Nuorisotyön tarve syntyi, kun poikien ei haluttu olevan hunningolla vapaa-ajallaan. Mutta milloin nuorisotyössä alettiin olla kiinnostuneita myös tyttöjen ajankäytöstä? Kaikki toimintahan oli alkuun vain poikia varten. Tytöt kyllä pärjäävät omillaan. Vai pärjäävätkö?
Aktiivisia naisia tyttöjen puolella
Miina Sillanpään (1866–1952) ja kansalaisvaikuttamisen päivää juhlitaan 1.10. Naisasiaa ajanut Sillanpää oli ensimmäinen suomalainen naisministeri ja keskeinen taustavaikuttaja mm. ensikotitoimintaa perustettaessa. Erityisesti heikommassa asemassa olevat tytöt ja naiset olivat siis Sillanpään aktiivisuuden kohteina. Liputuspäivä on selkeästi ansaittu. Toinen liputuspäivänsä ansainnut nainen meillä on Minna Canth (1844–1897), jota juhlitaan 19.3. Hän oli ensimmäisiä naisten asioiden edistäjiä, joka teki työtä tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi, erityisesti suomen kielellä. Myös 1900-luvun alun raittiusliikkeessä toiminut kansalaisaktiivi Maria Alexandra (Alli) Trygg-Helenius kohdisti tarmonsa lapsiin ja naisiin. Hän toimi naisliikkeessä ja oli setlementtityön edelläkävijöitä Suomessa.
Marttaliitto perustettiin vuonna 1899. Sen taustalla oli Sivistystä kodeille -yhdistys, jonka yksi perustajista, Lucina Hagman, perustelee tarvetta näin: ”En ollut nuoruudessanikaan milloinkaan uskonut, että asevoimalla voitaisiin perustaa mitään pysyvää onnentilaa, vielä vähemmän saatoin siihen uskoa nyt. Katse oli käännettävä kansan sivistykseen, työn ja henkisen arvostelukyvyn voimaan. Tiedon ja taidon aarteet oli kannettava suoraan Suomen koteihin, ja ennen kaikkea kotien varsinaiselle vaalijalle, Suomen naiselle, niin että hänestä kasvaisi Suomen sivistyksen luja suoja, itsetietoinen taistelija maansa oikeuden puolesta.”
Naisasialiitto Unioni perustettiin jo vuonna 1892. Se on poliittisesti sitoutumaton feministinen naisjärjestö, jonka tavoitteena on naisten aseman parantaminen ja sukupuolisyrjinnän poistaminen. Järjestö haluaa edistää erilaisuuden sallivaa tasa-arvoa, rauhaa ja ekologisesti kestävää elämäntapaa. Unionin feminismi perustuu ajatukseen sukupuolten välisestä poliittisesta, taloudellisesta ja seksuaalisesta tasa-arvosta ja sisältää vaatimuksen kaikkien ihmisten yhtäläisistä oikeuksista. Järjestön alkuvaiheen suurin huomio kiinnittyi naisten äänioikeuden saamiseen. Edellä mainittu Marttaliiton Lucina Hagman oli Naisasialiitto Unionin ensimmäinen puheenjohtaja, ja hänestä tuli kansanedustaja heti äänioikeuden saamisen jälkeen vuoden 1907 vaaleissa. Hagman myös edisti tyttöjen koulutusta, mutta halusi heidät yhtenäiskouluun poikien kanssa. Semmoisen hän perusti Helsinkiin jo vuonna 1899! Tasa-arvon edistäminen kuuluu edelleen järjestön tehtäviin. Se esimerkiksi toteutti vuosina 2010–2016 oman varhaiskasvatuksen hankkeensa, jonka tarkoituksena oli edistää sukupuolisensitiivisyyttä jo lasten keskuudessa.
Nuorisotyön opiskelijoita Yhteiskunnallisen Korkeakoulun harrastuskilpailujen päättäjäisissä 2.4.1961. Hilkka Salosen lahjoitus.
Finna.fi: NUO6_030.
