Sanastoa

Monialainen (yhteistyö)

Nuorisolaissa monialaisella yhteistyöllä tarkoitetaan paikallistasolla toteutettavaa eri toimialojen viranomaisten yhteistyötä (www.finnlex.fi, 15.1.2013).

Käsitteenä moniammatillinen nuorisotyö viittaa siihen, että esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimi, työvoimahallinto ja oppilaitokset tekevät myös nuorisotyötä (Vehviläinen, 2002). Vehviläinen jatkaa tarkennusta näin: ”Kun puhutaan verkostoista ja verkostoitumisesta, niin kyseessä ovat yleensä toimijat, joita yhdistää samat asiat. Ihmiset saattavat olla yhteistyössä, vaihdella tietoja keskenään ja tutustua toisiinsa. Verkostotyöstä on aiheellista puhua vasta siinä vaiheessa, kun toimijat tekevät konkreettista työtä yhdessä. Moniammatillinen yhteistyö on verkostotyön synonyymi – moniammatillisuus viittaa siihen, että eri alojen ammattilaiset muodostavat verkoston. Verkostotyötä voidaan kuvata samoilla ominaisuuksilla kuin erilaisia tiimejä. Tiimeille on ominaista yhteinen päämäärä, suoritustavoitteet, yhteisvastuullisuus, toisiaan täydentävät taidot ja sitoutuminen.” (Vehviläinen, 2002; Jalava & Virtanen 1995.)

Monialaisuutta ja moniammatillisuutta käytetään usein rinnakkaisina termeinä. Monialainen mielletään usein hallinnon- ja tieteenalat yhdistäväksi toiminnaksi kun taas moniammatillisuus ajatellaan monen eri alan ammattilaisen toiminnaksi. Monialaisuudessa ei niinkään viitata toimijoihin vaan itse toimintaan, kuten moniammatillisuudessa. (Kontio, 2010: www.thl.fi, 15.1.2013.) Moniammatillisuuden perusasiana on uusien näkökulmien saaminen ja tiedon laajentuminen. Arkisuudestaan huolimatta moniammatillinen yhteistyö on aivan uudenlainen tapa tehdä töitä. Nuorisotyön asiantuntemuksella on yhteistyössä enenevästi kysyntää, koska nuorisotyön menetelmät näyttävät mahdollistavan asiakkaan yksilöllisen kohtaamisen sekä siksi, että tavoitteena on asiakkaan kokonaiselämäntilanteen kartoittaminen. Lisäksi nuorisotyö toimii hyvin asiakkuuden tukijana. ”Nuorisotyön vahvuus moniammatillisessa auttajaverkostossa on se, että nuorisotyöntekijällä ei ole virallista asemaa eikä valtaa tehdä virallisia päätöksiä.” (Vehviläinen, 2002.) Epävirallisuus on hyve! Monitieteisyys on puolestaan monta tieteenalaa yhdistävää. Se on ominaista esimerkiksi soveltavalle nuorisotutkimukselle. (Aaltonen, 1987.)

Usein monitasoisten asioiden ymmärtämiseen tarvitaan laajempaa näkemystä kuin mitä yksi ammattilainen voi antaa. Monialaisuus korostaa jaettua asiantuntijuutta. Tärkeää on muistaa, että ihmisen arki ei ole sektorijakoinen. (Kontio, 2010: www.thl.fi, 15.1.2013.)

Monialaisuus on: lasten, nuorten ja perheiden parissa työskentelevien ammattilaisten näkökulmien yhteensovittamista asiakkaan asian tai tilanteen edistämiseksi, työtoverien näkökulmien kuuntelemista sekä oman näkökulman tuomista toisten käyttöön, työtoverin ammattitaidon, ymmärryksen ja oivalluskyvyn kunnioittamista ja arvostamista. Se on avoimena pysyvää dialogia, joka mahdollistaa uuden oivalluksen ja uusien etenemisteiden löytymisen, ammatillisen osaamisen yhteensovittamista tarkasteltavan asian monipuoliseksi tutkimiseksi, oman osaamisen, tiedon ja taidon jakamista toisten käyttöön tavalla, joka mahdollistaa osapuolten välisen dialogin ja syventää kaikkien osallisten yhteistä ymmärrystä. Yhdessä tekemisen, jakamisen ja oppimisen tila, synnyttää parhaimmillaan yhteistä uutta ja luo tilan kohtaamiselle. (Kontio, 2010: www.thl.fi, 15.1.2013.)

Monialaisuudessa työn lähtökohtana ovat asiakaslähtöisyys, tiedon ja eri näkökulmien kokoaminen yhteen, vuorovaikutustietoinen yhteistyö, rajojen ylitykset ja verkostojen huomioiminen sekä hyödyntäminen. Monialaiset yhteistyöverkostot ovat asiakkaan etu, koska niissä hänen asiansa tulee käsiteltyä laajasti. Näin löydetään asiakkaan tilannetta parhaiten tukevat toimintatavat. Monialaiset yhteistyörakenteet voivat olla jatkuvia tai tarpeen mukaan käynnistettäviä. Niiden avulla yhdistetään jo olemassa olevat tiedot asiakkaasta, luodaan yhteinen tavoite ja kannatellaan asiakasta hänen polkunsa vaikeimmissa vaiheissa. (Kontio, 2010: www.thl.fi, 15.1.2013.)

