Nuoperi

Ajat ja arkistot - Haastattelut

NNKY-liiton kerhonohjaajakurssilla. (Taisto Kärkkäisen lahjoitus, RF04270)



Nuoperissa kerätään muistitietoaineistoa haastattelemalla nuorisotyöalalla työskenteleviä ja työskennelleitä henkilöitä. Niin sanotuissa työelämähaastatteluissa henkilöt saavat kertoa omat tarinansa siitä, miten ovat alalle päätyneet, mitä ovat työsarallaan tehneet ja mitä pitävät nuorisotyössä tärkeimpänä. Toisinaan Nuoperissa tehdään myös johonkin tiettyyn aiheeseen liittyviä teemahaastatteluja, kun kaivataan lisätietoa esimerkiksi julkaisua tai muuta projektia varten.

Haastateltavilta pyydetään aina lupa tallentaa haastattelu sekä ääni- että tekstitiedostona, joko tiivistelmänä tai tarkempana litteraationa. Samalla kysytään suostumus siihen, että haastattelussa annettuihin tietoihin saa viitata haastatellun nimellä esimerkiksi julkaisuissa ja opinnäytetöissä. Haastattelut tallennetaan Turun yliopiston Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen arkiston TYKL-kokoelmaan, jossa ne ovat mm. tutkijoiden ja opiskelijoiden käytettävissä.

Oletko sinäkin kiinnostunut kertomaan omasta nuorisotyöurastasi, vapaaehtoistyöstäsi tai vaikkapa siitä, millaisessa toiminnassa itse olit mukana lapsena ja nuorena? Ota yhteyttä!

Aineistolaji: Haastattelut

Aaltonen, Kimmo

Pvm: 30.5.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/854

Aineistolaji: Haastattelut

Ahde, Matti

Pvm: 29.9.2005, Arkistonro: TYKL/AUD/119, TYKL/SPA/351

Aineistolaji: Haastattelut

Aho, Leena

Pvm: 3.6.2014, 10.6.2014, Arkistonro: TYKL/AUD/1009

Aineistolaji: Haastattelut

Aho, Leena

Pvm: 10.6.2009, Arkistonro: TYKL/SPA/689

Haastattelu on tehty Nuoperin "ITÄÄN! Nuoret mukana ystävyykuntatoiminnassa" -julkaisua (Lehtonen, Terhi 2009) varten.

Aineistolaji: Haastattelut

Ahola, Aija

Pvm: 19.12.2003, Arkistonro: TYKL/SPA/233

Aija Ahola liittyi partioon 15-vuotiaana ja teki vapaaehtoista nuorisotyötä partiojohtajana vuosina 1948-1966 Helsingissä, Tohmajärvellä ja Mäntässä. Mukavimmat partiomuistot liittyvät leireihin. Myöhemmin Ahola toimi Nuorten Punaisen Ristin (NPR) ohjaajana Mäntässä vuosina 1960-1966. Päätyökseen hän oli opettajana. Aija Aholan mukaan parasta nuorisotyössä on ystävyys ja yhtenäisyys.

Aija Ahola osallistui vuonna 2003 Nuoperin "Nuorisotyötä minäkin tein" -muistitiedon keruuseen.

Aineistolaji: Haastattelut

Aitto-oja, Tuula

Pvm: 12.7.2009, Arkistonro: TYKL/SPA/678

Aineistolaji: Haastattelut

Aro-Heinilä, Kalevi

Pvm: 27.6.2005, Arkistonro: TYKL/AUD/115, TYKL/SPA/347

Aineistolaji: Haastattelut

Arvio, Marjo-Riitta

Pvm: 13.7.2009, Arkistonro: TYKL/SPA/679

Aineistolaji: Haastattelut

Askonen, Ebba

Pvm: 12.12.2007, Arkistonro: TYKL/KK/2651

Nuoperin harjoittelija Maria Tiilikkala teki haastattelun selvittäessään Oulun ja Odessan (silloista Neuvostoliittoa) välistä ystävyyskuntatoimintaa kansatieteen proseminaarityötään varten.

Aineistolaji: Haastattelut

Askonen, Ebba

Pvm: 16.3.2004, Arkistonro: TYKL/AUD/72

Ebba Askonen aloitti Oulun kaupungin nuorisosihteerinä kesäkuussa vuonna 1954. Tuolloin oli vielä vieras ajatus, että joku oikein palkataan nuorisotyöhön. Vuoden lopulla Askonen nimitettiin myös vasta perustetun läänin nuorisolautakunnan sivutoimiseksi sihteeriksi. Vuonna 1955 Oulun kaupunki palkkasi raittiusohjaajan, Väinö Aallon. Hänen kanssaan Askonen piti vuosien ajan yhteisiä askartelukursseja, mm. rottinki-, lastu- ja nahkatyökursseja. Kurssit pidettiin kouluilla, ja kuski kuljetti tarvikkeet vuokratulla avolava-autolla.

Oulun kaupungin nuorisotyölautakunta ei Askosen aikana järjestänyt itse leirejä. Kaupunki tuki järjestöjen leirejä ja nuorisosihteeri vieraili niillä. Retkiä järjestettiin aluksi vain järjestöjen ohjaajille ja toimihenkilöille. Järjestöjen toimihenkilöille pidettiin myös kursseja ja koulutusta, samoin lasten vanhemmille ja järjestöihin kuulumattomille nuorille.

Kerran kuussa Askonen, raittiusohjaaja Aalto, seurakunnan tyttötyönohjaaja ja Pohjois-Pohjanmaan Nuorisoseurojen keskusseuran toiminnanjohtaja pitivät epävirallisen kokouksen, jossa pohtivat nuorisokysymyksiä. Nuorisoseurojen toiminnanjohtajaan Elina Mattilaan Ebba Askonen tutustui heti nuorisosihteeriksi tultuaan. Mattilan ensimmäinen kommentti Askosesta oli "Minä luulin puhelimessa, että sieltä tulee komiampi ihminen". Mattila oli suorasanainen ja koko sydämestään nuorisoseuraihminen. Maaherroista Kalle Määttä oli erityisen kiinnostunut nuorisotyöstä ja osallistui heti ensimmäisestä vuoden 1955 nuorisoviikosta lähtien tapahtumaan joka vuosi.

Läänin nuorisolautakunnan sihteerin työ oli Askosen mukaan hyvä sivutoimisenakin, koska siinä pääsi verkostoitumaan myös isompien kaupunkien nuorisotyöntekijöiden kanssa. Tässä työssään Ebba Askonen lähetti kuntiin tietoa läänin nuorisolautakunnan nimissä ja järjesti koulutustilaisuuksia. Niihin pääsivät myös eri järjestöjen ohjaajat mukaan. Koska järjestöillä oli keskenään ristiriitoja, Askonen halusi taata tasapuolisen tiedonkulun järjestöjen ja kaupungin välillä. Ainakin kerran kuussa hän piti järjestöjen yhteisen kokouksen.

Nuorisokahvila aloitti Oulussa Kirkkokadulla vuonna 1964, ja kahvilaan palkattiin isäntä ja apuisäntä. Uusi toiminta sai paljon kritiikkiä, kun nuorisoa parveili kadulla, eivätkä isännät olleet ammattiohjaajia. Tuohon aikaan huonomaineisen Karjasillan jengin jäsenet pyrkivät kahvilaan joka ilta ja poliisi haki heidät aina putkaan. Nuorisokahvila siirtyi Kajaaninkadulle, ja sinne saatiin isännäksi vastavalmistunut opettaja.

Kun ensimmäinen nuorisolaki (laki kuntien nuorisolautakunnista ja kuntien nuorisotyöhön annettavasta valtionavusta (117/1972)) tuli voimaan vuonna 1972, opetusministeriössä ja valtion nuorisolautakunnassa päätettiin, että lääneihin tarvitaan henkilöitä, jotka opettavat lain soveltamista kunnissa sekä seuraavat sitä ja raportoivat siitä läänin kautta ministeriöön. Kaksivuotinen kokeilu alkoi Oulussa, Jyväskylässä ja Turussa. Tuolloin Ebba Askonen siirtyi kokonaan töihin Oulun lääniin. Opetusministeriö koulutti työhön valittuja lakiasiaan mm. Tampereen yliopistossa.

Ebba Askonen toimi läänin nuorisosihteerinä eläkkeelle jäämiseensä 1978 saakka. Lääni koulutti kuntien lautakuntien jäseniä ja nuorisotyöntekijöitä sekä mm. antoi lausuntoja siitä, mitä rakennusavustushakemuksia olisi hyvä puoltaa. Kunnat saivat valtionavustusta myös nuorisotyöntekijöiden palkkaamiseen, ja senkin rahan käyttöä seurattiin.

Ebba Askonen on kirjoittanut uransa alkuajoista Nuoperin vuonna 2004 ilmestyneeseen kiertonäyttelyesitteeseen "Sakit, lössit, jengit ja nappulat - Nuorisotyön vuosikymmenet" otsikolla "Muisteluksia Oulun kaupungin ensimmäisen nuorisosihteerin alkutaipaleelta".

Aineistolaji: Haastattelut

Autio, Leo

Pvm: 23.1.2004, Arkistonro: TYKL/AUD/51

Leo Autio sai kipinän järjestötoimintaan jo lapsena Uuraisissa isänsä jalanjäljissä, ensin Toivon Kipinä III -raittiusseuran talolla ja sittemmin työväentalolla. Myöhemmin Uuraisten urheiluseura Raju veti mukaansa, ja Autiota pyydettiin ohjaajaksi. Tätä varten hän kävi Pajulahden opistolla nuoriso-ohjaajan kurssin 17-vuotiaana. Samana vuonna, 1950, kotikylälle perustettiin Suomen Sosialidemokraattisen Raittiusliiton Päivän Nuorten osasto. Vuonna 1952 Leo Autio kävi sekä Päivän Nuorten nuoriso-ohjaaja kurssin ja raittiusliiton yhteiskunnallisen kurssin että uuden kurssin Pajulahdessa. Samat 7-16-vuotiaat lapset ja nuoret osallistuivat henkisissä harrastuksissa Päivän Nuorten toimintaan ja urheiluharrastuksissa Rajun toimintaan. Autio oli ohjaajina molemmissa. Hän toimi myös raittiusliiton leireillä kesäohjaajana eri puolilla Suomea.

Syksyllä 1954 Autio lähti opiskelemaan Kauniaisiin Työväen Akatemiaan. Kunnallis-sosiaalipoliittinen täydennyskurssi oli hänelle käänteentekevä. Kesällä 1956 Autio oli Sippolan kesätoiminnan ohjaajana ja mietti samalla lähtisikö Tampereelle yhteiskunnalliseen korkeakouluun opiskelemaan lisää vai hakisiko töitä. Jälkimmäinen voitti ja hänestä tuli Sosialidemokraattisen Raittiusliiton järjestöohjaaja. Pääasiassa hänen vastuualuettaan olivat Etelä-Suomi, Keski-Suomi ja Satakunta, ja kahdeksan työvuoden aikana hän sai tutustua valtavaan määrään ihmisiä sekä työväentaloja ja muita toimipaikkoja. Autio myös opiskeli koko ajan työnsä ohella. Kursseilla hän tapasi tulevan vaimonsa, ja tie kulki Turkuun.

Vuonna 1960 Leo Autio sai Turun ja Porin läänin alueekseen. Turun kunnalliselämä alkoi myös kiinnostaa häntä enemmän samalla, kun matkustaminen alkoi väsyttää jo perheellistä miestä. Autio koulutti itseään alkoholistihuollon (nyk. päihdehuolto) kursseilla, ja haki Turun kaupungin raittiussihteerin virkaa vuonna 1963. Tuolloin ei tärpännyt, mutta vuonna 1965 hän aloitti alkoholistihuollossa. Siellä hän työskenteli viisi vuotta, ja jatkoi vapaa-aikanaan Päivän Nuorten ohjaajana. Sittemmin Leo Autio työskenteli Turun raittiussihteerinä vuosina 1970-1977 ja raittiustoimenjohtajana vuosina 1977-1993. Eläkkeelle hän jäi 30.5.1993.

Maaseudulla työväenliikkeen piiriin harrastamaan tuli lapsia ja nuoria kaikista sosiaalisista ryhmistä. Kaupungissa luokkarajat olivat tarkemmat, vaikka monet lapset osallistuivat sielläkin moniin eri kerhoihin aatteesta riippumatta. Päivän Nuorten toiminta oli yksi osa järjestö- ja kunnallista nuorisotoimintaa, Autio ei muista olleen eripuraa toimijoiden välillä. Päivän Nuorten toimintaan kuului monenlaista, niin kulttuuria kuin liikuntaakin. kesäisin oli aina piirileiri ja myös valtakullisesti järjestettiin leirejä, ns. liittoleirejä.

Nuorisotyössä Turun kaupunki oli Leo Aution mielestä edelläkävijä, Kalevi Perhon johdolla valtakunnan huippuyksikkö. Turussa myös poliisi osallistui nuorisotyöhön mm. nuorisobusseja hankkimalla. Raittiustoimella oli yhteinen toimisto nuorisotoimen (myös liikunta- ja koulutoimi) kanssa, ja aina kun oli jokin nuorten tilaisuus, myös raittiustoimi oli mukana. Koulutoimen puolella pidettiin valistustilaisuuksia. 1970-luvun huumeaalto oli sokki, ja huumausaineiden vaikutuksista järjestettiin koulutuksia. Päivän Nuoret oli mukana aloitteen tekijänä myös nuorten selviämisaseman perustamiselle.

Leo Autio osallistui Nuoperin "Nuorisotyötä minäkin tein" -muistitiedon keruuseen vuonna 2003.

