Sotaa käytiin Sloveniassa, Kroatiassa, Bosniassa, Kosovossa ja Etelä-Serbiassa. Jugoslavian sodat toivat taistelut jälleen Eurooppaan. Suomalaisten suurmenestyksen, 13 mitalia talviolympialaisissa vuonna 1984 suonut Sarajevo oli nyt sotatanner. Vaikka rauha saatiin alueelle aikaiseksi, muhii siellä edelleen sodan uhka, tai ainakin erillisten paikallisten konfliktien paine.
Suomeenkin näiden sotien vuoksi tuli paljon pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Vuoden 2016 tilastoissa entisen Jugoslavian alueen asukkaat olivat maamme viidenneksi suurin ulkomaalaistaustainen ryhmä, ja esimerkiksi albania yhdeksänneksi puhutuin kieli. (peda.net) Tietenkään nämä tilastojen ihmiset eivät kaikki ole tulleet meille em. sotia pakoon. Mutta nuorisotyössämme ja erilaisten ihmisten kohtaamisissa heidän läsnäolonsa lisää työn monikulttuurisuutta, ja täten mahdollisuutta tutustua toisenlaisiin kulttuureihin edelleen.
New Yorkin WTC-isku jakoi maailman jälleen kahtia
Vuonna 2001 maailmaa kohahdutti Word Trade Centerin tuhoaminen terrori-iskussa New Yorkissa. Voitaneen sanoa, että siitä lähtien on maailma jakautunut jälleen kahtia, länsimaiseen ja islamilaiseen maailmaan. Isku antoi Yhdysvalloille oikeutuksen puuttua islamilaisten valtioiden toimintaan sotilaallisesti terrorismin estämiseksi. Tämä konkretisoitui Afganistanissa, jonne Yhdysvallat liittolaisineen hyökkäsi lokakuussa 2001. Vetäytyminen alueelta tapahtui pikkuhiljaa ja päättyi 2021, jonka jälkeen talebanit ovat ottaneet uudelleen johdon maan turvallisuusjoukoilta.
Mielenosoituksia erityisesti afgaaninaisten puolesta on pidetty Suomessakin (Yle, 27.8.2021). Arabikeväänä (2011) tunnettu mielenosoitusten ja yhteenottojen mullistama aika alkoi marraskuussa 2010 Tunisiassa, mutta levisi nopeasti Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän muihin maihin, Egyptiin, Algeriaan, Libyaan, Marokkoon, Syyriaan, Jemeniin ja Bahrainiin tavoitteena demokratia ja paremmat elinolot. YK:n pakolaisjärjestön mukaan nämä demokratiatoiveet kasvattivat turvapaikan hakijoiden määrää lännessä 20 prosenttia vuonna 2012. Tosin Pohjoismaissa hakemusten määrä väheni kymmenen prosenttia verrattuna vuoteen 2010. Suomessa laskua oli 23 prosenttia, hakijoiden määrä oli tuolloin 3090 henkilöä. (MTV Uutiset, 27.03.2012)
Venäjän hyökkäys Ukrainaan toi sodan lähelle meitä
Neuvostoliiton mahtiaikojen kaikuja on kuulunut Venäjältä siitä lähtien, kun presidenttinä on ollut Vladimir Putin. Ajankohtaisimpana vuodesta 2022 lähtien Venäjän hyökkäysota Ukrainaan, jonka maa-alueita Venäjä oli ottanut haltuunsa jo aiemmin. Sota tuli entistä lähemmäksi ja johti mm. rajojemme sulkemiseen idässä ja tuonnin lopettamiseen Venäjältä. Oman turvallisuuden puolesta heräsi myös pelko maamme puolesta. Suomalaisten yritysten oli lopetettava toimintansa Venäjällä ja erityisesti itärajan paikkakuntien talous kärsi ilman venäläisiä.
Suomalaiset ovat jatkaneet Ukrainan avustusta niin sotilaallisesti kuin humanitaarisesti. Monilla Ukrainan värit loistavat sosiaalisessa mediassa. Tämän sodan johdosta Suomi liittyi Pohjois-Atlantin liitto Natoon vuonna 2023. Ukrainasta on saapunut meille erityisesti naisia ja lapsia, joille on taattu oleskeluoikeus. Maahanmuuttoviraston mukaan vuoden 2024 loppuun mennessä ukrainalaisia oli hyökkäyssodan alkamisen jälkeen tullut Suomeen arviolta 75 000. Kaikki heistä eivät kuitenkaan ole jääneet, osa on palannut Ukrainaan, osa siirtynyt muihin maihin.