Suomen vanhimmat järjestöt perustettiin 1800-luvun lopulla. Ajankohtaan vaikutti tarpeen lisäksi se, että ennen vuotta 1883 yhdistyksen perustamiseen tarvittiin erillinen hallitsijan lupa. Yhdistystoiminta helpottui edelleen, kun maamme ensimmäinen yhdistyslaki astui voimaan vuonna 1919. Niinpä Suomen Pyhäkouluyhdistyksen alku sekä päätökset ensimmäisten Nuorten Miesten Kristillisten Yhdistysten (NMKY) perustamisista ja Suomen Evankelisluterilaisten Nuorukaisyhdistysten perustamisesta ajoittuvat vuoteen 1888. Naiset saivat oman yhdistyksensä, kun Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys (NNKY) perustettiin vuonna 1896. Partioliike sai meillä mahdollisuutensa vuonna 1917, kymmenen vuotta Englannissa pidetyn ensimmäisen poikaleirin jälkeen, kun Venäjä höllensi otettaan suomalaisista järjestöistä. Maailmalla tytöt pääsivät partioon vuonna 1910 tuolloin perustetun Girl Guides -liikkeen ansiosta. Vielä nytkin maailmassa on kaksi partion kattojärjestöä, pojille ja tytöille omansa. Suomen partiolaiset kuuluvat molempiin, vaikka meillä nykyisin onkin sekapartiotoimintaa.
Kunnallisen nuorisotyön ensimmäiset askeleet otettiin 80 vuotta sitten. Vielä tuolloinkin nuorisotyö oli varsin sukupuolittunutta, sillä kuntien taustalla vaikutti valtion mielenkiinto kehittää poikatoimintaa, erityisesti maanpuolustuksen kannalta. Näin ollen vuonna 1941 asetettiin poikatoiminnan yhtenäiskomitea, joka ehdotti Suomen Pojat -järjestön perustamista. Kuntien nuorisotyölautakuntien perustamista edisti erityisesti nuorisotyön lehtorina toiminut Guy von Weissenberg. Tamperelaiset ennättivät ennen helsinkiläisiä, sillä lokakuussa 1942 kaupungin perustamaan toimikuntaan saivat liittyä nuorten hyväksi työskentelevät yhtymät. Ensimmäinen valtion nuorisoasiainesittelijän virka puolestaan perustettiin opetusministeriöön vuonna 1944, ja ensimmäinen kunnallinen nuorisotyöntekijä aloitti kaksi vuotta myöhemmin. Molemmat olivat tietysti miehiä, mutta 1945 alkanut nuorisotyön opetus sai jo naisen tuntiopettajaksi. Hän oli tietysti Raittiuden ystävien varhaisnuorisosihteerinä vuonna 1936 aloittanut maisteri Kerttu Varjo.
Kohti sukupuolisensitiivisyyttä
Suomi alkoi kaupungistua ja sen myötä 1950-luvulta 1970-luvulle asti maalta muuttaviin nuoriin kohdistuva opastustyö tarkoitti nuorten naisten osalta mm. kursseja, joissa he pätevöityivät kotiapulaisiksi. Jos sukupuolittuneet ammatinvalinnat olivat tuolloin vielä valloillaan, tapahtui kilpaurheilussa suuria. Naisvoimistelun ja kaunoluistelun rinnalle tuli myös muita naisille sopivia kilpalajeja, joten Oslon talviolympialaisissa vuonna 1954 saivat naiset kilpailla jo kymmenen kilometrin hiihdossa, ja vuonna 1967 naiset osallistuivat ensimmäisen kerran Suomi-Ruotsi maaotteluun. Suomen naiset loistivat, Suomi otti Oslossa kolmoisvoiton, ja viestijoukkueemme juoksi 4×100 m:n viestissä uuden Suomen ennätyksen. Voitoillaan naiset myös tekivät tunnetuksi seitsemän eri urheiluseuraa.
Kesäleirillä Tuusulassa. Nuorisotyö-lehden lahjoitus. Kuvaaja Antero Aaltonen. Finna.fi: NUO17_055.
Sittemmin nuorten palstat maakuntalehdistä Suosikkiin auttoivat kiperien kysymysten kanssa painivia nuoria. Erityisen suosittu nuorten valistaja oli Uma Aaltonen, joka ryhtyi toimittamaan nuorten palstoja jo vuonna 1969. Hän teki ohjelmia myös radioon ja televisioon, nimenomaan nuorille. Murrosikäinen muuttui hänen kauttaan murkuksi.Uma antoi ohjeita niin käytös- kuin ulkonäkökysymyksiin, seksuaalivalistuksen kouluissa hän aloitti vuonna 1979. Uma kirjoitti palstoja ja antoi valistusta kaikille nuorille, mutta henkilökohtaisia kirjeitä hän sai enemmän neuvoja pyytäviltä tytöiltä. POKS! – Tykkään Oikein Kovasti Sinusta!
