Nuorisotyöhön on Suomessa saanut yliopistollista koulutusta jo 80 vuotta. On aika juhlia!
Tampereen yliopiston alkuna oli Helsinkiin vuonna 1925 perustettu Kansalaiskorkeakoulu, joka sittemmin vuonna 1930 muuttui Yhteiskunnalliseksi Korkeakouluksi. Vuonna 1960 YKK siirtyi Tampereelle ja muuttui kuusi vuotta myöhemmin Tampereen Yliopistoksi. Yliopisto toimi tuolloin yksityisenä korkeakouluna, mutta siirtyi vuonna 1974 valtion omistukseen. (Rasila, 1987.)
Yhteiskunnallisen Korkeakoulun hallitus hyväksyi nuorisonohjaajien opintolinjan uutuutena opetusohjelmaansa keväällä 1945 ja valtion nuorisotyölautakunta tarkisti lopullisen opetussuunnitelman kesäkuussa. Yksivuotinen nuorisonohjaajakoulutus alkoi syyslukukaudella 1945, jolloin 32 nuorisojärjestöaktiivia aloitti koulutuksen.
Yhteiskunnallisen Korkeakoulun nuorisonohjaajaopiskelijoita vuonna 1946. (NUO5_058, Taisto Kärkkäinen)
Sotilaspojissa mukana ollut ja partiossa tuohon mennessä piiriohjaajana toiminut Matti Nummelin kouluttautui ensimmäisessä ryhmässä nuorisonohjaajaksi. Näin vuonna 1913 syntynyt Nummelin muistelee opiskeluaikaansa päiväkirjassaan: ”Nursojen (nuorisotyön opiskelijoiden ainejärjestö) rakas parvi oli silloin vielä syksyllä 1945 joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä. Nyt olemme kuin samaa perhettä. Niin yhdisti kahdeksankuukautinen yhdessäolo meidät toisiimme. Näköalaamme laajennettiin. Emme olleet enää vain omien järjestöjemme työntekijöitä, vaan meitä odotti koko maa ja koko maailma. [—] Opintolainoja tai avustuksia ei kukaan ollut silloin vielä tullut keksineeksi. Meidän kurssin tytötkin olivat joskus pyryaamuina lapioimassa lunta Helsingin raitioteillä saadakseen jonkun markan. Minä sain joskus tehdäkseni maksullisia mainostöitä. [—] Sellaista oli opiskelijan elämä siihen aikaan”.
Kolmas YKK:n nuorisonohjaajakurssi (1952–1954) harjoitteli myös urheiluohjaajan taitoja Vierumäellä kesällä 1953. (NUO14_001, Elna Hirvonen)
Nursot harjoitusleirillä Vierumäellä keväällä 1956. (NUO6_018, Hilkka Salonen)
Yhteiskunnallisen Korkeakoulun muutto Tampereelle oli tärkeä etappi koulutuksen jatkumiselle. Opiskelijat muuttivat Helsingistä Tampereelle mopokulkueena. Nuorisotyöntekijöitä vuosina 1945–1974 opettanut Kerttu Varjo kertoo korkeakoulun muutosta päiväkirjassaan 20.8.1960 näin: ”Muutan syyskuun 1 päivänä Tampereelle – nimitettynä nuorisotyön menetelmäopin opettajaksi syyslukukauden ajaksi […] Olen niin onnellinen Tampereesta.” (Kerttu Varjon päiväkirjat Nuoperilla)
Muutto(vappu)tempauksena YKK:n opiskelijat ajoivat matkan Helsingistä Tampereelle mopoilla. Hyvinkäällä pidettiin levähdystauko. (NUO6_008, Hilkka Salonen)
Nuorisotyön koulutuksen taival jatkui monivaiheisena Tampereelle muuton jälkeen ja monta kertaa sen asemaa pohdittiin. Vuosituhannen vaihteen jälkeen nursot muuttuivat nuttu-opiskelijoiksi, kun ensimmäinen opiskelijahaku nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen maisteriopintoihin järjestettiin erillishakuna keväällä 2009 ja 15 opiskelijaa aloitti syksyllä opintonsa. (Elna Hirvonen, 2025.) Nykyään nuorisotyöstä voi jo väitellä tohtoriksi, joten kun 13.11.2025 juhlitaan 80-vuotiasta nuorisotyön yliopisto-opetusta, on syytä olla ylpeä nuorisoalan monipuolisesta koulutuksesta. Nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen oppiainevastaavana toimii tällä hetkellä professori Päivi Honkatukia.
Juhlahumusta huolimatta on hyvä muistaa, että koulutusta nuorten ohjaukseen alkoi saada jo 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, jolloin tuolloin perustetut vapaaehtoisvoimin toimivat nuorisoliikkeet ja -järjestöt varsin nopeasti organisoivat myös koulutustoimintaa, kuten sihteerikursseja ja neuvottelupäiviä. Alan koulutuksen edelläkävijöitä olivat kirkko ja kristilliset nuorisojärjestöt, joiden toiminnasta vastasivat pappien lisäksi koulutetut maallikot. Nuorisojärjestöt perustivat myös kurssikeskuksia ja opistoja, esimerkkinä nuorisoseuraliikkeen vuonna 1923 perustama Suomen Nuoriso-opisto. 1920- ja 1930-luvuilla loivat omat toimihenkilö- ja ohjaajakoulutusjärjestelmänsä sekä partio- että työkeskusliike, jonka kerhonjohtajakoulutus toimi nuorisotyöntekijäkoulutuksen tiennäyttäjänä. (Nieminen, 1995.)
11.9.2025