Aineistolaji: Haastattelut

Bergman, Ilse

Pvm: 31.7.2003, Arkistonro: TYKL/AUD/47-48

Ilse Bergman oli lapsena ja nuorena mukana seurakunnan kerhoissa, partiossa ja pioneereissa. Hän toimi myös uimaopettajana ja Mannerheimin lastensuojeluliiton ohjaajana. Näistä innostuneena hän opiskeli Tampereen yliopistossa kaksivuotisen nuorisotyön tutkinnon ja valmistui sosionomiksi 20-vuotiaana (samalla kurssilla mm. Pertti Mäkelä). Opettajina toimivat Kerttu Varjo ja Guy von Weissenberg. Kerttu Varjon kursseilla opituista ryhmätyömenetelmistä tuli vahva perusta Ilse Bergmanin työlle.

Heti valmistumisensa jälkeen 1964 Bergman oli vuoden leiriohjaajana Yhdysvalloissa. Keväällä 1965 hän sai Naantalista nuoriso-ohjaajan paikan. Tuolloin avointen ovien toiminta oli uutta, ja Bergman "nappasi" sen Naantaliin vuotta ennen Turkua. Ilse Bergman oli vain muutamia vuosia vanhempi kuin kaitsemansa nuoret ja oli siitä syystä usein toisten työntekijöiden hampaissa, mutta nuorten kanssa hän tuli hyvin toimeen. Lähiseudun nuorten ryhmille, raggarit eli paskikset, upolaiset, Väinöläisentien porukka ja naantalilaiset, oli jokaiselle omat iltansa nuorisotilalla. Myös moottoripyöräjengiläisiä kävi, ja sähköä oli ilmassa, mutta "sitä lopullista suurta tappelua" ei onneksi koskaan tullut. Nuorisotalotoiminnan lisäksi tehtiin retkiä, Lappiin saakka, ja järjestettiin leirejä. Turun nuorisotoimenjohtaja Kalevi Perho kokosi alueen nuorisotyöntekijöitä yhteen. Varsinais-Suomen kuntien nuorisotyöntekijät järjestivät mm. yhteisiä leirejä. Järjestöissä paheksuttiin ensin avointen ovien toimintaa. Bergman kuitenkin käynnisti järjestöjen kanssa säännölliset yhteiset suunnittelupalaverit, joissa kaikkia osapuolia kuultiin.

Ilse Bergman lopetti työt Naantalissa vuonna 1967 ja aloitti joulukuussa 1968 Vaasassa suomenkielisenä nuoriso-ohjaajana. Työ oli toimistokeskeisempää ja "palli hieman isompi" kuin Naantalissa. Kahden ja puolen vuoden aikana Vaasassa työ muuttui enemmän jengityöksi.

Yhteensä viiden vuoden nuorisotyörupeaman jälkeen Bergman jatkoi opintoja ja opiskeli Tampereen yliopistossa psykologiaa. Haastatteluhetkellä hän työskenteli Kyröskosken mielenterveystoimistossa.

Aineistolaji: Haastattelut

Blom, Anders

Pvm: 23.8.2005, Arkistonro: TYKL/AUD/117, TYKL/SPA/349

Aineistolaji: Haastattelut

Borg, Eirik Horn

Pvm: 6.3.1976, Arkistonro: TYKL/AUD/951a, Lahjoittaja: Kari Lähdesmäki

Kari Lähdesmäki lahjoitti kirkon poikatyötä ja nuorisotyöntekijöiden koulutuksen varhaisvaiheita käsittelevät haastattelut nauhoina Nuoperille. Osan haastatteluista Lähdesmäki oli tehnyt puhelimitse ja kertonut sen jälkeen haastattelun sisällön omin sanoin nauhalle. Nuoperi digitoi ja arkistoi nauhat, ja harjoittelija Tytti Svetloff litteroi haastattelut ja "tiivistelmät" kesällä 2018.

Aineistolaji: Haastattelut

Ekman, Kerstin

Pvm: 31.8.2005, Arkistonro: TYKL/AUD/118, TYKL/SPA/350

Aineistolaji: Haastattelut

Elomaa, Rauno

Pvm: 29.7.2013, Arkistonro: TYKL/AUD/959

Varsinaista haastattelua ei ole kirjattu, koska haastateltava kirjoitti itse vastaustiivistelmän.

Aineistolaji: Haastattelut

Erkamaa, Aarno

Pvm: 21.7.2009, Arkistonro: TYKL/SPA/694

Aineistolaji: Haastattelut

Erola, Jouni

Pvm: 1.9.2004, Arkistonro: TYKL/AUD/68

Aineistolaji: Haastattelut

Grönroos, Eeva

Pvm: 7.6.2006, Arkistonro: TYKL/AUD/135

Aineistolaji: Haastattelut

Haapalinna, Terhikki

Pvm: 27.7.2004, Arkistonro: TYKL/AUD/74

Aineistolaji: Haastattelut

Haapanen, Sinikka

Pvm: 27.5.2009, Arkistonro: TYKL/SPA/684

Haastattelu on tehty Nuoperin "ITÄÄN! Nuoret mukana ystävyykuntatoiminnassa" -julkaisua (Lehtonen, Terhi 2009) varten.

Aineistolaji: Haastattelut

Haapanen, Sinikka

Pvm: 10.4.2006, Arkistonro: TYKL/AUD/134

Aineistolaji: Haastattelut

Hallamurto, Lasse

Pvm: 5.8.2009, Arkistonro: TYKL/SPA/688

Haastattelu on tehty Nuoperin "ITÄÄN! Nuoret mukana ystävyykuntatoiminnassa" -julkaisua (Lehtonen, Terhi 2009) varten.

Aineistolaji: Haastattelut

Hallamurto, Lasse

Pvm: 24.2.2004, Arkistonro: TYKL/AUD/56

Lasse Hallamurto liittyi 13-vuotiaana Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliiton (SNK) Teijon osastoon Perniössä. Järjestössä retkeiltiin, järjestettiin tansseja, pidettiin kokouksia ja liikuttiin Suomen rajojen ulkopuolellakin. Myös lähiseudun muiden järjestöjen kanssa oltiin yhteydessä. Hallamurto oli aluksi paikallisjärjestön toimija, sitten piirin varapuheenjohtaja ja kaksi vuotta valtakunnallisellakin tasolla varapuheenjohtajana. aktiivisin kausi oli 1970-luku, joka oli muutenkin poliittisten nuorisojärjestöjen kulta-aikaa.

Hallamurron mukaan 1970-luku oli myös ankaraa poliittista taistelua. Taistolaisuus nousi ja kukoisti, vaikka se ei ollut johtavana missään nuorisojärjestöissä. Suhtautuminen Neuvostoliittoon vaihteli järjestöittäin, samoin mielipiteet Kommunistisen Opiskelijaliiton festivaaleista. Hallamurto ei niihin koskaan osallistunut. Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliiton edustajana Hallamurto oli mukana mm. Romanian kommunistisen nuorisoliiton kokouksessa Bukarestissa. Siellä kaikki osallistujat kättelivät puolueen puheenjohtajan Nicolae Ceausescun.

Ulkopolitiikan asioita hoitivat useimmiten siihen koulutut ihmiset, itseään Hallamurto pitää enemmän yleismiehenä. Liikuntapolitiikkaan hän tuntee vaikuttaneensa SNK:n liikuntajaoston puheenjohtajana sekä TUL:n liittovaltuustossa ja piirijärjestössä. Työväen Urheiluliiton piirissä oli tuolloin vahvoja sisäisiä riitoja TUL:n ja TUK:n eli Työväen Urheiluseurojen Keskusliiton välillä. SNK antoi tukensa TUL:lle. TUK lakkautettiin, ja Matti Ahteesta tuli TUL:n puheenjohtaja.

Lasse Hallamurto otti Turun kaupungin nuorisotoimenjohtajan viran vastaan vuonna 1979. Turun va. nuorisotoimenjohtajana työskenteli tuolloin Kalevi Perho, mutta häntä ei valittu virkaan. Hallamurto oli SNK:n varapuheenjohtaja ja suoritti parhaillaan siviilipalvelustaan Turussa kuulovammaisten ammattikoulussa. Keskustelut Armas Lahoniityn ja Veikko Rinteen kanssa johtivat siihen, että Hallamurto lupautui hakemaan paikkaa, joka oli kaavailtu sosialidemokraateille. Kun hakuaika oli ummessa, Kalevi Perhon vaimo Sirkka Perho soitti Hallamurrolle ja pyysi tätä vetämään hakemuksensa pois, jotta hänen miehensä saisi viran. Hallamurto kieltäytyi. Suinkaan kaikki omassa puolueessa eivät pitäneet Hallamurtoa sopivana virkaan, koska hän oli siviilipalvelusmies ja eronnut kirkosta. Hänet valittiin kahden äänen voitolla, mutta päätöksestä tehtiin vielä valitus lääninoikeuteen ennen virassa aloittamista. Hallamurto pääsi kuitenkin hyvin työhönsä sisään. Hänellä oli kokemusta nuorisolautakunnasta jo Perniöstä, missä hän oli ollut kunnanvaltuutettu vuodesta 1972. Osan aikaa hän oli hoitanut siellä myös nuorisosihteerin virkaa.

Nuorisotoimenjohtajan päivät ovat Hallamurron mukaan aikamoista pyöristystä. Koska nuorisotoimi on pieni esimerkiksi sosiaalialaan verrattuna, pitää olemassaolosta kamppailla joka päivä. Pitää vakuuttaa ihmiset, että "tää on helvetin tärkeä juttu". Työ on strategin hommaa ja elämistä ajassa. "Jos ei tykkää rock and rollista, ei voi olla nuorisotoimenjohtaja." Hallamurto ei usko, että kaikkien nuorten pitäisi harrastaa jotain. Tosiasia on, että nuoret tykkäävät tavata toisiaan keskikaupungilla, ja nuorisotoimen on vain yritettävä katsoa, että tämä tapahtuu positiivisella tavalla. On kuitenkin hyvä, että sekä järjestöt että kunnat tarjoavat toimintaa. Turussa on hyvät tilat ja leirialueet.

Hallamurto katsoo, että parasta mitä hän on antanut nuorisotoimelle, on nuorisotyöttömyyteen puuttuminen. Hänen aikanaan aloitettiin mm. pajatoiminta. Valitettavasti huono-osaisuus on kasautuvaa, joten siihen on myös tartuttava. Hallamurron mielestä hänen aikanaan oli myös uskaltamisen meininki: "Rahoista taisteltiin ja turpaan tuli välillä, mutta periksi ei annettu koskaan." Määrärahat kehittyivät Hallamurron aikana vielä hyvin, eikä nuorisotoimea yritettykään ajaa alas.

Virka oli Lasse Hallamurrolla vuoden 2003 loppuun, mutta viimeiset kuusi vuotta hän oli virkavapaalla ja kaupungin muissa tehtävissä. Kuuden vuoden jälkeen hän tunsi olleensa poissa liian kauan voidakseen enää palata. Lasse Hallamurto on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri. Hänen mielestään käytännön nuorisotyökokemus ja yhteiskuntatieteellinen koulutus antavat erinomaisen lähtökohdan nuorisotoimenjohtajan tehtävien hoitoon.

Lasse Hallamurtoa on haastateltu myös Nuoperin "ITÄÄN! Nuoret mukana ystävyyskuntatoiminnassa" -julkaisua (2009) varten Turun ja Leningradin välisestä ystävyyskaupunkitoiminnasta (5.8.2009, TYLK/SPA/688).

Aineistolaji: Haastattelut

Hallenberg, Tommi

Pvm: 4.2.2009

Ann-Mari Lehti teki haastattelun kansatieteen pro gradu -tutkielmaansa "Nuorisotalo - muutakin kuin sateensuoja? Nuorisotyöntekijöiden näkökulma turkulaisiin nuorisotaloihin" (Turun yliopisto, 2009) varten. Ammi oli vuonna 2005 Nuoperin historian ensimmäinen harjoittelija.

Aineistolaji: Haastattelut

Hantula, Kullervo

Pvm: 26.4.2016, Arkistonro: TYKL/AUD/1112

Aineistolaji: Haastattelut

Hautamäki, Ata

Pvm: 16.12.2015, Arkistonro: TYKL/AUD/1107

Aineistolaji: Haastattelut

Hautamäki, Pekka

Pvm: 6.7.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/857

Aineistolaji: Haastattelut

Heikkilä, Jenniina

Pvm: 7.6.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/913

Jenniina Heikkilä on työskennellyt vapaaehtoisena Rovaniemen seurakunnan nuorten yökahvilassa Katutasossa vuosina 2001-2002. Haastattelussa on mukana myös Katutason toinen vapaaehtoinen Heidi Leppäniemi.

"Vapaaehtoiset nuorisotyössä" -projektin haastattelu, haastattelijana Nuoperin vuoden 2011 harjoittelija Nora Tarmio.

Aineistolaji: Haastattelut

Hirvonen, Elna

Pvm: 29.7.2004, Arkistonro: TYKL/AUD/64

Aineistolaji: Haastattelut

Hurskainen, Matti

Pvm: 12.6.2013, Arkistonro: TYKL/AUD/956

Aineistolaji: Haastattelut

Huttunen, Seppo

Pvm: 18.6.2014, Arkistonro: TYKL/AUD/1005

Aineistolaji: Haastattelut

Hyrske, Kaarlo

Pvm: 3.1.1978, Arkistonro: TYKL/AUD/951b, Lahjoittaja: Kari Lähdesmäki

Kari Lähdesmäki lahjoitti kirkon poikatyötä ja nuorisotyöntekijöiden koulutuksen varhaisvaiheita käsittelevät haastattelut nauhoina Nuoperille. Osan haastatteluista Lähdesmäki oli tehnyt puhelimitse ja kertonut sen jälkeen haastattelun sisällön omin sanoin nauhalle. Nuoperi digitoi ja arkistoi nauhat, ja harjoittelija Tytti Svetloff litteroi haastattelut ja "tiivistelmät" kesällä 2018.

