Sanastoa

Hiljainen tieto

Hiljaisen tiedon käsitteen keksijänä pidetään amerikkalaista Michael Polanyita (1966). Hän kiteytti hiljaisen tiedon olemuksen sanomalla, että tiedämme enemmän kuin pystymme kertomaan. Polanyin mukaan ihmisen tietoisuus on kuin jäävuori, josta ilmaistuna osana näkyy vain huippu ja josta suurin osa jää pinnan alapuolelle. Ihmisillä on siis paljon tietoisuutta, jota he eivät osaa ilmaista, mutta joka näkyy heidän toiminnassaan erilaisina tapoina, rutiineina, käytäntöinä ja tuntemuksina. (Olli Nuutinen: kans.jyu.fi/sanasto, 15.1.2013.)

Hiljaisella tiedolla on monia merkityksiä, mutta yleisesti sillä tarkoitetaan intuitiivista, ei-sanallista tietämystä, joka karttuu ihmisille toiminnallisen kokemuksen kautta. Hiljainen tieto on ei-propositionaalisen tiedon laji, jossa tietäminen perustuu tunteeseen tai vakuuttuneisuuteen tietämisestä ja jonka perusteita ei voida määritellä vakuuttavasti sanallisesti. Hiljaisen tiedon voidaan sanoa olevan tiedon lajina erilaista kuin eksplisiittinen tieteellinen tieto, sillä ihmisille tai yhteisöille kertyneen hiljaisen tiedon symbolisia tai käsitteellisiä yhteyksiä ei ole määritelty tai niitä ei ole käsitteellisessä mielessä olemassakaan ennen kuin ne sellaiseksi määritellään. (Olli Nuutinen: kans.jyu.fi/sanasto, 15.1.2013.)

Hiljaista tietoa on analysoitu monen sitä tarkentavan käsitteen avulla, kuten jaottelemalla se tekniseen, kognitiiviseen ja sosiaaliseen hiljaiseen tietoon (Nonaka & Takeuchi 1995; Kuronen ym. 2007), korostamalla sen yhteyksiä rutiiniin, keholliseen tietoon (Parviainen 2000), intuitioon ja jopa viisauteen (Toom ym. 2008). Myös hiljaisen tiedon siirtämistä, säilyttämistä ja tiedonmuutosta hiljaisesta tiedosta eksplisiittiseksi tiedoksi ja takaisin hiljaiseksi tiedoksi on tutkittu kohtalaisen paljon (esim. Nonaka & Takeuchi 1995). (Olli Nuutinen: kans.jyu.fi/sanasto, 15.1.2013.)

Hiljaisen tiedon merkitykseen on herätty monilla eri aloilla ja sitä on yritetty siirtää pitkäaikaisemmalta työntekijältä uudelle mm. työhön perehdyttämisjaksolla. Lisäksi käyttöön on otettu ns. mentorointijärjestelmä, jossa mentori ja mentoroitava jakavat näkemyksiään työstään toisilleen. Kyse on siis molemminpuolisesta oppimisesta. Osapuolet voivat olla myös eri ammattialojen edustajia, usein kuitenkin he ovat samalla alalla. Esimerkiksi Nuorisotyön Senioriklubi on tehnyt mentorointia tunnetuksi nuorisotyön parissa.

» Takaisin