Yhdysvallat on toiminut sekä Venäjän ja Ukrainan että Hamasin ja Israelin rauhanvälittäjänä. Gazan konfliktina tunnettu sota alkoi 2023, kun aluetta hallitseva Hamas-järjestö ampui Israeliin raketteja, tunkeutui asuinalueille ja otti panttivankeja. Israel vastasi pommituksilla ja sulkemalla alueen myös humanitaariselta avulta. Konfliktit alueella ovat seuranneet toinen toistaan lähes läpi tunnetun historian, mutta erityisesti toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1947, jolloin alueelle tuli YK:n päätöslauselman mukaisesti perustaa kaksi uutta valtiota. Juutalaisvaltio, Israel, perustettiin, arabivaltiota ei. (Yle, 21.10.2023)
Vielä rauhaa ei ole kummassakaan sodassa. Tammikuun alussa 2026 Yhdysvallat teki sotilasoperaation Venezuelaan ja vangitsi maan presidentin puolisoineen.
OSALLISUUTTA JA YHTEISÖLLISYYTTÄ – YHDESSÄ TEHDEN
Ovatko edelliset sodat ja kriisit antaneet nuorisotyöhön välineitä kohdata nykyiset sodat ja säilyttää usko tulevaan? Onko löydetty uusia keinoja? Nuorten omat keinot uhkakuvien kohtaamiseen liittyvät paljon mielenterveyteen ja tiedon sisäistämiseen. Mielenterveyden osalta avun saaminen haastaa sosiaali- ja terveystoimijat. Keskusteluapua haetaan myös verkosta, jossa päivystävät erityisesti järjestöt, kuten Pelastakaa Lapset, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Seta ry. Sekasin-chatin taustalla on vuonna 2021 perustettu Sekasin Kollektiivi, jonka koordinaatiosta vastaavat MIELI Suomen Mielenterveys ry, Suomen Punainen Risti, Setlementtiliitto sekä SOS-Lapsikylä.
Oikean tiedon saamiseksi nuorille opetetaan lähdekriittisyyttä erityisesti sosiaalisesta mediasta tietoa hakiessa. Esimerkiksi Mediakasvatusseura on tarjonnut paljon materiaalia nuorille median lukutaitoon. Lähdekriittinen tarkastelu nousee arvoonsa ja myös kielellinen huoltovarmuus korostuu. On huomioitava kielen tarkka kääntäminen niin, ettei tieto tai uutinen muutu alkuperäisestä. Käännöksiä tehdään usein tekoälyn avulla, joten niiden luotettavuudella on iso merkitys. Myös sosiaalisen median käytön rajoittamisesta keskustellaan jatkuvasti, erityisesti nuorten osalta. Australiassa kiellettiin juuri suurimpien some-alustojen käyttö alle 16-vuotiailta. Mikäli tätä halutaan myös meillä, olisiko tässä aikuisten ja vanhempien esimerkillä suurin vaikutus, sakkojen sijaan? Totuudellisen tiedon saaminen helpottaa myös maailman kriisejä kohdatessa. Apua niiden käsittelyyn tulee saada, mutta nuorille tulee myös tarjota mahdollisuuksia itse toimia oman hyvinvoinnin ja tulevaisuususkon puolesta.
Vapaaehtoista avustustyötä ystävyyden voimin
Aiemmin luotettiin vapaaehtoiseen yhdessä tekemisen voimaan niin kulttuurissa kuin urheilussa ja uskottiin kansainvälisen nuorisotyön olevan todellista rauhantyötä. Osoitettiin mieltä, järjestettiin avustuspaketteja taksvärkkien ja ystävyyskuntatoiminnan kautta. Erityisesti veljeskansanamme pitämäämme Viroa autettiin auliisti. Kohde oli lähellä ja monen suomalaisen ystävyyskunta on siellä edelleen, joten väylät toimia löytyivät jo. Kloogan nuorisokeskuksen perustamista autettiin opetusministeriön ohjauksessa mm. Kouvolan ja Turun nuorisotoimien kautta. (Lähtö ja loitsu, 2007) Avulle oli tarvetta ja auttamistapoja monia, esimerkiksi kuusankoskelaiset keräsivät kopiopaperia ja muita toimistotarvikkeita virolaisille nuorisoyhdistyksille. Tieto tarvittavasta avusta oli saatu huhtikuussa 1992 Hampurissa pidetyssä Itämeren maiden nuorisotyöntekijöiden luonnonsuojelukonferenssissa, johon molempien maiden edustajia osallistui (Hämäläinen, 2011).
Yhteistyön aikana syntyi aitoja ystävyyssuhteita, jotka kantavat edelleen.
Vihdin kunnan ystävyyskaupunki Virossa on Otepää, jonne vihtiläiset lähettivät paljon konkreettista apua, mm. vaatteita ja harrastusvälineitä sitä varten perustetun avustustoiminnan kautta (TYKL/AUD/142–143, 16.6.2006). Nykyisin vihtiläisten avustukset suuntaavat Ukrainaan, jonka puolesta järjestetään myös erilaisia tapahtumia, esimerkiksi konsertteja (Veikkolainen, 2025).
