Sanastoa

Talonvaltaus

Talonvaltauksella tarkoitetaan tapahtumaa, jossa tyhjillään oleva rakennus otetaan luvatta haltuun. Taloja on vallattu Suomessa asunnoiksi ja toimitiloiksi sekä vanhojen rakennusten suojelutarkoituksiin. Talonvaltaukset voidaan liittää myös osaksi 1960-luvun lopussa alkanutta uutta yhteiskunnallista aktivismia, johon kuuluvat muun muassa sodan vastainen liike ja ympäristöliike. Talonvaltauksesta voidaan puhua silloin, jos valtaajia on useita, vallattu rakennus on tyhjillään eikä se ole valtaajien omistama, tavoitteena on saada rakennus käyttöön sekä saada asialla julkisuutta [1]. Suomessa talonvaltaus on laitonta [2]. Talonvaltaajien toimintaa voidaan näin pitää avoimena kansalaistottelemattomuutena. (Leo Stranius: kans.jyu.fi/sanasto, 15.1.2013.)

Usein talonvaltausten takana on myös halu luoda kaupunkiympäristöön vaihtoehtoisia tiloja, vastakulttuuria ja omaehtoista, kaupallisuudesta vapaata, elämäntyyliä. Esimerkiksi 2000-luvun talonvaltausten tavoitteena on usein ollut autonomisen sosiaalikeskuksen perustaminen. Näin valtaukset ovat vastarintaa kaupunkitilan yksityistämistä ja kontrollia vastaan [3]. (Leo Stranius: kans.jyu.fi/sanasto, 15.1.2013.)

Autonomisen sosiaalikeskuksen idea on peräisin Italiasta 1970-luvun puolivälistä. Myöhemmin ajatus on levinnyt myös muualle Eurooppaan ja sosiaalikeskuksia toimiikin useissa eri maissa. Autonomisuus tarkoittaa sitä, että tilan säännöistä ja käytöstä päättävät toimijat itse. Tiloissa järjestetään kokouksia ja tapahtumia. Tilat voivat olla osittain myös asuinkäytössä ja niiden yhteydessä voi toimia esimerkiksi kahvila, kirjasto tai baari. (Pickerill & Chatterton 2006.) (Leo Stranius: kans.jyu.fi/sanasto, 15.1.2013)

Talonvaltaukset ovat kuuluneet yhteiskunnallisten liikkeiden toimintamuotoihin 1960–1970-luvulta lähtien. Suomalainen talonvaltausliikehdintä on saanut alkunsa Helsingissä Lepakon valtauksesta 1979. Lepakko toimi kulttuurikeskuksena yhteensä 20 vuotta. Lepakon jälkeen talonvaltaukset nousivat pinnalle vuonna 1986, kun joukko aktivisteja valtasi Fredrikinkatu 42:ssa sijainneen Luther-kirkon rakennuksen. Valtaajat pyrkivät kiinnittämään huomiota nuorten heikkoon asuntotilanteeseen. Näin syntyi asuntopoliittinen valtausliike Freda 42. Freda 42 -liikkeen toimintaa jatkamaan perustettiin 1980- ja 1990 -lukujen taitteessa Oranssi ry. Lisäksi yksittäisiä valtauksia on nähty 1990-luvun puolivälissä osana laajempaa radikaaliliikehdintää. Tuolloin vallattiin taloja esimerkiksi teiden rakentamista vastaan.

Uusi talonvaltausliikehdintä nousi esiin vappuna 2001, kun tyhjillään ollut Irakin suurlähetystö Helsingin Kulosaaressa vallattiin hetkeksi autonomiseksi sosiaalikeskukseksi. Muutamaa kuukautta myöhemmin vallattiin Helsingin Lapinlahden sairaalan tuntumassa tyhjillään ollut kerrostalo Koivula. Valtaus kesti kaiken kaikkiaan kuusi viikkoa. Vuosina 2001–2007 tiloja on yritetty vallata Suomessa autonomisiksi sosiaalikeskuksiksi ainakin parikymmentä kertaa. Toistaiseksi pitkäaikaisin valtaus oli Helsingin Herttoniemessä sijainnut Siperia, joka vallattiin syksyllä 2002. Tila toimi autonomisena sosiaalikeskuksena kolmen ja puolen vuoden ajan ennen tuhoutumistaan tulipalossa kesällä 2006. Siperian palon jälkeen valtaukset ovat eri puolilla Suomea kiihtyneet. (Leo Stranius: kans.jyu.fi/sanasto, 15.1.2013.)

Edellä mainitut talonvaltausesimerkit ovat kaikki pääkaupunkiseudulla, mutta taloja on vallattu myös muualla Suomessa, mm. Lahdessa ja Turussa. Näiden valtausten tavoitteena on ollut saada nuorille uusi tila, jossa toimia. (Heikkinen, 2009.)

» Takaisin