Nuorten radio

Yleisradion nuortenohjelmat 1940-luvulta vuoteen 1990

Yleisradion nuortenohjelmia edelsivät lastenohjelmat. Perheiden piltit ja rasavillit pääsivät jo vuodesta 1926 kuuntelemaan Ylen toimittajan ja kuuluttajan Markus Raution eli Markus-sedän Lastentuntia. Nuorille suunnattuja radio-ohjelmia ryhdyttiin tekemään 1940-luvun alkuvuosina. Yleisradion vuosikirjan 1942 mukaan nuorten ohjelmalähetyksiä oli jo 52 eli yksi viikossa. Sarjalähetyksiä olivat mm, Vilkkilän pojat, Elämää ja ihmiskohtaloita, Eero ja Ilona sekä Kansalaistietoa nuorille. Lisäksi ohjelmistoon kuului tietokilpailuja, kuulokuvia ja kuunnelmia. Jo tuolloin ”pidettiin silmämääränä, että nuoret mahdollisimman suuressa määrin itse osallistuivat ohjelmien suoritukseen”.

Reilun kymmenen vuoden kuluttua 1953 Yleisradio etsi kilpailulla tyttöjä ja poikia selostajiksi nuorten ohjelmiin. Ohjelmien aiheita olivat mm. nuorison tulevaisuuskysymys, maaltapako, raittius, nuorisotaloasia, tyttöjen pukuhuolet, lättähatut, eläimet, päiväkirja-asiat ja kerhoilu. Lättähattuja lukuun ottamatta aiheet tuntuvat tutuilta ja ajankohtaisilta tänäkin päivänä. Ensimmäisen oman kokopäiväisen toimittajansa nuorten ohjelmat saivat kesällä 1954, kun Paavo Noponen nimitettiin niiden vastaavaksi. Tuolloin säännöllisiä ohjelmia olivat mm. lasten kanssa studiossa tehty Hilapata sekä Pitkä siima, jota aluetekniikan avulla tehtiin naapurikaupunkien kuten Turun ja Porin välillä.

Iskelmätekstien tekijänäkin tunnettu Sauvo ”Saukki” Puhtila käynnisti vastaavaksi toimittajaksi tultuaan operaation ”nuorilta nuorille”, jotta ohjelmien tekijöiksi saataisiin lisää nuoria avustajia. Uudessa Nuorten ikkunasta -makasiiniohjelmassa lokakuussa 1956 hän kehotti kaikkia kiinnostuneita ilmoittautumaan. Yhteyden ottajien kärkipäässä oli myös 15-vuotias Kaarle Nordenstreng, joka muistelmissaan kertoo tuolloin alkaneesta nuorten radion ajastaan. Nuorille tarjottiin asiapitoisten puheohjelmien ohella viihdettä ja musiikkia. Helsingin ensimmäisessä nuorisokahvilassa Haka-kerhossa esiintyviä bändejä välitettiin Nuorten radioon, ja maailmalla läpi lyönyt ”rock and roll” -ilmiö alkoi vähitellen kuulua ohjelmissa.

Yli kymmenvuotiaisiin mutta alle 15-vuotiaisiin varhaisnuoriin ryhdyttiin radio-ohjelmien uutena kohderyhmänä kiinnittämään huomiota 1960-luvun puolivälissä. Tuolloin Tampereen Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa nuorisotyön tutkintoa opiskeleva Jorma Pilke teki opintojensa ohessa lyhyitä ohjelmia ja haastatteluja radioon, ja hakeutui myös toimittajaopintoihin. Opinnäytetyönsä hän laati Yleisradion ohjelmistosta ja osoitti, että lasten- ja nuortenohjelmien välistä puuttui kokonaan ohjelmisto varhaisnuorille. Kun Pilke esitteli ajatuksensa Ylen Matti Haralle ja Lea Pennaselle, hänelle tarjottiin uutta varhaisnuorten toimittajan vakanssia. Kaarle Nordenstreng kertoo muistelmissaan, miten sen jälkeen varhaisnuorten ohjelmat lisääntyivät ja niihin tuli mukaan runsaasti samanikäisiä nuoria.