Korppoon kuntakin lahjoitti kopiopaperia kuusankoskelaisten järjestämään toimistotarvikekeräykseen virolaisille nuorisoyhdistyksille.
Kortti Heikki Hämäläisen lahjoituksesta Nuoperille. (52.7.2. Turun kaupunginarkisto)
Kansainvälinen nuorisotyö muuttuneessa Euroopassa
Kansainvälisyys on muuttunut vuodesta 1992 lähtien, toteaa nuorisoasiainneuvos Olli Saarela vuonna 2005 tehdyssä haastattelussa. Voi sanoa, että juoneen perustava romaani loppui, sillä Neuvostoliiton hajoaminen muutti monen asian. Suomen osalta voidaan todeta, että idästä siirryttiin Eurooppaan Pohjoismaiden kustannuksella. Bryssel-keskeisyys on nykypäivää, ja se on lisännyt paljon hallitusten merkitystä tarttua asioihin ja virkamiesten vallan kasvua. Ei voi sanoa, että itsenäisyyttä olisi myyty, mutta virkamiesten valmisteleva vastuu on kasvanut. Jos ennen piti olla poliittista silmää, niin nyt pitää tietää minne mennään ja valmistella huolellisesti, kiteyttää Saarela. (TYKL/AUD/116, 2.8.2005) Toisaalta, olisiko nyt, 20 vuotta tuon haastattelun jälkeen, merkkejä uudesta pohjoismaisesta nuorisoyhteistyöstä?
Pauliina Arolan (nyk. Parhiala) Euroopan muuttaminen omaksi kotikyläksi alkoi vuonna 1994, kun hän osallistui Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry:n edustajana kansainväliseen kokoukseen, jossa haluttiin hänen nousevan ehdolle EU:n Nuorisofoorumin kattojärjestön hallitukseen. Yleiskokous pidettiin Pariisissa seuraavana vuonna ja Arola tuli valituksi. Taustalla oli Euroopan muuttunut tilanne ja tavoitteena oli ”yleiseurooppalainen ja yhteinen, vahva ja toimintakykyinen nuorten kansalaistoiminnan, nuorisojärjestötoiminnan ja nuorisotyön eurooppalainen kattojärjestö”. Kansainvälinen toiminta vei mukanaan ja antoi vaikuttamisen lisäksi myös työn. Nykyisin hän on Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja. Samoja reittejä on kulkenut myös Maria Markkula, joka Turun Sanomissa kertoo olleensa kolme vuotta Nuorisoala ry:n kansainvälisen nuorisopolitiikan ryhmässä ja vuoden Suomen nuorisodelegaattina Euroopan neuvoston kunta- ja aluehallinnon kongressissa. Niin Arolalla kuin Markkulalla kansainväliseen toimintaan osallistumisen kimmokkeena on ollut halu vaikuttaa asioihin. Molemmilla reitti kansainvälisyyteen on kulkenut saman nuorisojärjestöjen kattojärjestön kautta. (Arola, 2009; TS 22.11.2025)
Järjestöjen kautta kansainvälisyys on kaikille nuorille mahdollisuus, omalla aktiivisuudella on suuri merkitys osallistumiseen. Nuorisotyössä tärkeää on myös vapaaehtoisuus, joka on sen yksi kulmakivi. Varjopuolena tällä hetkellä on järjestöavustusten pieneneminen. Kuka esimerkiksi ohjaa uusia vapaaehtoisia, jos ei ole varaa palkattuun järjestötyöntekijään?
Mahdollisuuksia liikunnan iloon
Yhteisöllisyyttä syntyy edelleen myös liikkumalla ja urheilemalla, usein urheiluseuroissa. Meillä Suomessa on nuorten liikkumista yritetty lisätä erilaisilla kampanjoilla, joista osa on suunnattu urheiluseuroille, osa kouluille välituntien vauhdittamiseksi. Esimerkkinä Harrastamisen Suomen malli, joka on jo kirjattu nuorisolakiinkin. Paremman terveyden lisäksi tavoitteena on myös yhdessä tekemisen meininki.
Liikkuminen luonnossa onnistuu myös nuorisotoimien järjestämillä retkillä. Tässä ollaan illan hämärissä melontaretkellä Kiiminkijoella 1980-luvun lopulla.
