Sanastoa

Nuorisopolitiikka

Nuorisolaki määrittää nuorisopolitiikan nuorten kasvu- ja elinolojen parantamiseksi (www.finnlex.fi, 15.1.2013). Sosiaaliportin sivuilla asiaa selvennetään edelleen näin: Nuorisopolitiikalla nuorisolaissa tarkoitetaan nuorten kasvu- ja elinolojen parantamista poliittisen päätöksenteon tasolla valtakunnallisesti, alueellisesti ja kunnissa. Kun kuntatason toimijoilla on riittävät työn edellytykset ja he sitoutuvat yhdessä politiikan toteuttamiseen, voidaan nuorten laaja-alaista hyvinvointia käytännössä edistää ja turvata nuorten lähimmässä elinpiirissä. (www.sosiaaliportti.fi, 14.1.2013.)

Nelisenkymmentä vuotta sitten nuorisopolitiikalla tarkoitettiin kaikkia niitä yhteiskunnan toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on auttaa nuorta kehittymään itseään toteuttavaksi ja toisia ihmisiä hyödyttäväksi yhteiskunnan jäseneksi. Nuorisopolitiikka kohdistuu nuoreen, kasvuiässä olevaan yksilöön. Hänen näkökulmastaan nuorisopolitiikka merkitsee kaikkia niitä väyliä, mahdollisuuksia, rajoituksia ja yhteisön toimenpiteitä, jotka nuori joutuu kokemaan kehittyessään ja pyrkiessään jäsentymään yhteiskuntaan. Em. määritelmän mukaisesti nuorisopolitiikan lähtökohdat ovat seuraavat: Nuorella on omat oikeutensa ja velvollisuutensa. Nuorella on elettävänä oma elämänpiirinsä, jonka ainoa tarkoitus ei ole aikuisuuteen kasvaminen. Nuoren aktiivisella osallistumisella on oltava sellaiset muodot, jotka soveltuvat sen hetken nuorelle; tavoite ei ole ikuisuuden, aina samana pysyvän, nuorisopolitiikan luominen. Tuolloin nähtiin myös, että nuorisohuollon tulisi siirtyä osaksi tavanomaista kunnallista nuorisotyötä, jotta vältyttäisiin rankaisumekanismeilta ja nuorten sosiaalistumisvaikeuksiin osattaisiin puuttua ajoissa. (Viljanen, 1971.) 1970-luvulla tuli nähdä, että mm. elinkeinorakenteiden jatkuva muutos ja vapaa-ajan lisääntyminen ja mahdollisuudet sen viettoon monipuolistuvat elintason kohotessa. Tämän vuoksi nuorisopolitiikan tuli suuntautua tulevaisuuteen, perustua suunnitteluun ja selkeään tavoitteiden asetteluun. (Telemäki, 1984.)

Yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun hahmottui 1960- ja 1970-luvuilla oma erityinen lapsi- ja nuorisopoliittinen näkökulma. Esitaistelijoina olivat lapsia ja nuoria lähellä olevat aikuiset, joiden herättämää keskustelua ja roolia voidaan verrata luonnonsuojelijoiden ekologiasta ja ympäristönsuunnittelusta käytyyn keskusteluun. (Vesikansa, 1988.)

Nuorisoon suunnattuja yhteiskunnallisia toimenpiteitä ryhdyttiin 1960-luvun puolivälissä kuvaamaan käsitteellä nuorisopolitiikka. 1980-luvulla voimassa olevan säännöksen (VNp 1086:83) mukaan ”nuorisopolitiikalla tarkoitetaan yhteiskuntapolitiikan suuntaamista ja toteuttamista nuorten kasvu-, kehitys- ja toimeentuloedellytysten sekä vaikuttamismahdollisuuksien näkökulmasta.” (Kärkkäinen, 1987.) Nuorison politisoitumisen myötä 1960-luvulla vakiintui poliittisten nuorisojärjestöjen tukemisen linja, joka nimettiin myös nuorisolaissa (1972). Taustalla oli ajatus siitä, että järjestöjen rahallinen avustaminen ohjaisi nuoret suoraan järjestöihin. Ajatukseen perustui myös Nuorisotyön perustieto -julkaisu vuodelta 1971. (Vesikansa, 1998.)

Sotien jälkeen koettiin, että silloin elettiin ”itsemääräämisoikeuteen ja vallan käyttöön nähden valtioiden aikaa, esiintyi kansalaiskunnon kasvattaminen yleisen elämänkelpoisuuden kehittämisen ohella kasvatuksen leimaa antavimpana piirteenä. Kasvatuksen päämääränä oli tämän mukaisesti verevän suomalaisen ihmisen ja hyvän kansalaisen kasvattaminen”. (Kaljunen & al. 1946.) Nuorisopolitiikan alkusoittoako?

» Takaisin