Aineistolaji: Haastattelut

Hyttinen, Riitta

Pvm: 3.6.2004, Arkistonro: TYKL/AUD/61

Aineistolaji: Haastattelut

Häggman, Erik

Pvm: 18.9.2012, Arkistonro: TYKL/AUD/940

Aineistolaji: Haastattelut

Hämäläinen, Anja

Pvm: 21.7.2009, Arkistonro: TYKL/SPA/695

Aineistolaji: Haastattelut

Hämäläinen, Heikki

Pvm: 29.8.2003, Arkistonro: TYKL/AUD/45-46

Haastattelun alussa Heikki Hämäläinen ja Markku Teinonen käyvät läpi Hämäläisen hallussa olevaa nuorisotyöhön liittyvää aineistoa. Hänellä on esimerkiksi Kuusankosken nuorisotyölautakunnan perustamisesta (24.9.1946, toinen Suomessa) ja toiminnasta kertova leikekirja vuosilta 1946-1949. Hämäläinen on säilyttänyt myös omat pöytäkalenterinsa vuodesta 1957 vuoteen 1994 saakka.

Heikki Hämäläinen opiskeli Pajulahden urheiluopistossa ja valmistuttuaan pääsi nuoriso-ohjaajaksi Varkauteen, ensin kesäksi, sitten vakituiseksi. Tehtävään kuului myös raittiustyötä. Hämäläisen juuret ovat partiotoiminnassa, ja leirit olivat oleellinen osa myös nuoriso-ohjaajan työtä. Varkaudessa Hämäläinen työskenteli vuoteen 1965 saakka ja siirtyi sieltä nuorisotoimenjohtajaksi Kuusankoskelle. Nuorisotoimenjohtajana hän toimi eläkkeelle jäämiseensä 1995 saakka.

1950-luvulla järjestötoiminta oli hyvin aktiivista ja 1960-luku oli poliittisesti aktiivista aikaa. Varkauteen perustettiin nuorisoparlamentti vuonna 1962. Vuonna 1966 Varkaudessa järjestettiin Modernin kulttuurin päivät, jotka olivat aikansa skandaali. 1970-luku oli nuorisopoliittista aikaa, jolloin tehtiin paljon suunnitelmia. Kahdeksankymmentäluvulla noita suunnitelmia yritettiin toteuttaa. Vuonna 1972 tullut ensimmäinen nuorisolaki vaikutti nuorisotyöntekijöiden palkkaukseen.

Heikki Hämäläinen 2011: "Kokemukseni Saksan liittotasavallasta ja DDR:stä". Nuoperin kirjassa "Mansikkahilloa ja karjalanpiirakkaa! Suomen ja Saksojen nuorisoyhteistyöstä".

Heikki Hämäläinen on kertonut nuorisotyöurastaan ja elämästään myös kahdessa omassa muistelmakirjassaan: "Kunnallinen nuorisonvillitsijä" (2006) ja "Nuorisotyöntekijänä paperikaupungissa" (2011).

Heikki Hämäläinen kuuluu Nuorisotyön senioreihin, joka on Nuoperin tärkeä sidosryhmä.

Aineistolaji: Haastattelut

Hämäläinen, Oiva

Pvm: 22.2.2006, Arkistonro: TYKL/AUD/126

Aineistolaji: Haastattelut

Hänninen, Pia

Pvm: 27.10.2008

Nuoperin entinen harjoittelija Ann-Mari Lehti teki haastattelun kansatieteen pro gradu -tutkielmaansa "Nuorisotalo - muutakin kuin sateensuoja? Nuorisotyöntekijöiden näkökulma turkulaisiin nuorisotaloihin" (Turun yliopisto, 2009) varten .

Aineistolaji: Haastattelut

Häyhä, Pekka

Pvm: 16.12.2009, Arkistonro: TYKL/SPA/696

Aineistolaji: Haastattelut

Hömppi, Teuvo

Pvm: 11.4.2005, Arkistonro: TYKL/AUD/108-109, TYKL/SPA/341

Aineistolaji: Haastattelut

Iholin, Leila

Pvm: 24.2.2016, Arkistonro: TYKL/AUD/1109

Aineistolaji: Haastattelut

Ilo, SIrpa

Pvm: 23.6.2009, Arkistonro: TYKL/SPA/690

Aineistolaji: Haastattelut

Ilves, Seija & Simunaniemi, Sinikka

Pvm: 14.7.2009, Arkistonro: TYKL/SPA/682

Aineistolaji: Haastattelut

Isola, Jenni

Pvm: 25.5.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/914

Jenni Isola toimii vapaaehtoisena ohjaajana Turun Tyttöjen Talolla ja on mukana seurakunnan nuorisotyössä mm. järjestämässä nuorten iltoja. Hän on myös tukihenkilönä erääseen sairauteen liittyvässä yhdistyksessä.

"Vapaaehtoiset nuorisotyössä" -projektin haastattelu, haastattelijana Nuoperin vuoden 2011 harjoittelija Nora Tarmio.

Aineistolaji: Haastattelut

Jalonen, Piiku

Pvm: 13.5.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/919

Piiku Jalosen kanssa haastattelussa mukana ovat myös Sinikka Loukamaa ja Maria Kanniainen. Kaikki kolme toimivat vapaaehtoisina Turun Saappaan tuki -yhdistyksessä.

"Vapaaehtoiset nuorisotyössä" -projektin haastattelu, haastattelijana Nuoperin vuoden 2011 harjoittelija Nora Tarmio.

Aineistolaji: Haastattelut

Jykelä, Ritva

Pvm: 3.7.2009, Arkistonro: TYKL/SPA/685

Haastattelu on tehty Nuoperin "ITÄÄN! Nuoret mukana ystävyykuntatoiminnassa" -julkaisua (Lehtonen, Terhi 2009) varten.

Aineistolaji: Haastattelut

Järvinen, Jarkko "Janne"

Pvm: 3.3.2016, Arkistonro: TYKL/AUD/1111

Aineistolaji: Haastattelut

Kaitonen, Leena

Pvm: 24.5.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/915

Leena Kaitonen työskentelee Suomen Pakolaisapu ry:n Kotilo-projektin Turun aluekoordinaattorina. Hän on tehnyt vapaaehtoistyötä Saksanpaimenkoiraliiton koiraharrastuspiirissä, Lounais-Suomen syöpäyhdistyksessä lasten ja nuorten leiriohjaajana, Suomen Punaisen Ristin Kakskerran osastossa hallituksen jäsenenä sekä Mannerheimin Lastensuojeluliitossa mm. järjestämässä uimakouluja.

"Vapaaehtoiset nuorisotyössä" -projektin haastattelu, haastattelijana Nuoperin vuoden 2011 harjoittelija Nora Tarmio.

Aineistolaji: Haastattelut

Kanerva, Terhi

Pvm: 27.4.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/926

Terhi Kanerva toimii vapaaehtoistyöntekijänä Helsingin Tyttöjen Talolla, tukihenkilönä CP-liitossa sekä ryhmävastaavana ja hallituksen jäsenenä Turun seudun Seta ry:ssä.

"Vapaaehtoiset nuorisotyössä" -projektin haastattelu, haastattelijana Nuoperin vuoden 2011 harjoittelija Nora Tarmio.

Aineistolaji: Haastattelut

Kankainen, Kosti

Pvm: 2.1.1978, Arkistonro: TYKL/AUD/951a, TYKL/AUD/591b, Lahjoittaja: Kari Lähdesmäki

Kari Lähdesmäki lahjoitti kirkon poikatyötä ja nuorisotyöntekijöiden koulutuksen varhaisvaiheita käsittelevät haastattelut nauhoina Nuoperille. Osan haastatteluista Lähdesmäki oli tehnyt puhelimitse ja kertonut sen jälkeen haastattelun sisällön omin sanoin nauhalle. Nuoperi digitoi ja arkistoi nauhat, ja harjoittelija Tytti Svetloff litteroi haastattelut ja "tiivistelmät" kesällä 2018.

Aineistolaji: Haastattelut

Kanniainen, Maria

Pvm: 13.5.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/919

Maria Kanniaisen kanssa haastattelussa mukana ovat myös Sinikka Loukamaa ja Piiku Jalonen. Kaikki kolme toimivat vapaaehtoisina Turun Saappaan tuki -yhdistyksessä.

"Vapaaehtoiset nuorisotyössä" -projektin haastattelu, haastattelijana Nuoperin vuoden 2011 harjoittelija Nora Tarmio.

Aineistolaji: Haastattelut

Karilas, Yrjö

Pvm: 5.5.1976, Arkistonro: TYKL/AUD/951a, Lahjoittaja: Kari Lähdesmäki

Kari Lähdesmäki lahjoitti kirkon poikatyötä ja nuorisotyöntekijöiden koulutuksen varhaisvaiheita käsittelevät haastattelut nauhoina Nuoperille. Osan haastatteluista Lähdesmäki oli tehnyt puhelimitse ja kertonut sen jälkeen haastattelun sisällön omin sanoin nauhalle. Nuoperi digitoi ja arkistoi nauhat, ja harjoittelija Tytti Svetloff litteroi haastattelut ja "tiivistelmät" kesällä 2018.

Aineistolaji: Haastattelut

Karilas, Yrjö

Pvm: 27.12.1977, Arkistonro: TYKL/AUD/951a, Lahjoittaja: Kari Lähdesmäki

Kari Lähdesmäki lahjoitti kirkon poikatyötä ja nuorisotyöntekijöiden koulutuksen varhaisvaiheita käsittelevät haastattelut nauhoina Nuoperille. Osan haastatteluista Lähdesmäki oli tehnyt puhelimitse ja kertonut sen jälkeen haastattelun sisällön omin sanoin nauhalle. Nuoperi digitoi ja arkistoi nauhat, ja harjoittelija Tytti Svetloff litteroi haastattelut ja "tiivistelmät" kesällä 2018.

Aineistolaji: Haastattelut

Kariniemi, Paula

Pvm: 12.12.2007, Arkistonro: TYKL/KK/2649

Nuoperin harjoittelija Maria Tiilikkala teki haastattelun selvittäessään Oulun ja Odessan (silloista Neuvostoliittoa) välistä ystävyyskuntatoimintaa kansatieteen proseminaarityötään varten.

Aineistolaji: Haastattelut

Kariniemi, Paula

Pvm: 25.10.2012, Arkistonro: TYKL/AUD/939

Aineistolaji: Haastattelut

Kariniemi, Paula & Kainulainen, Markku

Pvm: 12.12.2007, Arkistonro: TYKL/KK/2650

Aineistolaji: Haastattelut

Kejonen, Alpo

Pvm: 25.11.2003, Arkistonro: TYKL/AUD/49

Partioharrastus ja Raittiuden ystävien Nurmeksessa järjestämä nuorisotyön kurssi innostivat Alpo Kejosen nuorisotyöalalle. Ensimmäinen nuorisotyön työpaikka oli Valtimolla, mutta 1.2.1956 Kejonen aloitti Kiteen ev.lut. seurakunnan palveluksessa nuoriso-ohjaajana. Välillä Kejonen otti virkavapaata ja kävi joitakin kuukausia kestävän Tampereen yliopiston järjestämän nuoriso-ohjaajan koulutuksen. Opettajista jäivät parhaiten mieleen Guy von Weissenberg ja Kerttu Varjo. Koulutus oli tarpeellinen, mutta vielä tärkeämpänä Kejonen pitää partioharrastukseensa liittyviä oppeja ja koulutuksia. Hän oli perustanut Nurmeksessa partiolippukunnan, jonka taustayhteisönä oli valtakunnallinen Raittiuden ystävät. Kiteellä Kejonen otti vastuulleen siellä toimivan lippukunnan.

Alpo Kejonen opiskeli myös diakoniksi. Koulutus Järvenpäässä kesti kolme vuotta, ja Kejonen vihittiin diakoniksi vuonna 1969. Hänelle tarjottiin diakonin paikkaa, mutta hän piti nuorisotyötä enemmän omana alanaan. Alpo Kejonen työskenteli Kiteellä seurakunnan nuoriso-ohjaajana vuoden 1980 loppuun ja siitä eteenpäin nuorisotyönohjaajana. Eläkkeelle Kejonen jäi 1.9.1998 oltuaan saman työnantajan palveluksessa yli neljäkymmentä vuotta.

Kiteellä Alpo Kejonen majoitettiin ensin pieneen huoneeseen hautausurakoitsijan ullakolle. Huone lämpesi kamiinalla, vesi haettiin kaivosta ja käymälä oli pihan perällä. Kejonen kiersi ensimmäiset vuodet polkupyörällä pitämässä kerhoja eri puolilla pitäjää. Usein hän yöpyikin kerhomatkoillaan tutuissa taloissa. Varsinaisiksi nuorisotiloiksi kunnassa kunnostettiin talkoovoimin kaksi tyhjilleen jäänyttä väentupaa ja käytöstä poistettu ruumishuone. Myöhemmin uudesta seurakuntakeskuksesta saatiin tilat nuorillekin. Seurakunnan ja partion leirit pidettiin partiolaisten leirikeskuksessa Röskössä, joka rakennettiin talkoilla ja joka laajeni vähitellen pienestä mökistä 70 hengen mökkikyläksi. Kejonen kertoo tehneensä kahta nuorisotyötä päällekkäin, virka-aikana hän oli seurakunnan nuorisotyöntekijä ja vapaa-aikanaan partiolainen, Aku. Hän myös toimitti kahta nuorille suunnattua lehteä, seurakunnan "Kivikirkon kaiku" -lehteä ja partiolippukunnan "Akun postia".