(Oulu NUO8_050)
Liikuntatieteen tohtori Pekka Kiviaho (1939–1977) teki laajan järjestötutkimuksen 1970-luvulla. Hänen mielenpainuvin toteamuksensa oli, että suurin liikuntapoliittinen ratkaisu Suomessa on tulopoliittinen ratkaisu. Se pitää kyllä edelleen paikkansa, totesi nuorisoasianneuvos Kimmo Aaltonen vuonna 2011. (TYKL/AUD/854, 30.5.2011) Luokkayhteiskunta näkyy edelleen liikunnassa, mutta toisin kuin ennen, sillä koulutetut ja hyvin ansaitsevat harrastavat liikuntaa nyt enemmän kuin vähemmän koulutetut ja ansaitsevat. Aaltosen mielestä yksi hyvä lähtökohta liikuntapuolen ongelmien ratkaisemiseksi on sama kuin ensimmäisen nuorisolain tekemisessä eli yhteisöllisyys. Liikunnan ja yhä kaupallisemmaksi tulleen kilpaurheilun lähdettyä eri suuntiin, on nuorten kohdalla korostettava enemmän juurikin liikkumisen iloa. (TYKL/AUD/854, 30.5.2011) Sodat vaikuttavat kilpaurheiluun jälleen, sillä esimerkiksi venäläisten urheilijoiden ei ole mahdollista osallistua kansainvälisiin kilpailuihin ilman erityisoikeutta.
Turvallisia tiloja ja tapahtumia tavata ja toimia yhdessä
Osallisuutta ja yhteisöllisyyttä lisäävät myös erilaiset tapahtumat. Esimerkiksi Maata näkyvissä -festivaali on kerännyt jo 40 vuoden ajan nuoria omaan tapahtumaansa (TS, 22.11.2025). Pienimuotoisemmin nuoret kohtaavat toisensa vapaamuotoisissa ilta- ja yökahviloissa ja harrastekerhoissa. Kulttuurisen nuorisotyön voimaan luotettiin jo vuosikymmeniä sitten, ja siihen haluavat myös nykyiset nuorisotyöntekijät uskoa, vaikka painopiste kulttuurisesta nuorisotyöstä on siirtynyt yhä enemmän mm. jalkautuvaan ja koulunuorisotyöhön. Erilaiset kädentaitokurssit täyttyvät hetkessä ja myös nuorten musiikin tekemiselle ja ilmaisulle on tarjottava tiloja. Näissä ryhmissä on tärkeää, että nuorisotyöntekijä ei jätä nuoria yksin, vaan on paikalla ja läsnä. (Horttanainen, 3.12.2024) ”Sosiaaliset kuplat laajenevat ja yksinäisyys vähenee”, todetaan Lasten ja nuorten toimintakeskuksen tuottamasta Nuorten Taide -toiminnasta, jossa nuorten kuvallinen ilmaisu ammattilaisten kanssa on keskiössä (Nuorisotyö 4/2025).
Musiikin yhdistävään voimaan ja laulamisen iloon perustuivat pitkälti myös maailman nuorison ja ylioppilaiden festivaalit, kuten jo aiemmin totesi Helena Kempas omissa festarimuistoissaan (Kempas, 2011). Marginaalimusiikin kautta pystyy edelleen sanoituksilla herättämään kuulijoiden kiinnostuksen vaikkapa maailman tilaan, kuten punk teki aikoinaan. Musiikin esittäminen ja/tai esittämättä jättäminen, herättää kansainvälisestikin moninaisia tunteita mm. Euroopan Yleisradiounionin (EBU) Euroviisujen laulukilpailuissa, joita monet maat boikotoivat Israelin osallistumisen vuoksi. Venäjä ei ole saanut oikeutta osallistua näihin viisuihin vuoden 2021 jälkeen.
Turvallisen tilan tarve on nuorille välttämätön, todetaan Lasten ja nuorten säätiöstä. Se mahdollistaa tulevaisuudesta puhumisen ilman pelkoa. Puhutaan ns. kriittisen toivon käsitteestä, jonka kautta ongelmien tarkastelu ei muutu lamaantumiseksi, vaan etsitään yhdessä tapoja ylläpitää toivoa ja rakentaa rauhaa. Näin on tehty mm. Suomen Lähetysseuran Tampere Peace Dayssä jo kolme kertaa. Kansainvälinen kaiken ikäisille tarkoitettu tapahtuma keskittyi vuonna 2025 erityisesti humanitaarisen avun perille saamiseen. (Suomen Lähetysseura, 1.12.2025)
Turun Punkmuseon seinäkirjoitus 15.10.2025. Tuolloin vieressä oli toinen näyttely, Aikamatka 12360. Siinä esiteltiin tulevaisuuden lukija, ”joka on kirjaa muistuttava kone, jonka avulla pystyy omaksumaan itse rajatut sisällöt suoraan tajuntaan. ilman lukemista tai kuuntelua.” Kuva: Minna Heikkinen.
