Sanastoa
Sosiaalinen nuorisotyö
Sosiaalisen nuorisotyön esikuvat tulevat ulkomailta. Puhutaan angloamerikkalaisesta ja saksalaisesta perinteestä. Jälleen kerran ovat seurakunnat olleet meillä ensimmäisiä tekijöitä. Kirkon nuorisotyön yksi lähtökohta on edelleen sosiaalinen nuorisotyö, hengellisen ja pedagogisen ohella. Sosiaalinen nuorisotyö on nimikkeenä uusi, mutta sen sisältö on monelle tuttu. 1960-luvulta aina 1980-luvulle asti tunnetuinta tämän alan työtä kutsuttiin jengityöksi, ja nuorisotyöntekijät jalkautuivat kaduille auttamaan nuoria. Työn tavoitteena on alusta asti ollut nuorten sosiaalinen vahvistaminen ja päihteettömyys. Työ on ollut heti verkostoitunutta ja moniammatillista. Tosin samaa työtä tekevä verkoston toinen osapuoli on voinut olla alkuun varsin kaukana. Kaduilla valvomisen lisäksi ovat pienryhmätoiminta ja erilaiset kampanjat olleet työvälineinä. Ennaltaehkäiseminen on avainsanoja. Turvallinen aikuinen auttaa nuoria elämänhallinnassa, nuoren suostumuksella. Työntekijän vaitiolovelvollisuus on itsestäänselvyys. Jengityön lisäksi sosiaalinen nuorisotyö pitää sisällään mm. yhdyskuntatyön, työpajat ja sukupuolisensitiivisen työn, jossa tytöille ja pojille on omat ryhmänsä ja tilansa. Näin on saatu tilaa erityisesti tyttöjen parissa tehtävälle työlle, maahanmuuttajia unohtamatta. Sosiaalisessa nuorisotyössä ongelmalähtöisyys näkyy nuorisotyön aloista selkeimmin. Nuorten oloissa on muutokselle huomattu tarve, ja työtä on alettu tehdä ja kehittää eteenpäin. (Heikkinen, 2009.)
» Takaisin