Sanastoa

Erityisnuorisotyö

Julkisen sektorin erityisnuorisotyön tavoitteena on osana kunnan nuoriso-työtä edistää nuorten kasvamista ja sopeutumista yhteiskuntaan sekä toimia vaikeissa elämäntilanteissa olevien nuorten edustajina sellaisten yhteiskunnan toiminnasta johtuvien olosuhteiden muuttamiseksi, jotka osaltaan aiheuttavat nuoriso-ongelmia (www.lohja.fi: Heikki Manninen, 21.1.2013; Kemppinen, 1999).

Nykyaikaisen erityisnuorisotyön tausta on 1940-luvun seurakuntien jengityössä. Erityisnuorisotyön kohde on määritelty milloin hätänuorisoksi, vaikeuksiin ajautuneiksi nuoriksi, ongelmanuoriksi ja nuoriksi, joilla on ongelmia. Erityisnuorisotyöllä on tarkoitettu muun muassa vammaisten ja asunnottomien auttamista, työllistämistä ja työttömien aktivointia, yksilöterapiaa, tukemista ja auttamista. (Pihlaja, 1997.) Tätä nykyä erityisnuorisotyössä kohdataan poikkeuksetta huumeita ja rikollisuutta (Vehviläinen, 2002). Jengityön esikuvia haettiin Yhdysvalloista ja Englannista. Tiettävästi ensimmäinen jengityön yhteistyöseminaari pidettiin Suomessa vuonna 1964. Osallistujina olivat silloiset jengityön tekijät eli Mannerheimin lastensuojeluliitto, Helsingin kaupungin lastensuojelu- ja nuorisotoimi sekä kirkon ja poliisin edustajia. Erityisnuorisotyö syntyi nuorisotyöntekijöiden havainnoista siitä, että nuoret kärsivät monista sosiaalisista ongelmista. Erityisnuorisotyö on yksi sosiaalisen nuorisotyön muoto. (Vesikansa, 1998.)

Erityisnuorisotyö on luonteeltaan sosiaalista nuorisotyötä. Erityisnuorisotyön tehtävänä on edistää nuoren psyykkistä, fyysistä, sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia, mikä tapahtuu parhaiten yhteistyössä muiden nuorten kanssa työtätekevien tahojen kanssa. (www.lohja.fi, 14.1.2013.) Alkuaikoina erityisnuorisotyöstä käytettiin nimitystä jengityö. Seurakunnat palkkasivat ensimmäiset jengityöntekijät jo vuonna 1946, mutta erityisnuorisotyöntekijöiksi heitä alettiin kutsua vasta 1960–1970-lukujen vaihteessa. Erityisnuorisotyötä tarvittiin, koska tietyt nuorisojoukot aiheuttivat käyttäytymisellään vahinkoa itselleen, toisille ja yhteiskunnalle. Helsingissä jengityö aloitettiin syksyllä 1964 ja kohteena oli ns. Bio-Bio-jengi, joka oli 200 nuoren muodostama joukkio. Erityisnuorisotyö muuttui 1970-luvulta lähtien jengityöstä yhdyskuntatyöksi. (Kemppinen, 1999.) Nykyisin erityisnuorisotyötä tekevät mm. etsivät nuorisotyöntekijät. Työtä tehdään myös alueellisena yhteistyönä, kuntarajoista riippumatta.

Esimerkkejä erityisnuorisotyöstä: Lohja: Omin Jaloin -hanke, ennaltaehkäisevää lastensuojelua varhaisen puuttumisen keinoin, Nuorten tuki- ja neuvontakeskus LINKKI, Katupalveluyhdistys Kartsa ry, Kesäkartsa, Päihdekasvatustunnit 6–8-luokkalaisille, Nuorisotyöpaja (www.lohja.fi, 14.1.2013), Pori: Pienryhmätoiminta, henkilökohtainen tukitoiminta, Valomerkki ja Omin Jaloin -toiminnat, katutyö, nettinuorisotyö (www.pori.fi, 14.1.2013), Vantaalla erityisnuorisotyön työmuotoina ovat: yksilötyö, ryhmätyö, katutyö, nuorisotilatyö, verkostotyö (www.vantaa.fi, 14.1.2013).

Suomen evankelisluterilainen kirkko määrittelee erityisnuorisotyön näin: ”Erityisnuorisotyö on etsivää, kohtaavaa ja läsnä olevaa työtä, jossa toimitaan yhdessä niiden lasten, nuorten ja perheiden kanssa, jotka tarvitsevat elämässään erityistä tukea. Kirkon erityisnuorisotyön yleistavoite on, että nuori kokee olevansa hyväksytty ja löytää elämälleen mielekkyyden Jumalan luomana ja lunastamana. Ihmisenä hänen itsetuntonsa vahvistuu ja hän pystyy omaehtoiseen, vastuulliseen elämään sekä toimimaan monimutkaistuvassa ja ristiriitaisessa yhteiskunnassa. Kirkon perustehtäviä ovat julistus, palvelu ja yhteys. Kun kirkko kohtaa nuoret sanomallaan ja palvelullaan heidän omassa elämänpiirissään, se vastaa keskeisiin läsnäolon haasteisiin. Erityisnuorisotyön juuret ovat ensisijaisesti palvelussa ja nuorten kohtaamisessa. Erityisnuorisotyötä toteuttamalla kirkko etsii myös kadottamaansa yhteyttä niihin nuoriin, jotka ovat kadottaneet yhteyden seurakuntaan. Erityisnuorisotyön toimintanäky on sama, mitä Kirkkojärjestys sanoo diakoniasta, eli etsiä niitä, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavalla auteta. Kirkko tekee erityisnuorisotyötä, koska kaikki lapset ja nuoret ovat Jumalan luomina ja lunastamia hänen armonsa piirissä.” Kenties näkyvin esimerkki kirkon erityisnuorisotyöstä on Saapas. (www.evl.fi, 14.1.2013.)

» Takaisin