Alpo Kejonen osallistui vuonna 2003 Nuoperin Nuorisotyötä minäkin tein -muistitiedon keruuseen ja voitti kirjoituksellaan ensimmäisen palkinnon. Hän kirjoitti myös Nuoperin toimittamaan "Nuorisotyön mieli ja merkitys" -teokseen (2009) otsikolla "Akun posti ja Kivikirkon kaiku". Kejosen muistelmien otsikko on "Työntäyteisiä ja rikkaita vuosia" (2008).

Aineistolaji: Haastattelut

Kekolahti, Timo

Pvm: 9.5.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/921

Timo Kekolahti on pitkään toiminut vapaaehtoisena Lahden helluntaiseurakunnassa. Vuodesta 2002 lähtien hän on koordinoinut seurakunnan maahanmuuttajatyötä ja ollut siihen liittyen mukana tukihenkilötoiminnassa.

"Vapaaehtoiset nuorisotyössä" -projektin haastattelu, haastattelijana Nuoperin vuoden 2011 harjoittelija Nora Tarmio.

Aineistolaji: Haastattelut

Kempas, Helena

Pvm: 16.5.2005, Arkistonro: TYKL/AUD/113, TYKL/SPA/344

Aineistolaji: Haastattelut

Kilkki, Antti

Pvm: 17.6.2010, Arkistonro: TYKL/SPA/1101a

Aineistolaji: Haastattelut

Kivilahti, Jouni

Pvm: 19.6.2014, Arkistonro: TYKL/AUD/1002

Aineistolaji: Haastattelut

Kivimäki, Alpo

Pvm: 9.2.2004, Arkistonro: TYKL/AUD/54

Sotien jälkeen kulttuuritoiminta oli Suomessa vilkasta ja tarjontaa oli runsaasti. Alpo Kivimäki liittyi vuonna 1949 teini-ikäisenä Porin Sosialidemokraattiseen Nuorisoyhdistykseen ja pääsi kisälliryhmään soittamaan kitaraa ja laulamaan. Vuonna 1960 Kivimäki valittiin Satakunnan sos.dem. piirin piirisihteeriksi, ja hän työskenteli kuusi vuotta poliittisessa nuorisotoiminnassa. Samaan aikaan rakennettiin Porin nuorisotointa yli puoluerajojen yhteistyössä. Vuonna 1965 Kivimäestä tuli Porin nuorisolautakunnan jäsen ja vuonna 1967 nuorisotyölautakunnan puheenjohtaja. Kivimäki toimi myös Työväen Urheiluseurojen Keskusliiton (TUK) Satakunnan piirisihteerinä. Hän olisi halunnut käydä Pajulahden urheiluopiston liikunnanohjaajan kurssin, mutta se jäi, kun hänen valittiin Poriin nuorisotyöntekijäksi vuonna 1968.

Porissa järjestettiin alusta saakka nuorisoviikkoja. Nuoret koetettiin myös aktivoida äänestämään, ja parhaimmillaan nuorten äänestysprosentti oli yli 70. Kaupungin nuorisopoliittinen ohjelma laadittiin Ruotsin VästerÃ¥sin mallin mukaisesti Porin silloisen apulaiskaupunginjohtajan Heikki Kosken johdolla. Kosken kautta Kivimäki osallistui myös tulevan nuorisotyölain valmisteluun.

Alpo Kivimäki oli Porin kaupungin ensimmäinen nuorisotyöntekijä. Hänellä oli apunaan osa-aikainen kerhovalvoja Nestori Stenberg sekä osa-aikainen siivooja. Vuonna 1971 mukaan tuli toimistotyöntekijä. Vuoden 1972 nuorisotyölain myötä Alpo Kivimäestä tuli nuorisotoimenjohtaja. Hän joutui tenttimään pätevyyden virkaan opetusministeriön järjestämällä muutaman kuukauden mittaisella kurssilla. Alaisikseen hän sai seuraavana vuonna kaksi nuorisosihteeriä.

Kivimäen mielestä nuorisotyössä tärkeä mittari on nuorisolautakunnan saama arvostus. Porissa lautakunnan toimintaa arvostettiin. Kivimäen aikana nuorisojärjestöjen avustuksia nostettiin. Myös nuorisotilat kasvoivat vuoden 1967 kolmestakymmenestä neliöstä yhteensä yli 8000 neliöön. Vuonna 1985 Porin keskustaan valmistui uusi nuorisotalo, jossa oli muunneltavat toimitilat ja noin 3000 neliötä. Porissa toimi myös Suomen ensimmäinen nuorten musiikkipaja, joka tarjosi harjoittelutilat ja tukea aloitteleville muusikoille.

Aineistolaji: Haastattelut

Koivula, Raimo

Pvm: 31.8.2004, Arkistonro: TYKL/AUD/66

Aineistolaji: Haastattelut

Koivumäki, Soili

Pvm: 6.5.2015, Arkistonro: TYKL/AUD/1075

Haastattelija työskenteli Nuoperissa harjoittelijana.

Aineistolaji: Haastattelut

Kolu, Antti

Pvm: 15.6.2016, Arkistonro: TYKL/AUD/1114

Aineistolaji: Haastattelut

Komu, Elsi

Pvm: 1.9.2004, Arkistonro: TYKL/AUD/69

Aineistolaji: Haastattelut

Kontkanen, Pekka

Pvm: 11.7.2013, Arkistonro: TYKL/AUD/953

Aineistolaji: Haastattelut

Kopposela, Juhana

Pvm: 5.2.1976, Arkistonro: TYKL/AUD/951a, Lahjoittaja: Kari Lähdesmäki

Kari Lähdesmäki lahjoitti kirkon poikatyötä ja nuorisotyöntekijöiden koulutuksen varhaisvaiheita käsittelevät haastattelut nauhoina Nuoperille. Osan haastatteluista Lähdesmäki oli tehnyt puhelimitse ja kertonut sen jälkeen haastattelun sisällön omin sanoin nauhalle. Nuoperi digitoi ja arkistoi nauhat, ja harjoittelija Tytti Svetloff litteroi haastattelut ja "tiivistelmät" kesällä 2018.

Aineistolaji: Haastattelut

Korpela, Pentti

Pvm: 7.6.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/912

Pentti Korpela on tehnyt vapaaehtoistyötä joukkueenjohtajana jalkapalloseurassa. Toimintaan mukaan hän päätyi omien lastensa harrastuksen kautta noin seitsemän vuotta sitten.

"Vapaaehtoiset nuorisotyössä" -projektin haastattelu, haastattelijana Nuoperin vuoden 2011 harjoittelija Nora Tarmio.

Aineistolaji: Haastattelut

Kortelainen, Liisa

Pvm: 31.8.2004, Arkistonro: TYKL/AUD/67

Aineistolaji: Haastattelut

Koskinen, Reijo

Pvm: 18.8.2006, Arkistonro: TYKL/AUD/145

Aineistolaji: Haastattelut

Kovala, Siru

Pvm: 15.7.2015, Arkistonro: TYKL/AUD/1083

Aineistolaji: Haastattelut

Kuparinen, Risto

Pvm: 24.2.2016, Arkistonro: TYKL/AUD/1110

Aineistolaji: Haastattelut

Kuru, Pekka

Pvm: 29.6.2009, Arkistonro: TYKL/SPA/677

Aineistolaji: Haastattelut

Kuusela, Jenni

Pvm: 2.6.2015, Arkistonro: TYKL/AUD/1076

Haastattelija työskenteli Nuoperissa harjoittelijana.

Aineistolaji: Haastattelut

Kähkönen, Risto

Pvm: 16.6.2010, Arkistonro: TYKL/SPA/1100c

Aineistolaji: Haastattelut

Kähkönen, Seija

Pvm: 28.6.2006, Arkistonro: TYKL/AUD/137

Aineistolaji: Haastattelut

Kärkkäinen, Taisto

Pvm: 4.2.2009

Nuoperin harjoittelija Reetta Pihlajavirta teki haastattelun kansatieteen pro gradu -tutkielmaansa "Nuorison taidetapahtuma. Kulttuurista nuorisotyötä kultuuripolitiikan näyttämöllä" (Turun yliopisto, 2011) varten. Nuoperi toimitti tutkielman pohjalta julkaisun "Pyörivään pyörään ei musta korppi pesäänsä tee! Nuorison taidetapahtuma ja Nuori Kulttuuri 1970-2010" (toim. Minna Heikkinen, 2011).

Aineistolaji: Haastattelut

Kärkkäinen, Taisto

Pvm: 13.4.2004, Arkistonro: TYKL/AUD/57

Taisto Kärkkäisen innostus nuorisotyöhön syttyi nuorena urheiluharrastuksen kautta. Hän harrasti pesäpalloa ja yleisurheilua, ja veti myös seurakunnan poikakerhoa. Kun Taisto Kärkkäinen näki Paukkulan nuoriso-opiston ilmoituksen seurakunnan nuoriso-ohjaajille tarkoitetusta ohjaajakurssista, hän marssi suoraan kirkkoherranvirastoon kysymään voisiko osallistua kurssille. Kirkkoherra antoi heti kassasta rahat neljän viikon kurssia varten. Kurssilla nuorisotyökipinä vahvistui entisestään. Vuonna 1952 Taisto Kärkkäinen pääsi opiskelemaan Yhteiskunnalliseen korkeakouluun (YKK) Helsinkiin, josta valmistui pari vuotta myöhemmin. Samaan aikaan hän kävi myös Pajulahden urheiluopiston urheiluohjaajakurssin.

YKK:n opettajina oli tuolloin kaksi vahvaa persoonaa; Guy von Weissenberg ja Kerttu Varjo. Heillä oli tapana kutsua opiskelijoita toisinaan koteihinsakin. Erityisesti Kerttu Varjo koetti tehdä heistä kaikin puolin mallikkaita esimerkkejä nuorisolle. Kärkkäisen kanssa nuorisotyön opinnot aloitti vain seitsemän muuta innokasta, joten tutuiksi tultiin. Pienessä ryhmässä tuli tietysti välillä yhteenottojakin, kun tunteet kiristyivät. Kurssilaiset ovat kuitenkin pitäneet yhteyttä toisiinsa vuosikymmenten aikana. Taisto Kärkkäinen oli jo alussa enemmän kiinnostunut hallinnollisesta työstä, joten hänen mielestään opetus oli liian käytännön työhön painottuvaa, vaikka muuten hyvää ja antoisaa.

YKK:n jälkeen Taisto Kärkkäinen lähetti työhakemuksen viiteen eri paikkaan ja tuli hyväksytyksi jokaiseen. Hän valitsi Kangasniemen maalaiskunnan ensimmäiseksi työpaikakseen, koska siellä tehtäviin kuului myös poikien liikunnan opetus keskikoulussa, mikä nosti palkkaa mukavasti. Isossa kunnassa nuorisotyö oli jaettu alueisiin koulupiirien mukaan. Kärkkäinen kiersi polkupyörällä ja hiihtäen piiristä toiseen kerhoja pitäen ja iltamia, raittiusviikkoja ja henkisiä kilpailuja järjestäen.

Kun Kouvolassa avautui nuorisotyöntekijän paikka, Kärkkäinen siirtyi sinne. Kouvola oli tuolloin jo vilkas kauppala, ja tehtävää riitti. Nuorisotyön lisäksi kaikki kaupungin juhlatilaisuudet uudenvuoden vastaanottajaisista äitienpäivätilaisuuksiin kuuluivat Kärkkäisen järjestettäviin. Kouvolassa Taisto Kärkkäinen työskenteli reilut viisi vuotta, kunnes valtion nuorisolautakuntaan tuli haettavaksi sihteerin paikka. Monen äänestyksen jälkeen hänet valittiin tehtävään. Matkapäivien määrä kasvoi, ja työpäivät venyivät entisestään. Kärkkäisen työ oli hallinnollisten puitteiden luomista nuorisotyölle ja arvostuksen hankkimista alalle niin, että ensimmäinen nuorisolaki (1972) voitiin luoda. Myös valtion avustusten jakaminen järjestöille oli osa Kärkkäisen työtä. Avustuspäätösten tekeminen ei aina ollut helppoa. Kärkkäistä on jopa uhattu työhuoneessaan pistoolilla. Tuolloin kyseinen mies oli itse keksinyt järjestön, jolle tivasi rahaa.

Vuonna 1964 Taisto Kärkkäinen sai Yhdysvalloista stipendin maahan tutustumista varten. Kuuden viikon aikana hän pääsi näkemään niin itä- kuin länsirannikkoakin.

Kansainvälinen työ oli alussa valtiollisen tason suhteiden solmimista ja yhteistyöstä sopimista. Sen jälkeen ryhdyttiin järjestämään ystävyysviikkoja, ystävyysleirejä, ystävyyspäiviä ja tutustutettiin nuorisoa yhteistyömaihin vaihdon avulla. Neuvostoliitto oli luonnollisesti tärkeä kohdemaa, mutta myös molemmat Saksat olivat innokkaita yhteistyöhön, samoin Unkari. Myöhemmin suhteita solmittiin Italiaan, Koreaan, Kiinaan, Japaniin jne.

Vuonna 1973 Kärkkäisestä tuli opetusministeriön nuorisotoimiston toimistopäällikkö, ja hänen alaisinaan oli toimistohenkilökuntaa sekä neljä esittelijää. Vaikka työ oli poliittista, ei Kärkkäiseltä koskaan kysytty minkään puolueen jäsenkirjaa, hän meni läpi sitoutumattomana. Taisto Kärkkäinen jäi varhaiseläkkeelle vuonna 1992. Hän sanoo olevansa tyytyväinen työvuosiinsa. Sittemmin Kärkkäinen on ollut perustamassa Nuorisotyön Senioriklubia sekä Nuoperia. Hän on toiminut Senioriklubin puheenjohtajana ja Nuoperin ohjausryhmän jäsenenä. Vuonna 2006 Taisto Kärkkäiselle myönnettiin nuorisoasiainneuvoksen arvonimi.