Mielenosoituksia ja kuvittelutyöpajoja
Villiintynyt maailmanpolitiikka ja sen tuoma epävarmuus on herättänyt myös nuorisoalan tutkijat, jotka kokoontuivat Slovenian Kranjska Gorassa pidettyyn kansainväliseen seminaariin, kirjoittaa Juvenian projektipäällikkö Antti Rantaniva Nuorisotyö-lehdessä 3/2025. Mielenosoittaminen on ollut osa sotiin reagoimista kaikkialla maailmassa. Joulukuun alussa Turun yliopiston opiskelijat osoittivat jälleen mieltään Israelia vastaan (3.12.2025). Myös itsenäisyyspäivämme on perinteisesti ollut mielenosoitusten ja vastamielenosoitusten aikaa. Ahvenanmaalla on osoitettu mieltä Venäjää vastaan joka päivä Ukrainan hyökkäyssodan alkamisesta lähtien (Seura, 31.5.2025).
Vuonna 2018 perustettu Extinction Rebellion, suomeksi Elokapina, on ympäristöliike, joka on saanut erityisesti nuoret aktiivisiksi ilmastonmuutoksen pysäyttäjiksi. Myös sodat lisäävät ilmastotuhoja.
Turun nuorisotyön palvelualueella on vastattu nuorten huoleen ilmastonmuutoksesta AVI:n rahoittamalla Ympäristöystävällisempi nuorisotyö -hankkeella. Hankkeen nuorille suunnatuissa Paremman maailman kuvittelutyöpajoissa haastetaan ympäristödystopioita ja päästään kuvittelemaan ja ottamaan askelia parempaan maailmaan. Työpajassa planeetan ja luonnon kannalta toivottuja tulevaisuuksia luodaan mm. erilaisten harjoitteiden sekä yhteisten keskusteluiden avulla. (Kivilä, 12.12.2025, Nuorisotyön palvelusuunnitelma vuodelle 2026.pdf) Vaikka tässä kirjoituksessa keskitymme sotien vaikutuksiin nuorisoon ja nuorisotyöhön, on hyvä muistaa, että myös ilmastonmuutos ja pandemiat ovat taustalla huolta lisäämässä.
Nuorten tulevaisuususkoa on tutkittu aiemminkin. Nuorisotyö-lehdessä 1/1987 tyttö Haminan kauppaoppilaitoksesta kuvittelee vuotta 2000 näin: ”Nykypäivän ihmiset ovat onnellisia ja iloisia. He osaavat nauttia kaikesta mitä heillä on, eivätkä he sure sitä mitä heillä ei ole. Perheissä vallitsee yhteenkuuluvaisuuden tunne…Ihmisten on hyvä ja turvallinen olla, koska he tietävät, että kaikkiin sairauksiin on lääkkeet, myös syöpään. Vain kuolemalta ei voi pelastaa…Mutta kuolemaa ei tarvitse pelätä. Jos elämä on ollut onnellinen, on kuoleman oltava kuin matka toiseen, vielä parempaan maailmaan.”
Opastusta ja hyviä työnhakukokemuksia
Nuorten työllistyminen antaa myös viitteitä valoisammasta tulevaisuudesta. Tätä ovat tutkineet myös Antti Kivijärvi ja Konsta Happonen Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksessa 2024. Kesätöiden saaminen herättää epävarmuutta erityisesti muunkielisten sekä erilaisiin vähemmistöihin identifioituvilla. Tätä eriarvoistumista yritetään nuorisotyössä Turussa taklata panostamalla nuorten kesätöihin. Jokainen nuori työnhakija haastatellaan ja nuoret saavat myös rakentavaa palautetta haastattelustaan. Näin he saavat hyvän ensimmäisen työnhakukokemuksen lisäksi luottamusta ja uskoa itseensä tulevia työnhakuja varten. (Kivilä, 12.12.2025)
Mikäli töiden saaminen on hankalaa, on nuorten yrittäjyys myös noussut vaihtoehdoksi. Yrittäjyyttä opetetaan nuorille jo monissa yläkouluissa omana oppiaineena ja monilla kuudesluokkalaisilla on mahdollisuus tutustua työelämään Yrityskylässä, jonne oppilaat pääsevät uudelleen yhdeksäsluokkalaisina. Erilaisia lyhyempiä kursseja tarjoaa myös mm. 4H-järjestö kouluttamalla työelämään omassa akatemiassaan ja työllistämisen lisäksi se auttaa nuoria perustamaan oman 4H-yrityksen. Tietysti myös nuorten koulutus, ja erityisesti koulutuspaikan saaminen, on tärkeä tulevaisuususkon vahvistaja. Neuvojen ja keskustelujen lisäksi ovat nuorisotyöntekijän keinot nuoren opiskelupaikan saamiseksi kuitenkin rajalliset. Mutta, opiskelemaan päästessään nuorilla on myös uusi mahdollisuus tutustua uuteen, nimittäin kansainväliset opiskelijavaihdot.