Nuorisotyö-lehden vuoden 1970 ensimmäisen numeron kannessa on nuori haastattelemassa toista nuorta eli kuvatekstin mukaan ”Nuorten radioryhmä ASEMA 15 työssä.” Lehden sivuilla 16–19 teemana ja yläotsikkona on Nuorten radio ja TV. Seppo-Ilmari Kallio kirjoittaa radion ja television nuorille suunnatusta annista otsikolla ”Nuorten ohjelmista” ja Jorma Pilkkeen aiheena on ”Varhaisnuoret ja radio”.

ASEMA 15 oli tuolloin torstaisin kuultava radion nuortenohjelma, joka oli saavuttanut erityisesti 13–16-vuotiaiden mielenkiinnon. Pilkkeen jutussa kerrotaan näin: ”Ohjelmaa tuottavat työryhmät, joissa jäsenten keski-ikä on 15 vuotta – siitä nimi. Aiheet saadaan kuuntelijoiden kirjeistä, työryhmien jäseniltä ja heidän ystäviltään. Ohjelma pyrkii välittämään tämän ikäryhmän mielipiteet, asenteet ja myös ne epäkohdat, jotka nuoriin kohdistuvat. Myös ”Asema viidellätoista” on avustajaryhmiä useissa maamme studiokaupungeissa. Kansalaiskoululaisten ja oppikoululaisten ongelmia pyritään selvittämään tasapuolisesti. Ohjelmassa tullaan myös jatkuvasti käsittelemään koululaisten järjestäytymiseen liittyviä ongelmia ja kouludemokratiakokeiluja eri puolilla Suomea.” Hiukan nuorempien varhaisnuorten, noin 12-vuotiaiden, ohjelma lähetettiin tiistaisin nimellä Ristiin rastiin. Tämänkin ohjelman tekoon osallistui eri puolilla Suomea varhaisnuorten pienryhmiä, joiden kokoonkutsujina ja avustajina toimi nuoria radiotoimittajia.

Jorma Pilkkeelle myönnettiin 1975 Valtion tiedonjulkistamispalkinto varhaisnuorten ohjelmista, joissa nuoret ovat ”kautta maan voineet toteuttaa itseään omilla ehdoillaan” ja joissa Pilke on ”antanut ansiokkaasti kohderyhmän välittömään elinympäristöön liittyviä tietoja ja lisäksi avartanut ohjelmien aiheistoa tärkeitten kansainvälisten ongelmien suuntaan”.

Kuusikymmentäluvun lopulla alkoi myös politiikka kuulua nuorten ohjelmistossa muutenkin kuin perinteisissä poliittisten nuorisojärjestöjen vuosikatsauksissa. Poliitikoista koostuvan radion ohjelmaneuvoston hampaisiin päätyivät sekä Tomaatti- että Peruna-nimiset nuortenohjelmat, jotka molemmat olivat kohderyhmänsä suosiossa. Nuorten radio -kokoelmaan kuuluvassa raportissa ohjelmaneuvostolle esitellään Tomaatti-ohjelman toimittamisperiaatteita vuonna 1969.

Nykyinen Yleisradion lauantai-iltapäivien ohjelma Entisten nuorten sävellahja ”Enska” sai alkunsa jo vuonna 1967 nimellä Nuorten sävellahja. Se on ainoa yhä jatkuva Nuorten radion aikainen ohjelma. Samana vuonna nuorten ohjelmistoon tuli myös ensimmäinen kontaktiohjelma, Vuokko Jarvan kehittämä Pellolta ja pellon laidalta. Sitä markkinoitiin nuorille radiokuuntelijoille näin: ”Oletko nuori ihminen, jolla on vaikeuksia? Voit soittaa meille ja yritämme yhdessä löytää ratkaisun pulmaasi.” Suosittu ohjelma jatkui 1970-luvulle saakka Kuuma linja -nimisenä yölähetyksenä, jonka puhelinvastaajat koulutettiin yhdessä Suomen Mielenterveysseuran kanssa.

Jorma Pilke kertoo Nuoperin julkaisussa, että ”1970-luvulla aloitettiin yhteistyö myös eri kuntien nuorisotoimien kanssa. Kiersimme ääniauton kanssa leireillä ja kesätapahtumissa aina 1980-luvun loppuun. Otimme ohjelmistoomme televisiossa ja radiossa myös Nuorten Taidetapahtuman ja Koulun Suurjuhlat. Varhaisnuorten ja nuorten ääni kuului vahvana Yleisradion kanavilla.” (Pilke 2009.)