Taisto Kärkkäinen on lahjoittanut Nuoperille runsaasti asiakirja-aineistoa sekä valokuvia. Hän myös kirjoitti Nuoperin vuonna 2004 ilmestyneeseen kiertonäyttelyesitteeseen "Sakit, lössit, jengit ja nappulat - Nuorisotyön vuosikymmenet" ja vuonna 2009 ilmestyneeseen julkaisuun "Nuorisotyön mieli ja merkitys".

Aineistolaji: Haastattelut

Laasanen, Yrjö

Pvm: 20.2.2014, Arkistonro: TYKL/AUD/1008

Aineistolaji: Haastattelut

Lahelma, Vesa

Pvm: 28.6.2012, Arkistonro: TYKL/AUD/937

Aineistolaji: Haastattelut

Laitinen, Eino

Pvm: 19.1.2004, Arkistonro: TYKL/AUD/50

Synnyinkaupungissaan Kuopiossa Eino Laitinen kuului 1950-luvulta lähtien Suomen Demokraattiseen Nuorisoliittoon (SDNL). Hän liittyi, koska koko "kulmakunta" kuului järjestöön, sieltä löytyivät niin kaverit kuin tuleva vaimokin. Kuopion Demokraattisissa nuorissa oli noin 600 jäsentä. Tärkeintä olivat yhdessäolo ja viikonloppuretket järjestön majalle - aina selvin päin. Savon Voiman mittariasentajan (sähköasentaja) työnsä ohessa Laitinen hoiti vapaaehtoisena tanssitalo Työnkulman äänentoistolaitteita 12 vuotta. Tansseja pidettiin neljästi viikossa. Kuopion Demokraattiset nuoret järjesti myös leirejä, mutta niihin Laitinen ei osallistunut. Liiton kansainvälisiä yhteyksiä hoidettiin valtuuskuntien vierailuilla. Kansainvälinen toiminta oli 1960- ja 1970-luvuilla muutenkin vilkasta. Kuopion kaupungilla oli tuolloin laaja ystävyyskuntien verkosto. Ystävyyskaupunki löytyi mm. molemmista Saksoista ja Neuvostoliitosta sekä Ruotsista, Tanskasta ja Norjasta. Näiden kanssa vaihdettiin ryhmiä ja pidettiin yhteyksiä tiiviisti yllä.

Eino Laitinen oli Kuopiossa useana kautena myös nuorisotyölautakunnan jäsenenä. Merkittävä tapahtuma oli ensimmäisen nuorisotyölain tulo voimaan vuonna 1972. Se merkitsi kauan odotettua "nuorisotyön laillistamista" ja oli piristysruiske myös järjestötoiminnalle. Laitisen mielestä Kuopion ajan nuorisotyössä parasta oli yhteisö, johon kaikki jäsenet kuuluivat. "Ei ollut irti yksinään vaan kiinni jossakin." Vuonna 1970 Eino Laitisesta tuli SDNL:n Kuopion piirijärjestön piirisihteeri, jonka toimialueena oli Kuopion lääni.

Demokraattisen Maailmanliiton noin neljän vuoden välein järjestämillä nuorisofestivaaleilla Laitinen oli mukana useita kertoja. Helsingin vuoden 1962 festivaaleilla Laitinen teki talkootyötä lähes yötä päivää ripustaen roikkalamppuja, järjestäen tapahtumatiloja ja siivoten paikkoja. Vuoden 1967 festivaalit oli tarkoitus pitää Algeriassa, mutta maan vallankaappaus muutti suunnitelmat. Suomalaisille 800 osallistujalle järjestettiin Neuvostoliitossa korvaukseksi kolmen viikon junamatka, josta jäi hienot muistot. Berliinissä vuonna 1973 Laitinen toimi STT:n kirjeenvaihtajana ja hänen juttujaan julkaistiin maakuntalehdissä. Kuubassa vuonna 1978 Laitinen oli mukana valtuuskunnan jäsenenä.

Raision kaupungin nuorisotyön virkamiehenä Laitinen aloitti vuonna 1975. Nuorisosihteerin työ oli hallinnollista "byrokraatin" työtä. Ennen hän oli aina ollut järjestöpuolella anomassa kunnalta rahoitusta, nyt hän olikin itse käsittelemässä hakemuksia. 1980-luvulta lähtien Laitisen nimikkeenä oli nuorisotoimenjohtaja. Raisiossa järjestettiin paljon leirejä, myös kansainvälisiä. Tärkeä osa kaupungin nuorisotyötä oli musiikki ja erityisesti musiikinharrastajien harjoitustila Pommari, jonka historiasta on tehty julkaisu vuonna 1996.

Eino Laitinen jäi eläkkeelle 1.2.2004. Hän on Nuorisotyön Seniorien (aiemmin Nuorisotyön Senioriklubi) jäsen ja toimi useita vuosia seniorien edustajana Nuoperin ohjausryhmässä. Laitista haastateltiin myös Nuoperin "ITÄÄN! Nuoret mukana ystävyyskuntatoiminnassa" -kirjaa (2009) varten Raision ja Kingiseppin ystävyyskuntatoiminnasta (29.9.2009, TYKL/SPA/683). Hän on lisäksi lahjoittanut Nuoperille muuta aineistoa.

Aineistolaji: Haastattelut

Laitinen, Eino

Pvm: 29.9.2009, Arkistonro: TYKL/SPA/683

Haastattelu on tehty Nuoperin "ITÄÄN! Nuoret mukana ystävyykuntatoiminnassa" -julkaisua (Lehtonen, Terhi 2009) varten. Samassa haastattelussa myös Margit Lind-Hiltunen ja poikkeamassa Teuvo Telari.

Aineistolaji: Haastattelut

Lampinen, Helena

Pvm: 5.7.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/855

Aineistolaji: Haastattelut

Lautala, Tuula

Pvm: 9.6.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/910

Tuula Lautala on ollut parisenkymmentä vuotta Hengitysliiton toiminnassa vapaaehtoisena sekä ohessa myös Terveys ry:n ja EHYT ry:n toiminnassa. Omien lasten harrastusten kautta hän on osallistunut myös voimistelu- ja tanhutoimintaan.

"Vapaaehtoiset nuorisotyössä" -projektin haastattelu, haastattelijana Nuoperin vuoden 2011 harjoittelija Nora Tarmio.

Aineistolaji: Haastattelut

Lehtijärvi, Anja

Pvm: 25.10.2012, Arkistonro: TYKL/AUD/938

Aineistolaji: Haastattelut

Lehtinen, Pirjo

Pvm: 29.4.2015, Arkistonro: TYKL/AUD/1077

Haastattelija työskenteli Nuoperissa harjoittelijana.

Aineistolaji: Haastattelut

Lehtonen, Aarre

Pvm: 28.10.2008, Arkistonro: TYKL/AUD/385

Aineistolaji: Haastattelut

Leino, Hilkka

Pvm: 6.2.2004, Arkistonro: TYKL/AUD/53

Rymättylässä syntynyt Hilkka Leino kasvoi järjestötyöhön. Suomen Sosialidemokraattisen Raittiusliiton Päivän Nuoriin hän liittyi jo varhain, samoin kuin Löyly-urheiluseuraan. Aikuisiällä 1960-luvun alussa, Päivän Nuorten ohjaajakursseja käytyään, hän alkoi itsekin toimia vapaaehtoisena ohjaajana. Päivätyönsä Hilkka Leino teki koulun keittiössä ja sai siinäkin työssä olla nuorten kanssa tekemisissä. Leino oli lisäksi Naantalin nuorisolautakunnan jäsen ja harrasti myös Punaisen Ristin toimintaa, johon kuului mm. päivystämistä Naantalin rannassa juhlailtoina. Myöhemmin Leino toimi kehitysvammaisten ohjaajana.

Päivän Nuoret järjesti kerhoiltoja 4-14-vuotiaille lapsille ja nuorille. Naantalissa oli kolme kerhoa: keskustan Kino, Ruona ja Nuhjala, ja ohjaajia kymmenkunta. Kerholaiset osallistuivat myös erilaisiin kilpailuihin sekä leireille ja matkoille. Leirit pidettiin Salorannassa. Päivän Nuorilla oli valtakunnallistakin leiritoimintaa. Myös lastenjuhlia, äitienpäivä- ja joulujuhlia järjestettiin, osa yhdessä kunnallisen nuorisotoimen kanssa. Kyllikki Myllymäki oli tuolloin Naantalin nuorisotoimenjohtajana.

Nuorisolautakuntatyö oli pääasiallisesti rahoitussuunnitelmien tekoa ja rahan keräämistä nuorisotyöhön. Koululaisten iltapäiväkerhotoiminta aloitettiin Naantalissa nuorisolautakunnan aloitteesta. Hilkka Leino jäi pois nuorisolautakunnasta 1970-luvulla, mutta jatkoi terveyslautakunnassa.

Nuorisoparlamentti perustettiin Naantalissa 1960-luvulla. Se muodostui eri järjestöjen jäsenistä ja kunnallisen nuorisotyön edustajista. Kokouksissa jouduttiin käsittelemään muun muassa ns. liekkiviinan (puhdistetun Sinolin) käyttöä.

Aineistolaji: Haastattelut

Leinonen, Jukka

Pvm: 18.6.2014, Arkistonro: TYKL/AUD/1003

Aineistolaji: Haastattelut

Leppäkoski, Ritva

Pvm: 17.7.2006, Arkistonro: TYKL/AUD/144

Aineistolaji: Haastattelut

Leppäniemi, Heidi

Pvm: 7.6.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/913

Heidi Leppäniemi on työskennellyt vapaaehtoisena Rovaniemen seurakunnan nuorten yökahvilassa Katutasossa vuosina 2001-2002. Haastattelussa on mukana myös Katutason toinen vapaaehtoinen Jenniina Heikkilä.

"Vapaaehtoiset nuorisotyössä" -projektin haastattelu, haastattelijana Nuoperin vuoden 2011 harjoittelija Nora Tarmio.

Aineistolaji: Haastattelut

Leväniemi, Heikki

Pvm: 22.2.2018

Aineistolaji: Haastattelut

Liikanen, Tero

Pvm: 2.5.2011, Arkistonro: TYLK/AUD/924

Tero Liikanen oli Lahdessa partiotoiminnassa vartionjohtajana vuodesta 2000 vuoteen 2004.

"Vapaaehtoiset nuorisotyössä" -projektin haastattelu, haastattelijana Nuoperin vuoden 2011 harjoittelija Nora Tarmio.

Aineistolaji: Haastattelut

Lilja, Timo

Pvm: 14.6.2005, Arkistonro: TYKL/AUD/114, TYKL/SPA/346

Aineistolaji: Haastattelut

Lind, Irmeli

Pvm: 22.2.2012, Arkistonro: TYKL/AUD/934

Aineistolaji: Haastattelut

Lind-Hiltunen, Margit

Pvm: 29.9.2009, Arkistonro: TYKL/SPA/683

Haastattelu on tehty Nuoperin "ITÄÄN! Nuoret mukana ystävyykuntatoiminnassa" -julkaisua (Lehtonen, Terhi 2009) varten. Samassa haastattelussa myös Eino Laitinen ja poikkeamassa Teuvo Telari.

Aineistolaji: Haastattelut

Lindqvist, Raimo

Pvm: 10.3.2006, Arkistonro: TYKL/AUD/132

Aineistolaji: Haastattelut

Lindroos, Heidi

Pvm: 23.2.2018

Aineistolaji: Haastattelut

Lohikoski, Viljo

Pvm: 24.1.1976, Arkistonro: TYKL/AUD/951a, Lahjoittaja: Kari Lähdesmäki

Kari Lähdesmäki lahjoitti kirkon poikatyötä ja nuorisotyöntekijöiden koulutuksen varhaisvaiheita käsittelevät haastattelut nauhoina Nuoperille. Osan haastatteluista Lähdesmäki oli tehnyt puhelimitse ja kertonut sen jälkeen haastattelun sisällön omin sanoin nauhalle. Nuoperi digitoi ja arkistoi nauhat, ja harjoittelija Tytti Svetloff litteroi haastattelut ja "tiivistelmät" kesällä 2018.

Aineistolaji: Haastattelut

Lohikoski, Viljo

Pvm: 26.12.1977, Arkistonro: TYKL/AUD/951a, Lahjoittaja: Kari Lähdesmäki

Kari Lähdesmäki lahjoitti kirkon poikatyötä ja nuorisotyöntekijöiden koulutuksen varhaisvaiheita käsittelevät haastattelut nauhoina Nuoperille. Osan haastatteluista Lähdesmäki oli tehnyt puhelimitse ja kertonut sen jälkeen haastattelun sisällön omin sanoin nauhalle. Nuoperi digitoi ja arkistoi nauhat, ja harjoittelija Tytti Svetloff litteroi haastattelut ja "tiivistelmät" kesällä 2018.

Aineistolaji: Haastattelut

Louhivuori, Verneri

Pvm: 5.1.1978, Arkistonro: TYKL/AUD/591b, TYKL/AUD/592, Lahjoittaja: Kari Lähdesmäki

Kari Lähdesmäki lahjoitti kirkon poikatyötä ja nuorisotyöntekijöiden koulutuksen varhaisvaiheita käsittelevät haastattelut nauhoina Nuoperille. Osan haastatteluista Lähdesmäki oli tehnyt puhelimitse ja kertonut sen jälkeen haastattelun sisällön omin sanoin nauhalle. Nuoperi digitoi ja arkistoi nauhat, ja harjoittelija Tytti Svetloff litteroi haastattelut ja "tiivistelmät" kesällä 2018.

Aineistolaji: Haastattelut

Loukamaa, Sinikka

Pvm: 13.5.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/919

Sinikka Loukamaan kanssa haastattelussa mukana ovat myös Maria Kanniainen ja Piiku Jalonen. Kaikki kolme toimivat vapaaehtoisina Turun Saappaan tuki -yhdistyksessä.