AINA NUOREN PUOLELLA
Epävarma maailman tilanne vaikuttaa nuorten lisäksi myös nuorisotyöhön, jonka on pidettävä yllä ja kehitettävä uusia ajanmukaisia toimintoja haasteellisessa taloustilanteessa. Tavoitteena on aktiivinen nuori toimija, vaikka palveluiden kustannukset nousevat, nuorisotyöntekijät kuormittuvat ja nuorilla on yhä enemmän epävarmuustekijöitä. Niitä ovat heilahtelevan maailmantilanteen lisäksi yksinäisyys ja mielenterveyden ongelmat sekä taloudellinen ahdinko. (Kivilä, 12.12.2025, Nuorisotyön palvelusuunnitelma vuodelle 2026.pdf)
Nuorten yhteisöllisyyden voima ja osallisuus nousivat 1970-luvulta lähtien. Tuolloin nuoret ottivat oman paikkansa lupaa kysymättä. Objektista tuli subjekti. Nuorisotyöntekijän on aina muistettava, että työ lähtee nuoresta käsin, eikä rakenteista, ylhäältä päin. Jos tämän unohtaa, ei synny myöskään vuorovaikutusta nuorten kanssa. Näin toteaa Lahden entinen nuorisotoimenjohtaja Pertti Mäkelä jo vuonna 2006 häntä haastatellessani. (TYKL/AUD/130–131, 9.3.2006) Oulun kollega Paula Kariniemi komppaa ja tiivistää nuorten kanssa toimimiseen tarvittavan sydämen sivistystä ja sosiaalista oikeudentuntoa (TYKL/AUD/939, 25.10.2012).
Aseman Lapsien Walkers Helsingin päällikkö Mauri Mujunen luottaa nuorten tulevaisuuden uskoon. ”Nuorissa on lähtökohtaisesti optimismia tulevaisuuteen ja sitä nuoruuden viisautta, mitä filosofi Juha Varto on hienosti aikoinaan kiteyttänyt. Terävänäköisyyttä. Nuoruuskin todellistuu suhteessa ihmisiin ympärillä. Näitä kohtaamisen pintoja tulee vaalia ja aktiivisesti rakentaa, nuorisotyön ytimen mukaisesti vapaaehtoisuuteen perustuen. Tässä on aikuisilla se paras ja tärkein tehtävä.”
02.02.2026
Lähteet ja aiheeseen liittyvää kirjallisuutta
Kirjoituksessa on käytetty nettilähteitä mm. vuosilukujen, tapahtumien ja nimien tarkistamisessa. Pääasiallisesti lähteinä ovat olleet esimerkiksi järjestöjen omat verkkosivut ja wikipedia. Näitä lähteitä ei ole merkitty kirjoitukseen erikseen. Sanoma- ja aikakauslehdet sekä kirjallisuus on mainittu lähteinä myös tekstissä. Peda.net -kouluverkko on Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen koordinoima palvelu verkkotyövälineille ja koulutus- ja kehittämispalveluille.
Nuoperin julkaisujen pdf-versiot löydät verkkosivuiltamme www.nuoperi.fi/julkaisut:
Lähtö ja loitsu – Suomen ja Viron nuorisoyhteistyöstä. Toim. Minna Heikkinen. Opetusministeriön julkaisuja 2007:4.
Itään! Nuoret mukana ystävyyskuntatoiminnassa. Terhi Lehtonen, Nuoperi, 2009.
Nuorisotyön mieli ja merkitys. Toim. Minna Heikkinen, Nuoperi, 2009. Tässä teoksessa Pauliina Arola: “Euroopasta tuli kotikyläni”
Mansikkahilloa ja karjalanpiirakkaa! Suomen ja Saksojen välisestä nuorisoyhteistyöstä. Toim. Minna Heikkinen, Nuoperi, 2011. Tässä julkaisussa tekstissä käytetty Helena Kempas: “Maailman nuorison 10. ystävyysfestivaali Berliinissä vuonna 1973. Imperialismin vastaisen solidaarisuuden, rauhan ja ystävyyden puolesta!” Samoin Seppo Hentilä: ”Nuorisovaihtoa siihen aikaan, kun Saksoja oli vielä kaksi”. Lisäksi mm. Tarja Syylin tarina pioneeriohjaajakoulutuksesta Itä-Saksassa: “Droyssig – ”nuoruutemme hauta” Pioneeriohjaajakoulutusta DDR:ssä”.