Seitsemänkymmentäluvulla Yleisradion nuortenohjelmien toimittajana oli myös Uma Aaltonen. Hänen radio-ohjelmiaan olivat mm. Poppeli 1972-1976 ja Puhumalla paras 1976-1977. Nuoperin kokoelmissa Turun kaupunginarkistossa on useita kansiollisia Poppeli-ohjelmaan ja Uman nuortenpalstoille saapuneita kirjeitä ja kortteja sekä kouluvierailujen aineistoa. Nuoperi on myös toimittanut Anna Kemppisen Uman nuortenpalstojen aineistoista tekemän pro gradu -tutkielman pohjalta julkaisun nimeltä “(Suku)puolitettu nuori. Uman palstojen meikatut pojat ja kaljut tytöt 1975-1985”.

Varhaisnuorten tuotantoryhmä muuttui 1970-luvun loppupuolella nuorten ohjelmien toimitukseksi Radio 1:ssä. Toimituksen päällikkö Jorma Pilke kertoo ajasta näin: ”1970-luvun lopussa perustimme nuorten ohjelmiin mahdollisimman osaavan toimituksen. Saimme käyttöömme tuolloin radion iltapäiväajat. Seuraavana vuonna arki-iltapäiviä täydensi silloin perustettu Rockradio. Tämän jälkeen ohjelmien kuuntelijaluvut nousivat uskomattomiin lukemiin. Kuuntelijoiden määrä vaihteli päivittäin 400 000:sta miljoonaan! Ohjelmien lähetysajankohta oli paras mahdollinen, sillä kun nuoret pääsivät kotiin koulusta, he avasivat radion ja joka arkipäivä tuli heille tarkoitettua ohjelmaa.” (Saarinen 2024.) Nuoret olivat palanneet radion ääreen. Kesäkuun toisena päivänä 1980 Ylen rinnakkaisohjelmakanavalla aloittanut Rockradio vuorotteli arkipäivissä Radio 1 eli yleisohjelman Nuortenradio-makasiiniohjelman kanssa, jossa rockin sijaan soi enemmän tanssi- ja diskomusiikki.

Erillisten nuorten ohjelmien ja Nuorten radion kausi päättyi, kun Ylen nuorille ja nuorille aikuisille suunnattu uusi radiokanava Radiomafia aloitti toimintansa 1990. Sen vetäjänä oli Nuorten radiossa uransa aloittanut Pentti Kemppainen ja mukaan Mafiaan lähti muitakin nuorten ohjelmien aiempia avustajia.

”On hyvä muistaa, että Hara oli jo vuonna 1970 ehdottanut radion johtajaksi siirtyneelle Revolle Sävelradion toimittaja Raimo Henrikssonin ideoimaa ajatusta oman viihteellis-informatiivisen radiokanavan luomiseksi Sävelradion ja Nuorten radion varaan. Repo torjui ajatuksen tuoreeltaan, mutta kansainvälisenä nuorison vuotena 1985 Pilke kehitteli sitä eteenpäin ja sai sen taakse myös Valtion Nuorisoneuvoston, mutta laajempaa poliittista tukea sille ei löytynyt. Sen sijaan nuorisokulttuurin paine auttoi Radio Mafian perustamista muutama vuosi myöhemmin tilanteessa, jossa kaupallinen radiotoiminta oli levinnyt ympäri maan.”

Suorat lainaukset on poimittu Kaarle Nordenstrengin vuonna 2026 julkaistavan muistelmateoksen teksteistä, jos ei toisin mainita. Lähteinä on käytetty myös Tapio Lipposen Yleisradion vuosikirjoista kokoamia (2001) Nuorten radion tapahtumia vuosilta 1940–1975 sekä Jorma Pilkkeen kirjoitusta ”Yleisradion kanavat auki nuorille”, joka on mukana Nuoperin julkaisussa Nuorisotyön mieli ja merkitys (2009). Myös Saana Saarisen teoksesta ”Lasten luovuuden vallankumous – Niksulan TV edelläkävijänä” (2024) on lainattu katkelma Jorma Pilkkeen haastattelusta.

Tekstissä mainitut Nuoperin toimittamat teokset ja muut julkaisumme ovat saatavilla pdf-muodossa. Tutustu Nuoperin julkaisuihin