Sanastoa

Luottamus, (sosiaalinen) luottamus

Kuten selityksestä selviää, luottamus on aina sosiaalista, joten sana sosiaalinen ei ole tarpeellinen luottamus-sanan edessä.

Suomen kielessä ei ole erilaisia luottamuksen muotoja tai tyyppejä kuvaavia sanoja, mikä tekee omalta osaltaan luottamuksesta kirjoittamisen haasteelliseksi. Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan luottaa-verbi liittyy nojaamista, turvautumista ja uskomista kuvaaviin käsitteisiin. Suomen kirjakielessä luottaa-sana on esiintynyt Agricolasta alkaen. Luottaa-verbiä pidetään rakenteeltaan johdoksena, mutta sen alkuperä on vielä epäselvä. Sen on arveltu olevan sekä luoda-verbin että luo-vartalon (läheisyyttä merkitsevän) johdos. Kun määritetään luottamuksen kohde ja mitä toiselle ollaan luottamassa, luottamus käsitteenä alkaa avautua. Niklas Luhmann tekee eron luottamuksen (kohdistuu ihmisiin) ja luottavaisuuden välillä. Instituutioihin ja abstrakteihin systeemeihin kohdistuvaa luottamusta hän kutsuu luottavaisuudeksi. Jako luottamukseen ja luottavaisuuteen on paitsi teoreettisen hahmottelun myös empiirisen tutkimuksen ja siinä tehtävän operationalisoinnin kannalta hyödyllistä. Niitä on silti vaikea ymmärtää toisistaan erillisinä. Kun yksilö luottaa lääkäriinsä, luottamuksen tukena on luotettavasti toimiva terveydenhoitojärjestelmä. Voitaisiin sanoa, että luottavaisuus on luottamusta, joka on jo vakiinnutettu tai rakennettu. Luottamukseen liittyy olennaisesti myös haavoittuvuus. Kun luotamme jonkin asian toisen haltuun, toiminta sisältää petetyksi tulemisen riskin. Riskin suuruus riippuu siitä, mitä olemme luottamassa toiselle. Mitä arvokkaampi kyseinen asia on, sitä suuremman riskin otamme ja sitä haavoittuvaisempia olemme. Toinen pystyy itselleen luotetun resurssin välityksellä käyttämään valtaa luottajan suhteen. Vallankäyttö voi olla luottajalle myös solidaarista, sosiaalista tukea, mutta se voi yhtä hyvin olla oman edun tavoittelun vuoksi tapahtuvaa luottajan hyväksikäyttöä. Tämän vuoksi kaipaamme luottamukselle jonkinlaisia takeita – esimerkiksi tietoa ja instituutioita. (Tomi Kankainen: kans.jyu.fi/sanasto, 15.1.2013.)

Luottamuksen käsite on kytkeytynyt niihin sosiologisiin teorioihin, joissa on analysoitu yhteiskunnan koossapysymisen edellytyksiä. Jo sosiologi Georg Simmel (1958–1918) näki luottamuksen tärkeänä yhteiskuntaa sidostavana voimana. Luottamus auttaa ymmärtämään, kuinka yhteiskunnassa voidaan ylläpitää yhtä aikaa sekä sosiaalista järjestystä että sosiaalista moninaisuutta. Luottamus nousi kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen erityiseksi mielenkiinnon kohteeksi viime vuosituhannen lopulla. Viime vuosikymmeninä yhteiskuntatieteilijät ovat tutkineet esimerkiksi yhdistysten ja luottamuksen suhdetta. Erityisesti Robert D. Putnam nosti yhdistykset sosiaalisen pääoman (ja luottamuksen) syntymisen keskiöön: kun yhdistykset vetävät puoleensa erilaisia ihmisiä, jotka toimivat tasa-arvoisesti, tilanne on sosiaalisen pääoman kannalta edullinen. Tällöin yhdistykset lisäävät myös luottamusta. (Tomi Kankainen: kans.jyu.fi/sanasto, 15.1.2013.)

» Takaisin