Puss och kram – Nuorten Pohjola! Toim. Minna Heikkinen ja Terhi Lehtonen, Nuoperi, 2015. Tässä julkaisussa tekstissä käytetty Martti Pöysälä: “Varttuneet demarinuoret”.
100 tarinaa nuorisotyöstä –verkkojulkaisu, 2017 & 100+ tarinaa nuorisotyöstä – virkistetty versio, 2021. Toim. Minna Heikkinen ja Terhi Lehtonen, Nuoperi. Näistä julkaisuista löydät mm. nuoriso(työ)lakiin ja kansainvälisyyteen liittyviä tarinoita.
Nuoperin Nuorten radio -kokoelmassa Kaarle Nordenstreng: “Radion nuoriso-ohjelmien historia 1940-luvulta 1990-luvulle”, osa vuonna 2026 julkaistavaa muistelmakirjaa (pdf).
Nuoperin Nuorten radio -kokoelmassa Matti Hara: “Poika ja Nuorten radio 1961 – 1975”, julkaisemattomat muistelmat vuodelta 2002 (pdf).
Mikrofoniystävyyttäkö?-seminaari Porissa, 17.9.2003, TYKL/VID/34.
Nuoperin tekemät työelämähaastattelut löytyvät Turun yliopiston Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen arkistosta.
Anu Horttanainen, 3.12.2024
Eino Laitinen, TYKL/AUD/50, 19.1.2004
Heikki S. von Hertzen, TYKL/AUD/112, 17.5.2005
Kimmo Aaltonen, TYKL/AUD/854, 30.5.2011
Matti Ahde, TYKL/AUD/119, 29.9.2005
Martti Pöysälä, TYKL/AUD/1007, 19.2.2014
Olli Saarela, TYKL/AUD/116, 2.8.2005
Paula Kariniemi, TYKL/AUD/939, 25.10.2012
Pertti Mäkelä, TYKL/AUD/130–131, 9.3.2006
Päivi Veikkolainen, TYKL/AUD/142–143, 16.6.2006
Sinikka Haapanen, TYKL/AUD/134, 10.4.2006
Teuvo ja Anneli Hömppi, TYKL/AUD/108–109, 11.4.2005
Terttu Saarinen TYKL/SPA/693, 8.7.2009
Nuoperin ohjausryhmän jäsenet Anna Kivilä ja Mauri Mujunen saivat tekstin luettavaksi ennakkoon, heidän kommenttinsa löytyvät meiltä sähköposteina. Näin myös Päivi Veikkolaisen Ukrainan avustustarinat (Veikkolainen, 2025).
40 vuotta myöhemmin, Eurooppa ja vuoden 1968 perintö, EU. https://www.europarl.europa.eu/RegData/presse/pr_post_story/2008/FI/03A-DV-PRESSE_STO(2008)05-16(29045)_FI.pdf
Alastalo, Jarno: 80 näkökulmaa tekoälyyn – Pohdintoja tekoälystä nuorten parissa toimiville. Hanketta hallinnoi Helsingin kaupungin nuorisopalveluiden yksikkö kumppaneinaan Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry sekä Mediakasvatusseura. ISBN 978-952-386-565-5 (pdf), 2025.
Happonen, Konsta; Kiilakoski, Tomi (toim.): Nuorisobarometri 2024. Nuoruuden kolme vuosikymmentä. https://tietoanuorista.fi/julkaisut/nuorisobarometri-2024/ Julkaisuja (Nuorisotutkimusseura) ISSN 1799-9219, nro 251 Verkkojulkaisuja (Nuorisotutkimusseura) ISSN 1799-9227, nro 189.
Hämäläinen, Heikki: Nuorisotyöntekijänä paperikaupungissa. Kouvolan kaupungin tulostuspalvelu. ISBN: 978-952-92-9098-7. 2011.
Kivijärvi, Antti; Happonen, Konsta (toim.): Kesä ja kännykät. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2024. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusseura, 2025. https://edition.fi/nuorisotutkimusseura/catalog/view/1683/1900/7105
Krekola, Joni: Maailma kylässä 1962. Helsingin nuorisofestivaali. Like, 2012.
Kupila, Jari: Kun mitalitoivot ampuivat toisiaan. Urheilun sisällissota 1918. Minerva, 2023.
Oinonen, Paavo: Humanistin suru – Paavo Rintala ja Vietnamin sota. https://www.utupub.fi/handle/10024/168757
Rintala, Paavo: ”Neljännelle vuosikymmenelle lähdettäessä”. Teoksessa Rauhan kasvot. Tapahtumia ja toimintaa rauhantyön taipaleelta 1949–1979. Toim. Kai Melakoski et al. Suomen Rauhanpuolustajat ry. Helsinki 1979, 207–223.
Rintala, Paavo: ”Paavo Rintala”. Teoksessa Miten kirjani ovat syntyneet. Toim. Ritva Rainio. WSOY, Helsinki 1969, 77–83.