"Vapaaehtoiset nuorisotyössä" -projektin haastattelu, haastattelijana Nuoperin vuoden 2011 harjoittelija Nora Tarmio.

Aineistolaji: Haastattelut

Lähdesmäki, Kari

Pvm: 29.6.2006, Arkistonro: TYKL/AUD/138-139

Kari Lähdesmäen haastattelua ei ole kirjattu ylös samalla tavalla kuin muita Nuoperin haastatteluja, koska Lähdesmäki on itse kirjoittanut elämästään ja urastaan niin paljon. Elämäkerrallinen kirjoitus "Työnäkynä nuorisotyö" sekä CV sisältävät haastattelussa läpi käydyt asiat.

Aineistolaji: Haastattelut

Läntinen, Reijo

Pvm: 7.7.2009, Arkistonro: TYKL/SPA/692

Aineistolaji: Haastattelut

Magnusson, Toini

Pvm: 17.12.2007

Nuoperin entinen harjoittelija Ann-Mari Lehti teki haastattelun kansatieteen pro gradu -tutkielmaansa "Nuorisotalo - muutakin kuin sateensuoja? Nuorisotyöntekijöiden näkökulma turkulaisiin nuorisotaloihin" (Turun yliopisto, 2009) varten .

Aineistolaji: Haastattelut

Majanen, Seija

Pvm: 10.7.2013, Arkistonro: TYKL/AUD/954

Aineistolaji: Haastattelut

Marjanen, Anja

Pvm: 16.5.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/918

Anja Marjanen toimii vapaaehtoisena nuorten somaliäitien keskusteluryhmässä, Hear Me -hankkeessa, Mannerheimin Lastensuojeluliitossa, Suomen AFS -vaihto-oppilasjärjestössä sekä A-killassa.

"Vapaaehtoiset nuorisotyössä" -projektin haastattelu, haastattelijana Nuoperin vuoden 2011 harjoittelija Nora Tarmio.

Aineistolaji: Haastattelut

Martikainen, Olavi

Pvm: 24.4.2005, Arkistonro: TYKL/AUD/107, TYKL/AUD/340

Aineistolaji: Haastattelut

Matilainen, Urpo

Pvm: 17.6.2013, Arkistonro: TYKL/AUD/957

Aineistolaji: Haastattelut

Mertanen, Jorma

Pvm: 24.6.2009, Arkistonro: TYKL/SPA/691

Aineistolaji: Haastattelut

Muhammed, Dlovan

Pvm: 12.5.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/920

Pohjois-Irakin kurdialueelta kotoisin oleva Dlovan Muhammed tuli perheensä kanssa Suomeen vuonna 1994, kun oli 21-vuotias. Hän on vapaaehtoisena mukana Turun alueella toimivassa YHDESSÄ-yhdistyksessä sekä kurdiyhdistyksessä.

"Vapaaehtoiset nuorisotyössä" -projektin haastattelu, haastattelijana Nuoperin vuoden 2011 harjoittelija Nora Tarmio.

Aineistolaji: Haastattelut

Mutka, Pauli

Pvm: 14.6.2015, Arkistonro: TYKL/AUD/1081

Aineistolaji: Haastattelut

Mylläri, Timo

Pvm: 7.7.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/931

Aineistolaji: Haastattelut

Mäkelä, Pertti

Pvm: 25.6.2009

Haastattelu on tehty Nuoperin "ITÄÄN! Nuoret mukana ystävyykuntatoiminnassa" -julkaisua (Lehtonen, Terhi 2009) varten. Samassa haastattelussa mukana Marjaleena Tuliainen.

Aineistolaji: Haastattelut

Mäkelä, Pertti

Pvm: 9.3.2006, Arkistonro: TYKL/AUD/130-131

Aineistolaji: Haastattelut

Mäntynen, Kirsti

Pvm: 20.2.2014, Arkistonro: TYKL/AUD/1004

Aineistolaji: Haastattelut

Mäyrä, Sanna

Pvm: 15.7.2009, Arkistonro: TYKL/SPA/681

Aineistolaji: Haastattelut

Naalisvaara, Kari

Pvm: 15.11.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/935

Aineistolaji: Haastattelut

Nerelli-Antell, Eero

Pvm: 24.11.2017

Aineistolaji: Haastattelut

Nummelin, Matti

Pvm: 7.6.2013, 15.8.2013, Arkistonro: TYKL/AUD/958a, TYKL/AUD/958b

Aineistolaji: Haastattelut

Nurmi, Marianne

Pvm: 16.6.2010, Arkistonro: TYKL/SPA/1100d

Aineistolaji: Haastattelut

Nyberg, Matti "Asseri"

Pvm: 15.1.2007, Arkistonro: TYKL/AUD/179, TYKL/SPA/630

Aineistolaji: Haastattelut

Närvä, Jouko

Pvm: 18.5.2004, Arkistonro: TYKL/AUD/59

Aineistolaji: Haastattelut

Oiva, Tarja

Pvm: 29.10.2008

Nuoperin entinen harjoittelija Ann-Mari Lehti teki haastattelun kansatieteen pro gradu -tutkielmaansa "Nuorisotalo - muutakin kuin sateensuoja? Nuorisotyöntekijöiden näkökulma turkulaisiin nuorisotaloihin" (Turun yliopisto, 2009) varten .

Aineistolaji: Haastattelut

Palola, Leni

Pvm: 6.7.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/909

Leni Palola työskentelee ratsastusterapeuttina. Opiskeluaikanaan hän kävi sosiaalitoimen Lokki-toiminnan tukihenkilökurssin ja lähti nuoren tytön tukihenkilöksi. Silloin alkoi myös ratsastustoiminnan ottaminen mukaan tukitoimintaan. Ratsastusryhmiä hän on vetänyt myös Auralan kerhokeskus ry:n alaisuudessa toimivassa Kotiavain-projektissa. Molemmat ryhmät toimivat noin 1994-2000, jonka jälkeen Palola lähti "virallisesti" opiskelemaan ratsastusterapiaa. Vuoteen 2011 mennessä vapaaehtoistoiminta on jäänyt.

"Vapaaehtoiset nuorisotyössä" -projektin haastattelu, haastattelijana Nuoperin vuoden 2011 harjoittelija Nora Tarmio.

Aineistolaji: Haastattelut

Parviainen, Pauli

Pvm: 1.6.2004, Arkistonro: TYLK/AUD/60

Aineistolaji: Haastattelut

Peltola-Yrjölä, Helena

Pvm: 14.1.2009

Nuoperin harjoittelija Reetta Pihlajavirta teki haastattelun kansatieteen pro gradu -tutkielmaansa "Nuorison taidetapahtuma. Kulttuurista nuorisotyötä kultuuripolitiikan näyttämöllä" (Turun yliopisto, 2011) varten. Nuoperi toimitti tutkielman pohjalta julkaisun "Pyörivään pyörään ei musta korppi pesäänsä tee! Nuorison taidetapahtuma ja Nuori Kulttuuri 1970-2010" (toim. Minna Heikkinen, 2011).

Aineistolaji: Haastattelut

Peltola-Yrjölä, Helena

Pvm: 18.1.2005, Arkistonro: TYKL/AUD/105, TYKL/SPA/338

Aineistolaji: Haastattelut

Perho, Sirkka

Pvm: 29.12.2005, Arkistonro: TYKL/AUD/121, TYKL/SPA/353

Aineistolaji: Haastattelut

Peräaho, Katri

Pvm: 17.5.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/917

Katri Peräaho toimii Turun Tyttöjen Talon, YAD:n (Youth Against Drugs), Intian kyläkoulun ja luisteluseuran vapaaehtoistyöntekijänä.

"Vapaaehtoiset nuorisotyössä" -projektin haastattelu, haastattelijana Nuoperin vuoden 2011 harjoittelija Nora Tarmio.

Aineistolaji: Haastattelut

Pietilä, Hannu

Pvm: 5.5.1976, Arkistonro: TYKL/AUD/951a, Lahjoittaja: Kari Lähdesmäki

Kari Lähdesmäki lahjoitti kirkon poikatyötä ja nuorisotyöntekijöiden koulutuksen varhaisvaiheita käsittelevät haastattelut nauhoina Nuoperille. Osan haastatteluista Lähdesmäki oli tehnyt puhelimitse ja kertonut sen jälkeen haastattelun sisällön omin sanoin nauhalle. Nuoperi digitoi ja arkistoi nauhat, ja harjoittelija Tytti Svetloff litteroi haastattelut ja "tiivistelmät" kesällä 2018.

Aineistolaji: Haastattelut

Pilke, Jorma

Pvm: 30.6.2004, Arkistonro: TYKL/SPA/235

Aineistolaji: Haastattelut

Pirilä, Mauri

Pvm: 1.3.2004, Arkistonro: TYKL/AUD/70-71

Mauri Pirilän nuorisotyöura lähti liikkeelle Mikkelissä Suomen Nuoriso-opistossa, jossa hän opiskeli nuorisoseuraneuvojaksi vuosina 1956-1957. Nuorisoseuraliikkeen omistuksessa oleva sisäoppilaitos oli monelle tärkeä opiskelupaikka. Useat Pirilän kurssilaisista jatkoivat opettajaseminaariin, ja monista muista tuli ammattinuorisotyöntekijöitä. Opiston rehtorina oli tuolloin Paavo Grönholm ja taideaineiden opettajana Olavi Markkanen. Nuorisoseuraliike oli tuohon aikaan hyvinkin aatteellista ja isänmaallista. ”Sydän rinnassa nuortea, lämpöinen” -nuorisoseuramarssilla aloitettiin ja lopetettiin tilaisuudet.

Opiston jälkeen Mauri Pirilä työskenteli Etelä-Pohjanmaan nuorisoseurassa järjestöneuvojana neljä ja puoli kuukautta vuosina 1967-1968. Toimipiste oli Seinäjoella, mutta Pirilällä ei ollut siellä edes asuntoa, koska työ vei jatkuvasti eri puolille maakuntaa. Maanantaiaamuisin hän aina saapui jonkin kylän tai kunnan nuorisoseuraan, piti viikon liikuntakurssia paikallisille ja lähti taas seuraavan viikon alussa uuteen paikkaan. Paikalliset nuorisoseurat tilasivat ohjaajan piiritoimistolta ja järjestivät hänelle majoituksen, yleensä yksityiskotiin. Viikon aikana harjoiteltiin voimistelu- ja tanhuohjelmia ja viikonloppuna pidettiin ohjelmalliset iltamat. Mauri Pirilä toteaa haastattelussa: ”Kyllähän se semmoinen tietynlainen käytännön korkeakoulu oli itselle. Joka viikko oli edessä uusi porukka ja se piti saada mukaan, että he olisivat saaneet siitä kurssista jotakin.”

Seuraavassa työpaikassaan Isonkyrön kunnan nuoriso-, raittius- ja urheiluohjaajana Pirilä aloitti helmikuussa 1958. Hän toimi myös sekä raittius- ja nuorisolautakunnan että urheilulautakunnan sihteerinä. Kunnat saivat tuolloin alkoholiliikkeen voittovaroista rahaa nuoriso- ja raittiusohjaajien palkkaamiseen. Kenttätyöhön kuului raittius- ja elokuvatuntien sekä liikenneopetuksen pitämistä kouluilla, tanhu- ja näytelmäharjoituksia nuorisoseuroissa sekä erilaisia kerhoja ja askartelukursseja. Matkat taittuivat polkupyörällä. Paikalliset vitsailivat, että nuoriso-ohjaajilla oli toimistolta lähtiessään rottinkinippu ohjaustangossa ja Bellet Howell -elokuvaprojektori tarakalla.

Vuonna 1961 Mauri Pirilä aloitti Raahessa nuoriso- ja raittiusohjaajana sekä urheilulautakunnan sihteerinä. Hän jakoi työväenopiston rehtorin kanssa työhuoneen ns. Raahelassa, joka oli entinen palokunnan ja sittemmin suojeluskunnan talo. Raahessa työskennellessään Pirilä lähti vuonna 1963 Tampereelle Yhteiskunnalliseen korkeakouluun nuorisotyöntekijöiden poikkeuskoulutukseen. Jotta pääsykokeisiin pääsi, piti jo olla joko järjestössä, kunnassa tai kirkon nuorisotyössä hankittua kokemusta, monella oli jokin ammattitutkintokin taustalla. Poikkeuskoulutus antoi sitten pätevyyden kaikkiin nuorisotoimen virkoihin. Tampereella opiskeltiin mm. nuorisokasvatusoppia, psykologiaa, sosiologiaa, kunnallisoppia, nuorisotyön menetelmäoppia, nuorisoa koskevaa lainsäädäntöä ja kirjallista esitystaitoa. Tutkielmansa Mauri Pirilä teki 15-vuotiaiden Raahessa koulua käyvien nuorten harrastuksista ja vapaa-ajanviettotavoista. Kurssin johtajana oli Guy von Weissenberg, nuorisotyön menetelmäopin opettajana Kerttu ”Keka” Varjo ja Veikko Sinisalo äänenkäytön opettajana. Muutamien kurssikavereiden kanssa Pirilä pitää edelleen yhteyttä. Heistä Heikki Hämäläinen, josta tuli Kuusankosken nuorisotoimenjohtaja, on Pirilän tapaan Nuorisotyön Seniorien jäsen. Mauri Pirilä opiskeli työn ohessa myöhemmin myös Oulun kesäyliopistossa sekä osallistui kaupunkiliiton johtajakoulutukseen ja Oulun läänin nuorisolautakunnan täydennyskoulutuksiin.

