Sanastoa
Etsivä nuorisotyö
”Etsivä nuorisotyö on erityisnuorisotyötä, jonka tavoitteena on olla läsnä nuorten keskuudessa ja tarjota mahdollisuus turvalliseen ja luottamukselliseen aikuiskontaktiin. Etsivä nuorisotyö etsii nuoren kanssa ratkaisuja nuoren pulmiin ja kysymyksiin ja auttaa nuorta saavuttamaan tarvitsemansa palvelut. Työn ensisijaisena tehtävänä on auttaa alle 29-vuotiaita nuoria, jotka ovat koulutuksen tai työmarkkinoiden ulkopuolella tai jotka tarvitsevat tukea saavuttaakseen tarvitsemansa palvelut. Etsivä nuorisotyö tarjoaa nuorelle varhaista tukea, jos nuori sitä itse haluaa.” (www.minedu.fi, 18.4.2013.)
Etsivä nuorisotyö on erityisnuorisotyötä, jonka tavoitteena on ohjata esimerkiksi työttömät tai ilman opiskelupaikkaa jääneet nuoret takaisin heille suunnattujen palveluiden pariin sekä tukea nuoria palveluiden saamisessa (Korpinen; Similä 2012).
Kun kunta järjestää etsivää nuorisotyötä, sen tulee nimetä etsivän nuorisotyön toimeenpanosta vastaava kunnan viranhaltija tai kuntaan työsopimussuhteessa oleva henkilö. Etsivällä nuorisotyöntekijällä on oltava riittävä koulutus ja kokemus nuorten kanssa tehtävästä työstä. Etsivää nuorisotyötä voivat järjestää kunta tai useammat kunnat yhdessä. Kunta voi järjestää etsivää nuorisotyötä hankkimalla palveluja myös nuorten palveluja tuottavalta yhteisöltä, jolloin kunta vastaa siitä, että sen hankkimat palvelut järjestetään tämän lain mukaisesti. (Nuorisolaki 7b§, Finlex; www.sosiaaliportti.fi, 14.1.2013.) Etsivän nuorisotyön merkitys kasvoi vuoden 2013 alussa, kun hallitusohjelman mukainen nuorisotakuu astui voimaan.
Etsivän nuorisotyön malli tuli Suomeen Norjasta, jossa työ aloitettiin vuonna 1969 perustamalla Osloon erityinen osasto. Etsivän nuorisotyön tarkoituksena on ollut tavoittaa erityisesti ne nuoret, jotka eivät osaa, pysty tai halua käyttää yhteiskunnan palveluja. Norjan mallissa keskeisiä ovat mm. seuraavat asiat: kontaktin luominen nuoriin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, nuorten motivoiminen toisenlaiseen toimintaan, tiedon kerääminen lasten ja nuorten elinolosuhteista, sellaisten nuorten etsintä, jotka eivät jostakin syystä osaa, pysty tai halua hakea apua sekä saatavista palveluista nuorille tiedottaminen ja nuorten ongelmien ennaltaehkäiseminen. (Kemppinen, 1999; Telemäki 1989.)
» Takaisin