Vuosikatsaus 2025 – Mitä kuuluu nuorille ja nuorisoalalle, Nuorisoala ry, ISBN 978-952-7106-91-4. https://nuorisoala.kuvat.fi/kuvat/Julkaisut/Katsaukset+%E2%80%93+Mit%C3%A4+kuuluu+nuorille+ja+nuorisoalalle/vuosikatsaus+2025+-+mit%C3%A4+kuuluu+nuorille+ja+nuorisoalalle.pdf
Lehdet ja verkkoartikkelit
Maria Salovaara: Huoli Talibanin kynsiin jäävistä naisista ja lapsista kalvaa Suomessa asuvia afganistanilaisia – “He ovat valmiita tekemään itsemurhan, jotta eivät joutuisi talibanien käsiin”. Yle, 27.8.2021. https://yle.fi/a/3-12071025
MTV Uutiset: Arabikevät kasvatti turvapaikanhakijoiden määriä, 27.3.2012, https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/arabikevat-kasvatti-turvapaikanhakijoiden-maaria/2191650
Nuorisotyö 3/2025, Antti Rantaniva: Tuliaisina ajatuksia Euroopasta – selviytymisestä kohti tulevaisuuden muotoilua.
Nuorisotyö 4/2025, Anni Rupponen: Nuoret luovat taidetapahtumaan turvallisen sylin kuvalliselle itseilmaisulle. Toiminnan omat sivut: www.nuoritaide.fi. Helmi Saksholm & Matias Uusisilta: Ympäristö värikkääks – Rauhaa graffiteilla ja räpillä (Changemaker-verkostosta).
Nuoret, rauha ja turvallisuus Suomen kansallinen toimintaohjelma 2025–2028, Ulkoministeriön julkaisuja 2025:4. Yhteisötekijä ulkoministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, oikeusministeriö, puolustusministeriö, sisäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, ympäristöministeriö, kriisinhallintakeskus CMC Finland, kansalaisjärjestöt, 1.12.2025. UM_2025_4.pdf
Pekka Kiviahon muistokirjoitus: https://journals.sagepub.com/doi/pdf/10.1177/101269027801300101
Seura, Anu Vaskimo: Venäjän Maarianhaminan konsulaatin edessä osoitetaan mieltä joka päivä – ”Rauhassa on tärkeintä se, että kaapatut ukrainalaislapset saadaan kotiin”, 30.12.2025.
Suomen Lähetysseura, Linda Juntunen: Rauhaa ja kriittistä toivoa etsimässä Tampereella, 1.12.2025. https://felm.suomenlahetysseura.fi/rauhaa-ja-kriittista-toivoa-etsimassa-tampereella/
Suomenmaa, Pekka Pohjolainen: Kuohuva vuosi 1968 jätti pysyvän jäljen historiaan – mutta mikä teki siitä erilaisen kuin muut? 29.7.2018, Suomen Keskustan viikkolehti. Artikkelissa haastatellaan mm. Laura Kolbea.
Tiedonantaja, mm. 11.5.1974. Suomen Kommunistisen puolueen julkaisu.
Tilastokeskus, 14.1.2025, https://stat.fi/fi/tilastot/tietoa-teemoittain/suomi-lukuina/vaesto-ja-yhteiskunta
Turun Sanomat Extra, 22.11.2025. Liisa Matikainen: Järjestötyö on vienyt Marian kansainvälisiin pöytiin.
Turun Sanomat, 22.11.2025. Kimmo Muttilainen: Kristillinen nuorisofestari odottaa ennätysyleisöä, Turkuun saapunut kävijöitä eri puolilta maata.
Yrjö Kokkonen: Mistä Gazan sodassa on kysymys – 5 kysymystä ja vastausta, 21.10.2023. https://yle.fi/a/74-20055677
Tapahtumia ja seminaareja
Eriarvoisuus ja oikeus muistamiseen -seminaari, Turun yliopisto, 1.12.2025. Niina Siivikko, Turun yliopisto: “Saamelaisten historiasta ja muistamisesta” sekä Marko Lehti, Tampereen rauhan instituutti, Tampereen yliopisto: “Agonistic Memory, Reconciliation and conflict Transformation”.
Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2024 -julkaisutilaisuus, Valtion nuorisoneuvosto ja Nuorisotutkimusseura, 10.12.2025.
Töittejälkke, Tutkimuskuulumisia kieli- ja käännöstieteiden laitokselta, Turun yliopisto, 29.10.2025. Marjut Johansson: “Mitä on kielellinen huoltovarmuus?”
Yksityisarkistot historianopetuksen osana -seminaari, Yksityiset keskusarkistot ry, Teams, 24.11.2025.