Kuusikymmentäluvun puolivälissä Pirilä perusti Raaheen koululaisjärjestöjen yhteistyöelimen nimeltä Linkki. Se järjesti erilaisia tapahtumia, mm. ensimmäisen sotien jälkeisen jazz-konsertin ja nuorten kulttuuripäivät. Nuorisoviikkoja Raahessa järjestettiin alusta saakka kerran vuodessa. Pohjoismaisten ystävyyskuntien kanssa järjestettiin vuorotellen konferensseja, joihin osallistui myös nuoria luottamushenkilöiden lisäksi.

Kun Pirilä aloitti Raahessa, siellä ei ollut yhtään varsinaista nuorisotilaa. Raahela remontoitiin urheilutaloksi 1960-luvun lopulla. Vuoden 1972 nuorisotyölain myötä nuorisotiloihin alettiin saada valtionavustusta ja vuokra-arvon mukaista avustusta. Jokaisen uuden koulun yhteyteen rakennettiin Raahessa myös nuorisotilat. 1980-luvun puolivälin jälkeen Raahen keskustaan rakennettiin Pirilän aloitteesta isompi (yli 300 neliötä) nuorisokeskus, jolle nuoret antoivat nimen Paradise.

Vuoden 1972 nuorisolaki oli järjestöystävällinen laki, kunnan tehtäväksi määriteltiin edellytysten luominen järjestötoiminnalle. 1970-luvulla palkattiin ensimmäiset nuoriso-ohjaajat, ja silloin Raaheen Pirilän seuraksi tuli myös toimistovirkailija. ”Alun perin olin minä yksin, kaikkivaltiaana. Olin sihteeri ja juoksupoika. Se oli yhden miehen firma. Siihen aikaan oli iltaohjaajia, jotka pitivät kerhoja. Vakituista väkeähän meillä ei ole koskaan ollut kauhean paljon.” Kun seuraavaa, vuoden 1985 nuorisotyölakia lähdettiin suunnittelemaan, Pirilä oli itsekin jäsenenä opetusministeriön asettamassa toimikunnassa, joka teki lakiesityksen.

Raahe oli ensimmäisten paikkakuntien joukossa perustamassa nuorten työpajatoimintaa. Jyväskylästä käytiin hakemassa mallia toiminnalle. Raahen autopajalla oli sekä poikia että tyttöjä, se oli haluttu paikka. Työvoimatoimisto osti koulutuksen aikuiskoulutuskeskukselta. Pajalla oli oma työpaikkaruokalakin, jossa jokainen nuori työskenteli vuorollaan emännän apuna. Pajatoiminta päättyi vuonna 1998, vuoden päästä Mauri Pirilän eläkkeelle jäämisestä.

1990-luvun alkupuolella käynnistyi Raahen ja Pattijoen seurakuntien yhteinen Paras-toiminta (vrt. Saapas), johon kuului viikonloppujen katupäivystys. Mukana oli paljon vapaaehtoisia, jotka koulutettiin toimintaan. Yhteistä toimintaa, esim. hiihtolomamatkoja ja erikoisleirejä, oli myös seutukunnan kuntien (Siikajoki, Pattijoki, Pyhäjoki, Vihanti) kanssa. Yhdeksänkymmentäluvun alussa oli toiminnassa myös Raahen kaupunginjohtajan perustama nuorisopoliittinen työryhmä NUP. Ryhmään kuuluivat kaupunginjohtajan lisäksi koulutoimenjohtaja, suunnittelupäällikkö, sosiaalitoimenjohtaja ja Mauri Pirilä nuorisotoimenjohtajana. NUP kehitti konsernistrategista yhteistyötä, kartoitti nuorten elämää ja elinolosuhteita, mm. asunnon tarvetta ja harrastuksia. Vuonna 1991 jokaiseen kuntasuunnitelmaan päätettiin ottaa mukaan nuorisopoliittinen osa, jossa esitetään mitä tulevana kautena tullaan tekemään nuorten elinolojen hyväksi.

Kun Mauri Pirilä lähti eläkkeelle, hän ei vuoteen käynyt entisellä työpaikallaan, jotta irtautuminen sujuisi puolin ja toisin. Sen jälkeen yhteyttä on pidetty ja yhteistyötäkin tehty. Lisäksi Pirilä on mukana monenlaisessa järjestötoiminnassa. Hän on myös 50 vuotta syyskuussa 2016 täyttäneen Pohjois-Pohjanmaan Nuorisotyöntekijät Ponteva ry:n perustajajäsen. Vuonna 2007 Mauri Pirilälle myönnettiin nuorisoasiainneuvoksen arvonimi.

Aineistolaji: Haastattelut

Pohjolainen, Seppo

Pvm: 16.6.2016, Arkistonro: TYKL/AUD/1116

Aineistolaji: Haastattelut

Portti, Heli & Somero, Markku

Pvm: 13.7.2009, Arkistonro: TYKL/SPA/680

Aineistolaji: Haastattelut

Puumalainen, Timo

Pvm: 13.5.2004, Arkistonro: TYKL/AUD/58

Timo Puumalainen on kirjoittanut Nuoperin vuonna 2004 ilmestyneeseen kiertonäyttelyesitteeseen ”Sakit, lössit, jengit ja nappulat… Nuorisotyön vuosikymmenet” otsikolla ”Leirielämää kaupunkilaisille Helsingin Käpylässä”.

Aineistolaji: Haastattelut

Pylvinen, Matti

Pvm: 15.6.2010, Arkistonro: TYKL/SPA/1100a

Aineistolaji: Haastattelut

Pöysälä, Martti

Pvm: 19.2.2014, Arkistonro: TYKL/AUD/1007

Aineistolaji: Haastattelut

Rahiala, Kari

Pvm: 22.2.2005, Arkistonro: TYKL/AUD/106, TYKL/SPA/339

Aineistolaji: Haastattelut

Raninen, Kaija

Pvm: 29.1.2004, Arkistonro: TYKL/AUD/52

Kaija Ranisen perhe oli kristillinen, ja jo kolmevuotiaana hän kertoikin kaikille lähtevänsä isona lähetystyöntekijäksi Afrikkaan. Se suunnitelma kuitenkin jäi. Nuorisotyöhön Raninen sai kipinän eksyessään Turussa sattumalta Jeesus-liikkeen Jerico-klubiin. Hän lähti mukaan toimintaan vapaaehtoiseksi ohjaajaksi. Jerico-klubiin kuului 700-800 nuorta, jotka poliisi ja seurakunnat halusivat pitää poissa kaduilta. Klubilla kävi lomillaan ja vapauduttuaan myös vankila Kakolan kundeja. Nuorten tapaamisissa ja tilaisuuksissa Jeesus-talolla Kaija Raninen puhui aina aluksi puoli tuntia uskonnosta, koska tehtävänä oli viedä evankeliumia eteenpäin, sen jälkeen rukoiltiin ja veisattiin virsiä ja loppuaika oli vapaata ohjelmaa. Jeesus-talo oli toiminnassa yhteensä kymmenen vuotta ennen kuin talo purettiin. Raninen oli mukana pari vuotta.

Jeesus-talon väki kääntyi katulähetystyön uranuurtajan Yolanda Kalkaksen puoleen etsiessään Turusta uusia toimintatiloja. Kaija Raninen lähti mukaan katulähetyksen vapaaehtoistoimintaan. Toimintaan kuuluivat säännölliset vankilavierailut ja keskustelupiirit vankien kanssa. Myös pyhäkoulut aja nuorten kerhot olivat osa katulähetyksen toimintaa. Kaija Raninen teki vapaaehtoista nuorisotyötä vuoteen 1993 saakka. Silloin lama vei toiminta-avustukset ja vakituiset työntekijät. Sittemmin toimintaa pyöritettiin osin työllisyysvaroilla.

Kaija Raninen teki pakolaistyötä Turun kaduilla vuosina 1995-1996. Raninen myös auttoi monia pakolaisia esimerkiksi virallisten lausuntojen kääntämisessä. Usealle hän oli ”ainoa omainen” Suomessa.

Kaija Raninen on toiminut myös kristillisten kaupunginvaltuutettuna Turussa.

Kaija Raninen osallistui Nuoperin "Nuorisotyötä minäkin tein" -muistitiedon keruuseen vuonna 2003.

Aineistolaji: Haastattelut

Ratia-Järvinen, Ulla

Pvm: 23.10.2008

Nuoperin entinen harjoittelija Ann-Mari Lehti teki haastattelun kansatieteen pro gradu -tutkielmaansa "Nuorisotalo - muutakin kuin sateensuoja? Nuorisotyöntekijöiden näkökulma turkulaisiin nuorisotaloihin" (Turun yliopisto, 2009) varten .

Aineistolaji: Haastattelut

Ratia-Järvinen, Ulla

Pvm: 6.6.2017

Haastattelija työskenteli Nuoperissa harjoitteliijana.

Aineistolaji: Haastattelut

Rautiainen, Anne-Marie

Pvm: 6.5.2015

Haastattelija työskenteli Nuoperissa harjoittelijana.

Aineistolaji: Haastattelut

Roiha, Eeva

Pvm: 7.5.2015, Arkistonro: TYKL/AUD/1079

Haastattelija työskenteli Nuoperissa harjoittelijana.

Aineistolaji: Haastattelut

Roslöf, Ursula

Pvm: 2.8.2013, Arkistonro: TYKL/AUD/955

Aineistolaji: Haastattelut

Ruotsalainen, Jukka

Pvm: 15.6.2016, Arkistonro: TYKL/AUD/1115

Aineistolaji: Haastattelut

Ruotsalainen, Leena

Pvm: 19.2.2014, Arkistonro: TYKL/AUD/1006

Aineistolaji: Haastattelut

Rusi, Antti

Pvm: 8.6.2015, Arkistonro: TYKL/AUD/1080

Haastattelija työskenteli Nuoperissa harjoittelijana.

Aineistolaji: Haastattelut

Rutila, Hanna

Pvm: 5.5.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/923

Hanna Rutila tekee vapaaehtoistyötä Uudenmaan partiopiirissä.

"Vapaaehtoiset nuorisotyössä" -projektin haastattelu, haastattelijana Nuoperin vuoden 2011 harjoittelija Nora Tarmio.

Aineistolaji: Haastattelut

Saarela, Olli

Pvm: 2.8.2005, Arkistonro: TYKL/AUD/116, TYKL/SPA/348

Aineistolaji: Haastattelut

Saarenpää, Teemu

Pvm: 19.5.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/916

Teemu Saarenpää toimii Pakolaisavun Kasvokkain-projektissa vertaisohjaajana afgaanimiesten vertaistukiryhmässä.

"Vapaaehtoiset nuorisotyössä" -projektin haastattelu, haastattelijana Nuoperin vuoden 2011 harjoittelija Nora Tarmio.

Aineistolaji: Haastattelut

Saarinen, Terttu

Pvm: 8.7.2009, Arkistonro: TYKL/SPA/693

Aineistolaji: Haastattelut

Salo, Maija

Pvm: 18.6.2010, Arkistonro: TYKL/SPA/1101b

Maija Salon kanssa yhdessä haastateltiin myös hänen puolisonsa Pekka Salo.

Aineistolaji: Haastattelut

Salo, Pekka

Pvm: 18.6.2010, Arkistonro: TYKL/SPA/1101b

Pekka Salon kanssa yhdessä haastateltiin myös hänen puolisonsa Maija Salo.

Aineistolaji: Haastattelut

Salonen, Hilkka

Pvm: 17.2.2004, Arkistonro: TYKL/AUD/55

Hilkka Salonen liittyi jo hiukan alle kymmenvuotiaana (1940-luvulla) maatalouskerhoon Orivedellä. Myöhemmin hän oli itse kyläkerhon ohjaajana. Kun Salonen oli päässyt ripiltä, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Oriveden osasto pyysi häntä leikkikenttäohjaajaksi ja uimaopettajaksi. MLL koulutti Salosen Helsingissä, ja hän toimi ohjaajana kolme kesää. Omatoimisesti Hilkka Salonen kävi kolmevuotisen ABC-piirustuskoulun kirjekurssin, jonka opettajina olivat mm. Unto Pusa ja Kylli Koski. Kurssin jälkeen Salonen haki Ateneumin graafikkolinjalle ja pääsi sisään, mutta ei saanut järjestettyä rahoitusta opiskelulleen. Askartelutoiminnan kurssikeskuksessa (nimitys 1954-1956, sittemmin Valtion askarteluopisto (1957-1961) ja Askarteluopisto (1961-1965) Riihimäellä Salonen sen sijaan aloitti askarteluohjaajaopinnot vuonna 1955.

Askarteluohjaajaopintojen jälkeen, 19-vuotiaana, Hilkka Salonen pyrki Yhteiskunnalliseen korkeakouluun Helsinkiin ja pääsi sisään vuonna 1957. Hän oli myös mukana talkoissa, kun YKK siirrettiin Helsingistä Tampereelle. Salosen opettajina Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa olivat mm. Guy von Weissenberg (kasvatustiede), Kerttu Varjo (nuorisotyön menetelmät), Armas Nieminen (sosiaalipolitiikka), Jalmari Kahri (musiikki), Urpo Harva (filosofia) ja Taso (kunnallispolitiikka). Opetus oli perusteellista ja henkilökohtaista. Musiikkikoulutus opetti Saloselle äänen käyttöä niin, ettei hänen myöhemmin tarvinnut käyttää megafonia edes leireillä. Ylimääräisenä Salonen kävi kuuntelemassa myös Unto Kupiaisen kirjallisuuden luentoja.

Ennen ensimmäistä virkaansa Hilkka Salonen toimi freelancerina järjestäen askartelukursseja eri kunnissa ja järjestöissä. Vuonna 1961 Salonen aloitti nuoriso-ohjaajana Kulutusosuuskuntien Keskusliitossa. Toimisto oli Helsingissä, mutta toimialueena koko Suomi. Salonen mm. kiersi kouluttamassa leiriohjaajia osuuskauppapiireittäin ja vietti itsekin kesäkuukaudet leireillä. Hän myös kokosi nuorten käyttöön laulukirjan. Kotkan osuuskauppapiirin leirillä Salonen sai niin vauhdikkaan leirikasteen, että oli vähällä hukkua mereen.