Setlementtinuorten liitossa käynnistyi Upea minä -tyttötyöhanke vuonna 1998. Hankkeen pohjalta perustettiin ensimmäinen Tyttöjen Talo® Helsinkiin jo seuraavana vuonna. Perustajana oli Kalliolan nuoret ry, yhteistyökumppaneinaan Setlementtinuorten liitto ja Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus. Nykyisin Tyttöjen Talon työaloja ovat Nuoret Äidit -toiminta, monikulttuurinen tyttötyö, Pop In -seksuaalineuvontavastaanotto ja seksuaaliväkivaltatyö. Tyttöjen Talon vahvuutena on sen yhdestä ja samasta paikasta tarjoama monipuolinen tuki. Jokainen työala on syntynyt alueellisesta tarpeesta, joten kaikkia niistä ei löydy jokaiselta Tyttöjen Talolta. Tuen saamisen lisäksi taloissa voi vai olla ja nauttia vapaa-ajasta hyvässä seurassa, sillä toiminta on suunnattu tytöille ja nuorille naisille, sukupuolen moninaisuus huomioiden. Nykyisin Taloja on ympäri Suomen Turusta Rovaniemelle, joissakin kaupungeissa jo useampia toimipisteitä. Tarina kertoo, että presidentti Tarja Halonen tutustui virka-aikanaan Helsingin Tyttöjen Taloon, olihan hän hankkeen suojelija. Tämä onnistui kyllä, mutta turvamiehet eivät päässeet mukaan, vain naispuoliset avustajat.
Tyttö- ja poikatoiminnasta puhutaan nykyisin sukupuolisensitiivisenä työnä, mikä tarkoittaa sukupuolesta tai sukupuolen ilmaisusta riippumatonta tasa-arvoista kohtelua. Vuonna 2011 Päivi Honkatukia Tampereen yliopistosta kirjoitti: ”Sukupuolisensitiivisen nuorisotyön myötä eri puolille maata on perustettu tyttöjen taloja, tyttöjen iltoja ja tyttöryhmiä. Myös maahanmuuttajataustaiset tytöt ovat voineet osallistua tämäntyyppiseen toimintaan.
Sukupuolisensitiivinen nuorisotyö painottuu tyttöjen tukemiseen. Vaikuttaa silti siltä, että tällä hetkellä poikien ja nuorten miesten tila tunnistaa ja käsitellä väkivaltaan liittyviä kokemuksia on rajallisempi kuin tyttöjen. Nuorisotyössä pitäisi siksi tyttötyön rinnalla kehittää myös poikien aroille kokemuksille sensitiivistä työotetta.” Poikia ei ole nuorisotyössä unohdettu, vaikka tyttötyötä on kehitetty. Esimerkiksi Poikien Talo® on perustettu jo Helsinkiin, Ouluun, Vantaalle, Rovaniemelle ja Turkuun.
Esite Päivi Anuntin lahjoituksesta.
Seta ry on vuonna 1974 perustettu valtakunnallinen ihmisoikeusjärjestö. Se toteuttaa myös alueellista nuorisotyötä. Lainsäädännöllisen aloitteellisuuden lisäksi järjestö on ottanut osaa mm. seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuuden edistämiseen kunnan ja nuorisotalojen yhdenvertaisuussuunnittelussa. Sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus on saanut järjestöstä arvoisensa toimijan. Sukupuolisensitiivistä nuorisotyötä tehdään siis myös yhdessä järjestöjen ja kuntien kanssa. Nykyisin tarjolla on myös sateenkaarevaa nuorisotyötä sekä sateenkaarevia tai sateenkaarinuorisotiloja, joissa korostuu turvallisen tilan ja vertaistuen mahdollistaminen.
Oma yhteisö ei jätä hunningolle
Näillä taustoilla on jo pitkään rakennettu suomalaista nuorisotyötä, mutta uusia, hyväksi koettuja käytänteitä edistetään jatkuvasti vanhojen metodien rinnalle. Nuorten halutaan edelleen olevan vapaa-ajallaan aktiivisia ja löytävän itselleen sopivan ja tarpeellisen yhteisön. Kursseja kotiapulaiseksi pääsemiseksi ei enää järjestetä, mutta työpajatoiminnan kautta nuori pääsee kokeilemaan tietyn alan kiinnostavuutta tulevaa ammattiaan ajatellen. Ohjaamot opastavat nuoria erityisesti siihen, miten toimitaan viranomaisten kanssa, vaikkapa työnhaussa tai asunnon saannissa.