Monialaisia tiimejä voi olla esimerkiksi seuraavanlaisia: virallisia tiimejä, jotka ovat usein osana jotain tiettyä organisaatiota ja yhteistyöverkostoja tai tiimejä, jotka koostuvat henkilöistä jotka tuottavat asiakkaalle samaan aikaan palveluita, sekä asiakastiimejä, jolla tarkoitetaan kaikkia niitä, jotka auttavat tiettyä asiakasta yhdessä vaiheessa prosessin kokonaisuutta. (Kontio, 2010: www.thl.fi, 15.1.2013.)

Monialainen yhteistyö vaatii tekijältään paljon, ennen kaikkea innostusta ja halua työskennellä monialaisesti. Monialaisessa yhteistyössä rakennetaan yhdessä yhteinen kokonaisnäkemys, ei tukeuduta ainoastaan yhden asiantuntijan näkemyksiin. Samalla yksilön oma osaaminen ja asiantuntijuus kasvavat. Yhteistyö onnistuu, kun jokainen on tietoinen omasta tehtävästään (työnjako) ja ottaa siitä kokonaisvaltaisen vastuun. Hyvät kuuntelu- ja ilmaisutaidot ovat tarpeen, jotta on mahdollista kunnioittaa muiden asiantuntijoiden mielipiteitä ja tuoda rohkeasti omat näkemykset esille. Tärkeää on kokonaisuuksien ymmärtäminen. Yhteenvetona voi sanoa, että toimivassa monialaisessa yhteistyössä yhdistyy eri osaajien vuorovaikutus, toimintaympäristö ja toimintaa ohjaavat arvot ja tavoitteet. (Kontio, 2010: www.thl.fi, 15.1.2013.)

Monialaisen yhteistyön aloittamisessa tulee ottaa huomioon selkeä työnjako ja niiden noudattaminen, yhteistyökumppaneiden etsiminen ja vastuuhenkilöiden sopiminen. Työntekijöiden motivaatiota lisää se, että he saavat olla mukana oman työnsä kehittämisessä. On tärkeää, että toiminta tukee osallistujien omia tavoitteita ja toimintatapoja. Toimivan monialaisen yhteistyön takaa hyvä verkostollinen koordinointi. (Kontio, 2010: www.thl.fi, 15.1.2013.)

Monialaisuuden hyödyistä ja haasteista on tehty monia tutkimuksia. Monialaisia yhteistyöverkostoja on pidetty merkityksellisenä, vaikka niiden avulla pystyttäisiin auttamaan vain osaa lapsista ja nuorista. Monissa kunnissa on jo olemassa valmiita verkostoja, jotka helpottavat yhteistyötä yli organisaatiorajojen. Kunnissa löytyy myös halua ja ammattitaitoa kehittää monialaista yhteistyötä. Monialaisessa yhteistyössä työntekijä saa ryhmässä toimivilta eri alojen asiantuntijoilta tukea omille tulkinnoilleen ja lisäksi vastuu päätetyistä toimista kannetaan yhdessä. (Kontio, 2010: www.thl.fi, 15.1.2013.)

Vanhemmilla on lastensa ensisijainen kasvatusoikeus ja -vastuu sekä oman lapsensa tuntemus. Tätä lapsen kehitysprosessia tukee ja jatkaa varhaiskasvatus ja koulu/oppilaitos nivellettynä mielekkääksi lapsen kehitysprosessia tukevaksi jatkumoksi. Neuvolan toiminnan tavoitteena on lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen perehtymällä ja vaikuttamalla odottavien äitien, lapsien ja lapsiperheiden elinolosuhteisiin sekä ympäristöön. Neuvolassa eri ammattilaiset keskustelevat yhdessä perheen kanssa auttaakseen heitä paremmin. Monialainen työryhmä on turvaverkko, jonka apua voi tarvittaessa käyttää helpommin kuin hakeutumalla muihin palveluihin. (Kontio, 2010: www.thl.fi, 15.1.2013.)

Varhaiskasvatuksessa kasvattajayhteisön perustehtävä on lapsen hoitaminen, lapsen kasvun ja oppimisen tukeminen sekä suomalaisen yhteiskunnan keskeisten kulttuuriperinteiden siirtäminen sekä monikulttuurisuuden ymmärtämiseen ohjaaminen. Varhaiskasvatuksen asiantuntijuus osana monialaista yhteistyötä rakentuu arjessa tapahtuvasta lapsen ja perheen kohtaamisesta, lapsen osallistamisesta vertaistoimintaan ja herkkyydestä kuunnella lapsen tarpeita. Kokonaisvaltaisuus ja jatkuvuus edellyttävät perheen kaikkien alle kouluikäisten lasten huomiointia. Tarpeellinen apu suunnitellaan yhdessä, esimerkiksi kotikäynnit, pienryhmätoiminta tai vertaisryhmän tuen tarjoaminen. (Kontio, 2010: www.thl.fi, 15.1.2013.)

Monialaisen oppilas-/opiskelijahuoltoryhmän toimintaan kuuluvat hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kouluyhteisössä sekä mm. kiusaamisen ennalta ehkäisy. Monialaisuus on ennen kaikkea yhteistyötä. Eri toimijoiden yhteistyötä (opettajat, lasten huoltajat, koulun oppilashuoltoryhmä ja muu henkilökunta) suunnitellaan, miten lapsen/nuoren tarvitsema tuki järjestetään, millaisiin sisältöihin ja tavoitteisiin eri tukiajanjaksoilla tähdätään ja miten tuen vaikutusta lapsen taitojen kehittymiseen seurataan. (Kontio, 2010: www.thl.fi, 15.1.2013.)

» Takaisin