Hilkka Salonen valittiin Seinäjoen kaupungille nuorisosihteeriksi vuonna 1962. Hänen työtehtäviinsä kuuluivat niin hallinto ja tiedotus kuin kenttätyötkin seitsemässä eri pisteessä. Seinäjoesta oli tullut kaupunki vasta edellisenä vuonna, joten kaikki oli vielä ”lapsenkengissä”, myös nuorisotyössä. Puitteet olivat hienot, kun Seinäjoelle oli juuri valmistunut uusi Alvar Aallon suunnittelema kaupungintalo.

Kansainvälinen työ alkoi Seinäjoella 1960-luvulla. Vuonna 1962 Seinäjoki otti opetusministeriön suosituksesta (Taisto Kärkkäisen ehdotus) vastaan ensimmäisen neuvostoliittolaisen delegaation. Kaupunkilaiset vastustivat vierailua voimakkaasti, ja Salonen, joka vielä koeajalla ollessaan ajoi asiaa kolmessa eri lautakunnassa, sai varoituksen. Saksalaisen ystävyyskaupungin kanssa nuorisotyö teki sittemmin kymmeniä vierailuja puolin ja toisin.

Seinäjoen Nuorisomessut vuonna 1964 oli iso tapahtuma, joka saatiin aikaan 1000 markan pesämunalla ja hirvittävällä talkooinnolla. Viikonlopun kestävillä messuilla kävi tuhansia vieraita. Messuilla oli myös puolustusvoimien osasto, ja messualueen yli lensi viisi Safiiri-hävittäjää. Kommunistit tekivät asiasta eduskuntakyselyn, koska pitivät Salosta pöyristyttävän sotaisana nuorisotyöntekijänä. Salonen kuitenkin voitti eduskuntakyselyn.

Vuonna 1972 Hilkka Salonen aloitti Vaasan läänissä nuorisolain kouluttajana. Hän kiersi kunnissa ja järjestöissä kertomassa uuden lain mahdollisuuksista. Salonen haki Vaasassa myös nuorisotoimenjohtajan paikkaa, mutta tehtävään valittiin mies, jolla ei ollut nuorisotyön koulutusta. Salosen mielestä naisena olikin vaikeaa päästä nuorisotyöalalla ylöspäin, vaikka pätevyys olisi riittänyt. Salosella ei sitoutumattomana ollut myöskään oikean puolueen jäsenkirjaa. Hämeenlinnaan Salonen siirtyi vuonna 1974. Sielläkään häntä ei valittu nuorisotoimenjohtajan virkaan. Vuonna 1991 Salonen erotettiin työstään, koska hän ”ei ollut riittävästi työpöytänsä äärellä”. Hän haki asialle korjausta.

Salonen jatkoi vapaaehtoisena nuorisotyöntekijänä järjestöissä ja tapahtumissa. Vuonna 1999 Salonen liittyi Perussuomalaisiin ja politiikka alkoi viedä ison osan hänen ajastaan.

Hilkka Salonen osallistui "Nuorisotyötä minäkin tein" -muistitiedon keruuseen vuonna 2003. Haastattelun tiivistelmästä on osittain jätetty pois kirjoituksessa esiintyneitä asioita.

Aineistolaji: Haastattelut

Sanna

Pvm: 8.6.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/911

Sanna on työskennellyt vapaaehtoisena Rovaniemen seurakunnan nuorten yökahvilassa Katutasossa vuodesta 1999 noin vuoteen 2009.

"Vapaaehtoiset nuorisotyössä" -projektin haastattelu, haastattelijana Nuoperin vuoden 2011 harjoittelija Nora Tarmio.

Aineistolaji: Haastattelut

Santanen, Saara

Pvm: 28.4.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/925

Saara Santanen oli mukana Punaisen Ristin vapaaehtoistoiminnassa vuosina 2002-2006.

"Vapaaehtoiset nuorisotyössä" -projektin haastattelu, haastattelijana Nuoperin vuoden 2011 harjoittelija Nora Tarmio.

Aineistolaji: Haastattelut

Sarha, Marja-Liisa "Maisa"

Pvm: 15.6.2010, Arkistonro: TYKL/SPA/1100b

Aineistolaji: Haastattelut

Siivola, Paavo

Pvm: 17.7.2006, Arkistonro: TYKL/AUD/141

Aineistolaji: Haastattelut

Sinervo, Väinö

Pvm: 17.5.2005, Arkistonro: TYKL/AUD/111, TYKL/SPA/343

Aineistolaji: Haastattelut

Sipilä, Marjatta

Pvm: 5.7.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/856

Aineistolaji: Haastattelut

Sipilä, Olavi

Pvm: 13.1.2004, Arkistonro: TYKL/SPA/234

Olavi Sipilä toimi Paattisten nuorisoseuran puheenjohtajana melkein kolmekymmentä vuotta. Jo lapsena hän kuului poikaporukkaan, joka kävi nuorisoseuran hiihtoharjoituksissa ja saavutti niin koulun ja pitäjän kuin piirinkin mestaruuksia hiihtokisoissa. Sipilä kuului myös sotilaspoikiin 15-16-vuotiaana. Sotilaspoikana hän oli mukana erilaisissa talkoissa sekä valvomassa Jäkärlän rautatiesiltaa öisin kivääri olallaan. Kutsu armeijaan tuli vuonna 1944, kun Sipilä oli 17-vuotias. Häntä ei kuitenkaan ehditty lähettää rintamalle ennen rauhan julistamista. Kun Olavi Sipilä palasi kotiin Paattisille, häntä vaadittiin ottamaan paikallisen nuorisoseuran toiminta huolehtiakseen. Puheenjohtajan pesti merkittiin pöytäkirjaan toistaiseksi, ja siinä vierähtikin pidempään kuin alun perin oli tarkoitus.

Nuorisoseura-aikanaan Olavi Sipilä kävi monenlaisia kursseja, mm. näytelmäohjaajakurssin. Seura järjesti paljon iltamia ja tapahtumia ja sen kerhoissa urheiltiin, näyteltiin, laulettiin, lausuttiin ja tanhuttiin. Nuorisoseura järjesti myös omia leirejä ja piti kesäisin uimakoulujakin. Vuonna 1950 Olavi Sipilä sai hoitaakseen myös kunnan palopäällikön ja myöhemmin väestösuojapäällikön toimet. Palopäällikkönä Sipilä ohjasi palokunnan poikaosastoa. Olavi Sipilä jäi eläkkeelle vuonna 1970. Hänen mielestään nuorisotyö oli elämän parasta aikaa, löysihän hän vaimonsakin nuorisoseurasta.

Olavi Sipilä on säilyttänyt runsaasti nuorisoseuratoimintaan liittyviä kaitafilmejä ja valokuvia.

Aineistolaji: Haastattelut

Sjöholm, Kari

Pvm: 29.5.2018

Aineistolaji: Haastattelut

Sjölund, Rainer

Pvm: 3.1.2006, Arkistonro: TYKL/SPA/501

Aineistolaji: Haastattelut

Soininkallio, Tuula

Pvm: 23.2.2016, Arkistonro: TYKL/AUD/1108

Aineistolaji: Haastattelut

Sorell, Anni-Reetta

Pvm: 17.11.2008

Nuoperin entinen harjoittelija Ann-Mari Lehti teki haastattelun kansatieteen pro gradu -tutkielmaansa "Nuorisotalo - muutakin kuin sateensuoja? Nuorisotyöntekijöiden näkökulma turkulaisiin nuorisotaloihin" (Turun yliopisto, 2009) varten .

Aineistolaji: Haastattelut

Sormunen, Pekka

Pvm: 24.6.2009, Arkistonro: TYKL/SPA/687

Haastattelu on tehty Nuoperin "ITÄÄN! Nuoret mukana ystävyykuntatoiminnassa" -julkaisua (Lehtonen, Terhi 2009) varten. Haastattelusta ei ole äänitiedostoa.

Aineistolaji: Haastattelut

Strömmer, Sirkka-Liisa

Pvm: 27.6.2006, Arkistonro: TYKL/AUD/136

Aineistolaji: Haastattelut

Suppanen, Antti

Pvm: 20.2.2012, Arkistonro: TYKL/AUD/932

Aineistolaji: Haastattelut

Talasma, Lasse

Pvm: 21.9.2010, Arkistonro: TYKL/SPA/1103

Aineistolaji: Haastattelut

Tapio, Pentti

Pvm: 5.1.1976, Arkistonro: TYKL/AUD/951a, Lahjoittaja: Kari Lähdesmäki

Kari Lähdesmäki lahjoitti kirkon poikatyötä ja nuorisotyöntekijöiden koulutuksen varhaisvaiheita käsittelevät haastattelut nauhoina Nuoperille. Osan haastatteluista Lähdesmäki oli tehnyt puhelimitse ja kertonut sen jälkeen haastattelun sisällön omin sanoin nauhalle. Nuoperi digitoi ja arkistoi nauhat, ja harjoittelija Tytti Svetloff litteroi haastattelut ja "tiivistelmät" kesällä 2018.

Aineistolaji: Haastattelut

Tarmio, Janne

Pvm: 6.5.2011, Arkistonro: TYKL/AUD/922

Janne Tarmio on tehnyt 1990-luvun alusta lähtien vapaaehtoistyötä Orimattilan Pedot -urheiluseurassa mm. jääkiekkovalmentajana ja joukkueenjohtajana sekä seuran puheenjohtajana. "Vapaaehtoistyö on vapaaehtoistyötä vaan niin kauan kun se on harrastus."

"Vapaaehtoiset nuorisotyössä" -projektin haastattelu, haastattelijana Nuoperin vuoden 2011 harjoittelija Nora Tarmio.

Aineistolaji: Haastattelut

Telari, Teuvo

Pvm: 5.7.2004, Arkistonro: TYKL/AUD/63

Aineistolaji: Haastattelut

Tervokoski, Asta

Pvm: 30.7.2004, Arkistonro: TYKL/AUD/65

Aineistolaji: Haastattelut

Teräväinen, Sirpa

Pvm: 14.6.2016, Arkistonro: TYKL/AUD/1113

Aineistolaji: Haastattelut

Toukonen, Ulla

Pvm: 10.3.2006, Arkistonro: TYKL/AUD/133

Aineistolaji: Haastattelut

Tuliainen, Marjaleena

Pvm: 25.6.2009, Arkistonro: TYKL/SPA/686

Haastattelu on tehty Nuoperin "ITÄÄN! Nuoret mukana ystävyykuntatoiminnassa" -julkaisua (Lehtonen, Terhi 2009) varten. Samassa haastattelussa myös Pertti Mäkelä.

Aineistolaji: Haastattelut

Tuliainen, Marjaleena

Pvm: 28.9.2004, Arkistonro: TYKL/AUD/73

Aineistolaji: Haastattelut

Tuominen, Tuula

Pvm: 1.2.2007, Arkistonro: TYKL/AUD/180, TYKL/SPA/630

Aineistolaji: Haastattelut

Urho, Lasse

Pvm: 21.10.2008, Arkistonro: TYKL/AUD/385

Aineistolaji: Haastattelut

Uusi-Kouvo, Eila

Pvm: 30.6.2006, Arkistonro: TYKL/AUD/140

Aineistolaji: Haastattelut

Vahtera, Sari

Pvm: 15.7.2015, Arkistonro: TYKL/AUD/1082

Aineistolaji: Haastattelut

Valonen, Timo

Pvm: 29.6.2004, Arkistonro: TYKL/AUD/62

Aineistolaji: Haastattelut

Varjonen, Simo

Pvm: 21.2.2018

Aineistolaji: Haastattelut

Vasara, Ari

Pvm: 21.2.2012, Arkistonro: TYKL/AUD/933

Aineistolaji: Haastattelut

Veikkolainen, Päivi

Pvm: 16.6.2006, Arkistonro: TYKL/AUD/142-143

Aineistolaji: Haastattelut

Vento, Yrjö

Pvm: 9.3.2006, Arkistonro: TYKL/AUD/129

Aineistolaji: Haastattelut

Vihervuori, Pekka

Pvm: 20.10.2005, Arkistonro: TYKL/AUD/120, TYKL/SPA/352

Aineistolaji: Haastattelut

von Hertzen, Heikki S.

Pvm: 17.5.2005, Arkistonro: TYKL/AUD/112, TYKL/SPA/344

Aineistolaji: Haastattelut

Vuohelainen, Sirpa

Pvm: 27.6.2012, Arkistonro: TYKL/AUD/936

Aineistolaji: Haastattelut

Väänänen, Jari

Pvm: 18.2.2009

Haastattelussa paikalla myös Sirpa Vesterinen.

Aineistolaji: Haastattelut

Wagner, Reinhard

Pvm: 27.4.2005, Arkistonro: TYKL/AUD/110, TYKL/SPA/342

Aineistolaji: Haastattelut

Yli-Rantala, Juhani

Pvm: 21.1.2009

Nuoperin harjoittelija Reetta Pihlajavirta teki haastattelun kansatieteen pro gradu -tutkielmaansa "Nuorison taidetapahtuma. Kulttuurista nuorisotyötä kultuuripolitiikan näyttämöllä" (Turun yliopisto, 2011) varten. Nuoperi toimitti tutkielman pohjalta julkaisun "Pyörivään pyörään ei musta korppi pesäänsä tee! Nuorison taidetapahtuma ja Nuori Kulttuuri 1970-2010" (toim. Minna Heikkinen, 2011).

Aineistolaji: Haastattelut

Öberg, Tuija

Pvm: 8.3.2006, Arkistonro: TYKL/AUD/127-128