Sukupuolisensitiivisyys ja sateenkaarevuus näkyvät myös kielemme kehityksessä. Tytöistä ja pojista käytetään yhä useammin vain lapsi- tai nuori-sanaa, varttuneemmista puhutaan nais- ja miesoletetuista. Sukupuolta kysyttäessä voi rastin jättää ruksaamatta, jos ei sitä halua ilmoittaa. Ja miksi haluaisi, varsin usein tietoa ei tarvita ko. tilanteessa. Niissä kielissä, joissa sanoilla on oma sukunsa, on siirrytty sukupuolineutraaleihin ilmaisuihin, mm. hän-sanan kohdalla. Suuri osa nuorisotyöstä on kaikille nuorille kohdistettua. Nykyisin keskitytään kenties enemmän samanikäisten nuorten kohtaamiseen esimerkiksi nuorisotiloilla kuin samaa sukupuolta olevien kutsumiseen nuorten iltaan. Sukupuolisensitiivinen nuorisotyö on enemmänkin pienryhmissä tapahtuvaa ja yksilöllisempää työtä, joka mahdollistaa auttamisen ja opastamisen. Silloin, kun tarvetta on.
Tytöt kyllä pärjäävät, se on selvä. Sukupuolisensitiivistä työtä kuitenkin tarvitaan, jotta saadaan omassa ryhmässä lisää riemua tekemiseen ja opitaan ottamaan muutkin huomioon, toimimaan yhdessä, turvallisen aikuisen kanssa. Tytötkään eivät jää hunningolle.
Lähteet:
Anna Kemppinen: “Tyttöjä, poikia, huoria, homoja. Neuvotteluja sukupuoliesityksestä ja seksuaalisuudesta Uma Aaltosen nuortenpalstoilla” (2014). Kansatieteen pro gradu, Turun yliopisto. Seuraavana vuonna Nuoperi toimitti gradun pohjalta julkaisun “(Suku)puolitettu nuori. Uman palstojen meikatut pojat ja kaljut tytöt 1975-1985”. Teos löytyy www.nuoperi.fi/julkaisut. ISBN 978-951-29-8376-6 (pdf). 2015.
Eija Kallinen – Timo Huttunen: Ennen meitä – 100 vuotta kristillistä nuorisotyötä, teoksessa Nuorisotyön käsikirja, toim. Terhi Paananen ja Hans Tuominen. Kirjapaja Oy, Helsinki. Painopaikka RT-Print Oy, Pieksämäki. 2005.
Erja Anttonen: Sukupuolisensitiivinen nuoriso- ja aikuistyö Suomessa, Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja, 38. ISBN 978-952-456-270-6 (verkkojulkaisu). 2017.
Helsingin Sanomat: ”Helsinkiläisten ja vantaalaisten joukkokärhämä alkoi tyttöjen riidasta”, 25.3.2009.
Juha Nieminen: Nuorisossa tulevaisuus. Suomalaisen nuorisotyön historia. Nuorisotutkimusseura, Lasten Keskus. 1995.
Marita Karvinen: Opitaan yhdessä! Sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus. Opas opettajille. http://seta.fi/wp-content/uploads/2016/11/Opas_kouluille_2016_ NETTI.pdf. 2016.
Minna Heikkinen: ”Kotikäyntejä, valistusta ja diskoja – Nuorisotyö tarjoaa vaihtoehtoja muuttajille”, teoksessa Sakit, lössit, jengit ja nappulat – Nuorisotyön vuosikymmenet, toim. Minna Heikkinen, Nuoperi. 2004. ISBN: 978-951-29-8381-0 (PDF)
Taisto Kärkkäinen: Nuorisotyön organisaatio ja hallinnon kehittyminen Suomessa. Teoksessa Sakit, lössit, jengit ja nappulat – Nuorisotyön vuosikymmenet, toim. Minna Heikkinen, Nuoperi. 2004. ISBN: 978-951-29-8381-0 (PDF)
Veronika Honkasalo: Tyttöjen kesken: Monikulttuurisuus ja sukupuolten tasa-arvo nuorisotyössä. Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto. 2019.
https://www.setlementti.fi/toiminta/lapsi-ja-nuorisotyo/tyttojen-ja-poikien-talot-ja-tuvat/
https://www.soste.fi/jarjestot-ovat-osallisuuden-selkanoja/, artikkeli julkaistu 23.11.2018.
https://tulva.fi/lue/naisurheilun-lyhyt-historia/
https://naisunioni.fi/historia/
https://nuoperi.fi/ajat-ja-arkistot-aaltonen-uma/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alli_Trygg-Helenius
https://fi.wikipedia.org/wiki/Marttaliitto
https://fi.wikipedia.org/wiki/Minna_Canth
https://fi.wikipedia.org/wiki/Naisten_Suomi%E2%80%93Ruotsi-yleisurheilumaaottelu_1967
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tytt%C3%B6jen_Talo