Tutkimus
Reetta Pihlajavirta: Pyörivään pyörään ei musta korppi pesää tee! Nuorison taidetapahtuma kulttuurisen nuorisotyön ilmentymänä
Turun yliopisto, Kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede
TIIVISTELMÄ PRO GRADU -TUTKIELMAN TUTKIMUSSUUNNITELMASTA
Otsikossa oleva lausahdus kuvaa sitä intoa, millä nuorisoa ohjattiin sivistävien ja hyvätapaisten harrastusten pariin jo 1900-luvun alkupuolella. Kulttuurinen harrastaminen koettiin tärkeäksi etenkin sotavuosien jälkeisessä Suomessa, kun henkinen herääminen ja maamme jälleenrakentaminen oli voimakasta. Kulttuurista nuorisotyötä onkin tehty maassamme hyvin pitkään, mutta sitä – eikä nuorisoa ylipäätään ole kansatieteen näkökulmasta juurikaan tutkittu.
Suomessa merkittävä kulttuurisen nuorisotyön synnyttämä ilmiö, Nuorison taidetapahtuma, on 1900-luvun alun henkisten kilpailujen ja myöhemmin järjestettyjen kulttuurikilpailujen jälkeläinen. Nuorison taidetapahtumaan on osallistunut vuosikymmenien aikana lukuisa joukko niin musiikin, teatterin, tanssin, elokuvan ja sirkuksen harrastajia, kuin myös kirjoittajia ja kuvataiteen harrastajia. Eräille nykypäivän julkisuudestakin tutuiksi tulleille ammattilaisille Nuorison Taidetapahtuma on toiminut kannustimena uralla etenemiselle.
Itse kiinnostuin Nuorison taidetapahtumasta pro gradu -tutkielman aiheena, koska olen osallistunut 1980- ja 1990-luvuilla kyseiseen tapahtumaan musiikin harrastajana. Harjoittelijana Nuoperi-projektissa pääsin tutustumaan Nuorison taidetapahtumaan liittyvään arkistoaineistoon, ja solmin kontakteja taidetapahtumaa aikoinaan järjestäneisiin henkilöihin. Heidän haastatteluillaan tulee olemaan tärkeä osa opinnäytteessäni.
Tutkielmassani tarkastelen kulttuurisen nuorisotyön perinnettä, sitä arvomaailmaa mistä lähdettiin liikkeelle 1900-luvun alussa. Miksi ja mihin tarpeisiin henkiset kilpailut ja Nuorison taidetapahtuma kehittyivät? Ketkä olivat toimijoita kun tapahtuma laajeni nykyisiin mittoihinsa? Keitä olivat nuoret kulttuurinharrastajat ennen, kuinka laajasti kulttuurinen nuorisotyö tavoitti maamme nuoret? Mitkä ovat kulttuurisen nuorityön mahdollisuudet ja haasteet nykypäivänä? Entä miten Nuorison taidetapahtuma on muokannut suomalaisten yleistä käsitystä siitä, mitä on kulttuuri ja mitä on taide? Edellä mainittuihin kysymyksiin pyrin vastaamaan etnologisesta näkökulmasta käsin.
Haastattelujen ja arkistoaineiston lisäksi käytän kulttuuriseen nuorisotyöhön liittyvää kirjallisuutta, ja haen kansatieteellistä tukea ainakin yhdistystutkimuksen parista. Tutkimus perustuu menetelmä- ja aineistotriangulaatioon, jossa aineistojen lähiluku ja etnografinen menetelmä ovat keskeisessä asemassa.